Suhteet

Tuliko mummista tai vaarista hankala? Ikääntyminen voi tuoda esille luonteen ikävät piirteet

Kun mikään ei kelpaa vanhukselle ja kaikki on aivan väärin, läheisten hermot ovat koetuksella. Ikääntyminen pakottaa luopumaan ja tällöin joidenkin persoona muuttuu ikävällä tavalla. Silloin tarvitaan malttia ja vuorovaikutustaitoja.

Kehon rapistuminen ja muistin pätkiminen eivät ole kivoja asioita kenenkään mielestä. Kuitenkin joillakin muutokset vaikuttavat persoonaan huomattavan paljon. Ikääntyminen voi korostaa aiemmin piilossa olleita persoonallisuuden piirteitä tai paljastaa jopa persoonallisuushäiriön.

Korkea ikä heikentää toiminnanohjausta eli kykyä ymmärtää keinoja, joilla haluttu tavoite pyritään saavuttamaan: kun toimin ensin näin, niin sitten voin toimia noin ja asiat hoituvat.

Lue myös: Onko läheisesi vaikea luonne? Näin toimit vaikean tyypin kanssa

Tämä taas heikentää käyttäytymisen kontrollointikykyä. Vaikka vanhus olisi jo dementoitunut, hän saattaa solvata hyvinkin terävästi, vaatia mahdottomia ja puhua vaikka kieliä taitamattomalle hoitajalle erinomaista saksaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg painottaa, että solvauksia ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Myöskään hermojen menetys ei auta, vaan maltti ja lempeä jämäkkyys edistävät vuorovaikutusta.

”Toisen tilannetta kannattaa pyrkiä ymmärtämään ja varoa, että toisen tunteet eivät siirry itseen.”

Kun toinen ärsyttää tai jopa kiusaa, on hyvä miettiä omia vastatunteitaan. Ymmärränkö toisen tilannetta? Miksi hän toimii niin kuin toimii? Millaisia tunteita se minussa herättää?  Mikä on vastatunteitteni viesti?

Ilkeilyn taustalla voi olla masennusta

Vanhuksella persoonallisuuden korostuma tulee esiin yleensä tilanteessa, jossa vanhus joutuu muiden tai muuttuneen tilanteen armoille. Esimerkiksi itsenäisyyttä arvostavalle ihmiselle palvelutalo ja vähenevä vapaus päättää itseään koskevista asioista voivat olla kova kolaus.

Toimintatavat ja oma persoonallinen ilmaisu voivat muuttua elämänmuutoksen, masennuksen tai kriisin seurauksena. Syynä voi myös olla jokin aivoihin liittyvä sairaus.

Joillakin voi olla kyse persoonallisuushäiriöstä, joka on aiemmin vaikuttanut taustalla. Silloin puhutaan persoonallisuuden kärjistyneistä piirteistä, siitä, että henkilön on ollut hankala sopeutua ympäristöönsä.

Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi epävakaa, narsistinen, estynyt, riippuvainen tai eristäytyvä persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriöisen vanhuksen oireilu voi ilmetä vaatimuksina, epävakautena, mielen muutteluna ja käyttäytymisenä eri tavoin eri henkilöiden kanssa.

Korostuneen huomionhakuinen ihminen on voinut nuorempana saada huomioita, koska on ollut kaunis ja viehättävä. Vanheneminen on muuttanut tilannetta ja huomiontarve saattaa purkautua läheisille ikävällä tavalla. Yhdessä voidaan pohtia, mistä henkilö voisi nyt vanhana saada osakseen tarvitsemaansa huomiota.

Haastavat luonteenpiirteet voimistuvat ikääntyessä

Stenbergin mukaan suurin osa persoonallisuushäiriöistä tasapainottuu, kun ikää kertyy. Ihminen oppii elämään esimerkiksi estyneisyytensä tai riippuvuutensa kanssa. Korostuneen epäluuloiselle tai vetäytyvälle persoonalle vanheneminen voi antaa tilaa olla oma itsensä.

”Toisaalta aivan vanhuudessa elämässä haasteita aiheuttaneet piirteet voivat uudelleen kärjistyä tai voimistua, kun asiat eivät ole enää omissa käsissä.”

Ymmärrä, tue ja käsittele tunteitasi

Läheinen voi tukea luopumisen tuskissa painivaa ikäihmistä auttamalla tätä hyväksymään inhimillinen rajallisuus: Et voi nyt toimia enää näin, mutta josko näin? Mitä hyviä asioita vielä huomaisimme?

Stenberg neuvoo huomioimaan toisen tunteet ja hyväksymään ne. Tämä ei tarkoita, että toisen huonoa käytöstä pitäisi hyväksyä.

”Voi esimerkiksi todeta, että ’ymmärrän, että olet aina ollut sellainen teen itse -mies, ja nyt tämä toisten avusta riippuvaisuus ottaa päähän. Kiukuttelusta tulee kuitenkin kaikille paha mieli ja muut alkavat nähdä sinut todella kielteisessä valossa – sitä sinä et tahdo’”, Stenberg neuvoo.

Oli vastassa minkälainen persoona vaan, niin aina on rakentavaa jutella asioista suoraan, vilpittömästi ja hyväntahtoisesti.

Lue myös: Näin kehität empatiaa ja tunnetaitoja

Asiantuntija: Jan-Erik Stenberg, FT, Psyk.lis., erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti (VET). Lähteet: Tuula Saarela ja Jan-Henry Stenberg: Kun mikään ei kelpaa vanhukselle – taustalla persoonallisuushäiriö? Teema: Vanhuspsykiatria, Duodecim 2011; 127:397–405.