Suhteet

Kyynistyminen voi tapahtua vaivihkaa – tunnista ensimerkit ja vaihda kurssia ennen kuin muutut lannistavaksi tyypiksi

Kyyninen ihminen kuvittelee suojautuvansa uusilta pettymyksiltä, mutta todellisuudessa suhtautumistapa imee ilon elämästä, omasta ja muiden. Kyynisestä ajattelusta voi ja kannattaa opetella eroon.

Kyynisyys voi kehittyä vaivihkaa. Psykologi Liisa Uusitalo-Arola kertoo, mitä voi tehdä, jos huomaa kyynistyvänsä. Kaikkein tärkeintä on ryhtyä myötätuntoiseksi – ensin itseään kohtaan.

1. Kyyninen ihminen latistaa tunnelman

”Kyynisyys on itsensä etäännyttämistä ja kylmän vii­leää suhtautumista asioihin. Kyyninen ihminen ei kykene innostumaan eikä iloitsemaan. Hän ei pidä juuri mitään kannattavana tai mahdollisena. Kyyninen vähättelee niin omia kuin toistenkin kokemuksia, onnistumisia ja tunteita.

Alkava kyynisyys näkyy siten, ettei innostu toisen asioista tai sanomisista. Pidemmälle edenneeseen kyynisyyteen kuuluu toisen torppaaminen. Kyyninen ihminen sammuttaa orastavan liekin usein myös muilta.

Tällaisella ihmisellä voi olla todella nujertava vaikutus ympäristöönsä. Esimerkiksi työpaikalla kyyninen kollega voi luoda herkästi ilmapiirin, jossa innostuminen tai asiois­ta välittäminen aletaan kokea jotenkin nolona.

Kyynisyys kehittyy salakavalasti. Se ei ole persoonallisuuden piirre, sillä kukaan ei synny kyynisenä. Pieni lapsi säilyttää yleensä toiveikkuutensa, mutta teini voi jo olla kyyninen.”

2. Tunnista kyynisyys: epäilyä ja lannistuneisuutta

”Kyynisyyden taustalla vaikuttavat yleensä toistuvat pettymykset, jotka johtavat avuttomuuden kokemukseen. Se taas voi kääntyä vihamieliseksi suhtautumiseksi. Kyyninen ihminen muka suojautuu tulevilta pettymyksiltä. Taustalla on ajatus siitä, että pessimisti ei pety.

Oikeasti kyynisyys ei suojaa pettymyksiltä, vaan vie ilon elämästä ja pahimmassa tapauksessa johtaa katkeroitumiseen.

Kukaan ei ole täysin turvassa kyynisyydeltä. Ihmiset ovat erilaisia sietokyvyssään, mutta optimistisimmankin ihmisen raja pettymyksiä kohdatessa tulee jossain kohtaa vastaan. Silloin on riski muuttua kyyniseksi.

Oma kyynisyys on kohtuullisen helppo tunnistaa, jos on avoin ja rehellinen itselleen. Se saattaa näyttäytyä arjessa esimerkiksi siten, että välitön reaktio asioihin on epäilevä ja lannistunut. Tunnemaailma voi muuttua tasapaksuksi. Kenties tuntuu siltä, että mikään ei oikein värähdä.

Tutkimusten mukaan merkityksellisyyden kokeminen suojaa kyynisyydeltä ja katkeroitumiselta. Jo toisen maail­mansodan ajoilta tiedetään, että ihmiset, jotka kokivat elämänsä merkityksellisiksi, selvisivät sodan kauhuista paremmin kuin toiset.”

Lue myös: Ilonasta, 43, tuli onnellisuustutkija, kun hän tajusi, ettei ollut nauranut viikkoon – nämä asiat tuovat hänelle nykyään iloa arjessa

3. Opettele kyynisyydestä eroon pienin askelin

”Koska kyynisyys ei ole pysyvä ominaisuus, siitä voi opetella pääsemään eroon. Aluksi on tiedostettava ongelma, jotta sitä voi lähteä ratkomaan. Kun oivaltaa olevansa kyyninen, siihen voi alkaa puuttua pienin askelin.

Kyynisyyttä ei voi poistaa kerralla, mutta sitä voi jarrutella. Kylmän negatiivinen ajatus iskee aivoihin usein silmänräpäyksessä. Jos ehtii hoksata sen ennen kuin sanoo tai tekee yhtään mitään, on muutoksen tiellä.

Kyyniseen ajatukseen kannattaa suhtautua uteliaasti. Voi sanoa ääneen tai mielessään itselleen, että onpa tämä mielenkiintoinen ajatus, jonka aivoni kehittivät. Kun kyynistä ajatusta tarkastelee eri puolilta, se ehtii usein vaimentua, ennen kuin toimii sen mukaan.

Muista, että kaikkea negatiivisuutta ylläpitää ja kasvattaa fyysinen väsymys. Huonovointisena jokaisen ajattelu hakeutuu helpommin negatiivisille urille. Hyvin nukutun yön jälkeen moni asia näyttää eilistä valoisammalta. Kyynisyyden kitkemisessä on siis tärkeää pitää myös huolta elintavoistaan.”

Lue myös: Yrittävätkö itsekriittiset ajatuksesi lannistaa sinut?  Asiantuntija kertoo, miten voit opetella suhtautumaan itseesi lempeämmin

4. Kyynisyys voi johtaa katkeroitumiseen

”Kyynisyyden ja mustan huumorin raja on joskus veteen piirretty. Mustassa huumorissa normaalisti vakavina tai traagisina pidettyjä asioita käsitellään huumorin keinoin. Monessa tunne­peräisesti kuormittavassa ammatissa, kuten vaikka pelastusalalla, se voi olla tärkeä tapa käsitellä vaikeita asioita.

Rankkakin sisäpiirihuumori saattaa olla toimiva selviytymiskeino. Kyynisyyden puolelle mennään silloin, kun ihmisiä ei enää nähdä ihmisinä tai mikään ei tunnu miltään. Itseltään voi kysyä, olenko säilyttänyt uteliaisuuteni elämää kohtaan, vai ’tiedänkö’ jo valmiiksi, että ei tästä tule mitään.

Huomaan itse vetäytyväni herkästi tilanteesta, jossa keskustelen umpikyynisen ihmisen kanssa. Eihän sellainen vuorovaikutus yleensä virkistä tai tarjoa uusia näkökulmia. Meillä on oikeus valita seuramme.

Muistan jo lapsena, että panin merkille sen, miten erilaisia vanhuksia ihmisistä voi tulla riippumatta elämänkohtaloista. Yksi säilyttää positiivisen asenteensa huolimatta rankoista kokemuksistaan. Toisesta huokuu sellaista katkeruuden myrkkyä, että lähellä olevien ihmisten on paha olla. Pyrin säilyttämään avoimen asenteen, jotta välttyisin jälkimmäiseltä kohtalolta.”

Lue myös Anna.fi: Musta huumori voi kertoa älykkyydestä, mutta onko se myös merkki huonosta tilannetajusta?

5. Kyyninen on usein uupunut – myötätunto auttaa

”Jos huomaa itsessään kyynisyyttä, on hyvä miettiä, milloin se on tullut oman ajattelun tavaksi. Olenko ollut aina tällainen? Jos en, milloin ja minkä takia olen alkanut suhtautua elämään negatiivisesti?

Kyyninen ihminen on usein uupunut. Hänen voimavaransa eivät riitä tunteiden käsittelyyn. Sellaisessa tilanteessa ihminen tarvitsee myötä­tuntoa, joka on kyynisyyden vastakohta. Kysy itseltäsi, mitä minä kaipaisin. Millä voisin helpottaa oloani edes hieman juuri nyt?

Myötätunto on lempeyttä, ystävällisyyttä ja armollisuutta itseään kohtaan. Jotta ihminen pystyisi olemaan myötätuntoinen toisille, hänen on oltava sitä ensin itselleen. Toiselle ei voi ammentaa sellaista, mikä on itseltään loppu.

Matkalla kohti myötätuntoa voi saada apua monista asioista, kuten terapeutista, ystävästä tai vaikkapa self help -kirjallisuudesta.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2024.