Yksinasuvia syrjitään Suomessa jopa lain silmissä – ”Tyhmin saamani kommentti on, että olisit edes jonkun kanssa”
Sinkkutalous maksaa asumisestaan ja pienestä ketsuppipullostaan suhteessa enemmän kuin perheelliset. Sinkulle on myös vähemmän yhteiskunnan palveluja.
Tekisinkö valokuvauksen opintojen lopputyön kuvaamalla omaa elämääni, sitä, millaista on olla sinkku? Tätä kuvataiteilija Marja Saleva, 48, pohti vähän yli kolmikymppisenä.
Hän epäröi. Pystyisikö hän tarttumaan niin omakohtaiseen aiheeseen? Hänen omaan sinkkuuteensa kun liittyi outoa häpeää.
Marja kuitenkin ajatteli, että monet sinkkuuteen liittyvät kysymykset, kuten tunne toisen luokan kansalaisuudesta ja kelpaamattomuudesta ovat paitsi yksilön kokemuksia myös yhteiskunnallisia kysymyksiä.
”Parisuhdenormi on todella voimakas. En pääse siitä pois vaikka haluaisin”, Marja sanoo.
”Parisuhde esitetään korkeimpana onnen ja rakkauden muotona, ja kaikki muu on sen alapuolella. Se saa välillä tuntemaan, että en elä sellaista elämää kuin pitäisi tai pääse siihen, mihin pitäisi päästä.”
Kerran eräs ystävä yllätti Marjan kutsumalla hänet mukaan äitienpäivälounaalle.
”Se oli mahtavaa, sillä äitienpäivä on täydellinen esimerkki tapahtumasta, josta sinkku tai lapseton on yleensä suljettu ulos.”
Lopputyönsä Marja teki elämästään sinkkuna, ja sen jälkeen hän on käsitellyt sinkkuutta useissa näyttelyissään ja töissään. Tämän jutun kuvitukset ovat Marjan kädenjälkeä vuodelta 2021.
Ystävät muodostavat umpion, jonne sinkku ei sovi
Kysyimme Kotilieden lukijoita, jotka ovat sinkkuja tai asuvat yksin, kokemuksia sosiaalisista tilanteista.
Se, että parisuhde on oletusarvo, on tuttua myös heille, joskus jopa koomisuuteen asti, kertoo eräs lukijamme. Jos hän istuu jossakin tilaisuudessa miehen viereen, hän tarkistaa aina miehen toisella puolella istuvalta naiselta, sopiiko se. Nauruksihan se menee, jos vierekkäin istuvat eivät olekaan pariskunta.
Monella on ikäviä kokemuksia sosiaalisista tilanteista. Ystäväporukat voivat muodostaa umpion, jonne sinkku ei mahdu.
”Mieheni kuoleman jälkeen minua ei kutsuttu enää tilaisuuksiin, joihin olimme menneet parina. En tiedä, oliko minuun vaikea suhtautua leskenä vai pelättiinkö minun olevan miehenkipeä”, eräs nainen kertoo.
Toinen lukija toteaa: ”Ihmettelen monesti, miksi entiset työkaverit eivät ole mitenkään yhteydessä, vaikka tietävät, että olen jäänyt yksin. Heille omat läheiset ovat etusijalla. Välillä yksinäisyys kaatuu päälle.”
Moni huomaa tilanteen vasta ollessaan siinä itse.
”En tajunnut näitä ongelmia ennen kuin mieheni kuoli kolme vuotta sitten. Lisäksi tuntuu, että miehet saavat aina parempaa palvelua kuin naiset. Varsinkin eläkeikäisiä naisia sorretaan.”
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, ja sen huomaa kaupassa
Sinkkuus ja yhden hengen taloudessa eläminen ei ole vain sosiaalinen olosuhde. Se on myös taloudellinen taakka.
Yksinasuva ei saa asumiskulujaan puolitettua, vaan maksaa itse kaiken vuokrasta saunavuoroon ja autosta lehtitilaukseen. Tätä on totuttu pitämään elämän realiteettina, mutta onko se oikeudenmukaista?
Moni kuluttamiseen liittyvä asia tuntuu rankaisulta. Onko yksin matkustavaa tosiaan rokotettava suhteellisesti paljon korkeammalla yhden hengen huoneen tai hytin hinnalla ja muilla lisämaksuilla?
”Maksan lisämaksun, joka voi olla todella iso. Siitä huolimatta saan usein kaikkein huonoimman huoneen tai hytin”, eräs lukija kertoo.
Ruokakaupassa sinkku ihmettelee, pienten pakkausten korkeita kilohintoja. Ja miksi tarjoustuotteet ovat perhekokoa?
”Vihannekset menevät pilalle ja hedelmät homehtuvat, kun en ehdi syödä kaikkea ajoissa.”
Yksinasuvien yhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja Raija Eeva kiteyttää asian niin, että kaupan hinnoittelussa näkyy se, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö.
Tuotteiden hinnoittelu ei Raija Eevan mielestä ole vakavin asia. Yhteiskunnallisesti merkittävämpi epäkohta on se, että lainsäädäntö syrjii yksinasuvaa, ja se, että sinkku unohtuu yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Näin julkiset palvelut syrjivät yksin asuvia
Yksinasuvia on Suomessa 1,28 miljoonaa. Miten niin iso väestönosa on voinut joutua epätasa-arvoiseen asemaan?
Tämä johtuu Raija Eevan mielestä tiedon puutteesta. Yksinasuvien tilanteesta on alkanut tulla tutkimuksia vasta viime aikoina.
”Yhteiskunta ei tunnista yksinasuvan elämänmuodon ominaispiirteitä, haasteita eikä tarpeita.”
Lopputuloksena julkisissa palveluissa on yksinasuvia syrjiviä käytäntöjä. Tämä on erityisen ikävää siksi, että yksinasuvat ovat riippuvaisia julkisista palveluista. He nimittäin ovat kaikissa ikäluokissa pienituloisempia kuin kahden aikuisen taloudet.
Julkisten palveluiden syrjivät käytännöt ovat esimerkiksi tällaisia: kun yksinasuva työssäkäyvä ihminen menee päiväkirurgiseen leikkaukseen, hän joutuu kotiutuksen jälkeen hoitamaan haavaa itse sellaisestakin paikasta, jonne ei itse ulotu. Silti työikäiset eivät ole oikeutettuja kotipalveluun.
”Yksinasuvalta on siis paras löytyä ystävä, joka pääsee kolmesti päivässä hoitamaan haavaa”, Raija Eeva sanoo.
Palvelujärjestelmän syrjivyys näkyy myös mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Esimerkiksi suunnitteilla olevissa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen palveluissa yksinasuvalle mielenterveysongelmaiselle tarjotaan vain omatoimipalveluja netissä. Perheellisille suunnitellaan laajempaa palveluvalikoimaa.
Nettipalvelussa avun saaminen jää kokonaan ongelmasta kärsivän varaan.
”Kuvitellaan, että hän pystyy yksin saavuttamaan palvelun, vaikka hän tarvitsisi siihen juuri toista ihmistä. Tällainen voi olla jopa hengenvaarallista.”
Yhteiskunta tunnistaa perheellisen tilanteen hädänalaisemmaksi kuin yksinasuvan. Syynä on Raija Eevan mielestä ajatusvinoutuma, joka nousee perhekeskeisestä ajattelusta.
”Perheellisten ongelmat nähdään yhteiskunnallisina ongelmina, jotka tulee ratkaista yhteiskunnallisin toimenpitein. Sen sijaan yksinelävien ongelmien katsotaan olevan henkilökohtaisia ja siten yksilöiden itsensä ratkaistavissa.”
Sinkku on eriarvoinen myös lain edessä
Yksinasuva joutuu joissain asioissa myös lain edessä perheitä ja pareja huonompaan asemaan. Tähän vaikuttaa jo se, miten lakeja valmistellaan.
Valmisteluvaiheessa lainsäätäjät kutsuvat kuultavaksi ryhmiä, joihin kyseinen laki vaikuttaa. Suomessa on useita suuria järjestöjä, jotka ajavat perheiden asiaa. Niiden näkemyksiä huomioidaan.
”Yksinasuvien näkökulmaa ei kuulla laisinkaan. Minua ei ole koskaan kutsuttu kuultavaksi”, neljännesvuosisadan yksinasuvien puolesta työtä tehnyt Raija Eeva sanoo.
Niinpä meillä on lakeja, joka ovat yksinasuville epäoikeudenmukaisia. Esimerkiksi kotitalousvähennystä pariskunnat saavat vähentää verotuksessa kaksinkertaisen summan verrattuna yksinasuvaan.
Jos taas työtön perheellinen lähtee joksikin aikaa töihin toiseen kaupunkiin ja vuokraa sieltä asunnon, hän saa työasuntovähennystä vuokrasta ja matkakuluista. Vastaavassa tilanteessa oleva yksinasuva ei saa tätä vähennystä.
Aiemmin kansaneläkkeessä oli yksinasuvan korotus, jolla kompensoitiin elinkustannuksia. Korotus poistettiin, kun takuueläke tuli voimaan 12 vuotta sitten.
Eriarvoisuus jatkuu yli kuoleman. Kun lapseton yksinasuva antaa perintönsä läheiselle ihmiselle, sitä verotetaan raskaammin kuin ydinperheen sisäistä perimistä.
Yksin asumista pidetään väliaikaisena vaiheena – ”Loukkaavaa!”
Tyypillisin syrjinnän muoto on kuitenkin huomiotta jättäminen, jota yksinasuvat kohtaavat yhteiskunnan taholta. Tämä pohjautuu Raija Eevan mielestä siihen, mitä yksinasuvista ajatellaan.
Yksin asumista pidetään väliaikaisena vaiheena. Se antaa luvan luistella tämän ihmisryhmän tilanteen ymmärtämisestä, koska ongelman ajatellaan poistuvan itsestään, kun status muuttuu parisuhteeksi.
”On loukkaavaa pitää jonkun elämää väliaikaisena”, Raija Eeva sanoo.
Yksin asumista pidetään myös valintana, josta ihminen on itse vastuussa. Tutkimuksessa tosin ilmeni, että vain yksi viidestä on varta vasten valinnut yksin asumisen. Tavallisempi tarina menee niin, että elämä kuljettaa yksin asumiseen tai joku muu tekee valinnan heidän puolestaan.
Asenne on tuttu tälle Kotilieden lukijalle:
”Me yksinasuvat tunnumme olevan toisten mielestä surkimuksia. Emme pysty parisuhteeseen, olemme nirsoja tai mahdottomia kumppaneita, vaikka kyseessä olisi täysin oma valinta. Sitä paitsi kaikki eivät halua parisuhdetta tai löydä kumppania. Tyhmin saamani kommentti on, että olisit edes jonkun kanssa.”
Lue myös Anna.fi: Yksinasuminen voi olla paras asumisen muoto – mutta yksinasuvia sivuutetaan: ”Tuntuu, että edelleen on häpeä olla ilman parisuhdetta tai asuinkumppania”
Näin tunnistat syrjinnän
Yksinasuvien yhteiskunnallinen tilanne ei parane ennen kuin syrjinnän taustalla olevista ajatteluvinoumista luovutaan. Mutta miten huomata syrjintä, jos edes lainsäätäjä ei sitä tunnista?
Kyse on tiedostamisesta, Raija Eeva sanoo. Kuka tahansa voi tehdä yksinkertaisen, silmiä avaavan harjoituksen. Vaihda yksinasuvan paikalle jokin vähemmistöistä. Tähän tyyliin: työasuntovähennystä ei myönnetä suomenruotsalaisille tai transsukupuolisille.
”Tämän tunnistamme heti syrjinnäksi.”
Raija Eevan yhdistyksen tilillä on tähän mennessä yksi työvoitto yksinasuvien hyväksi: Yle-vero. Se saatiin taisteltua henkilökohtaiseksi veroksi kotitalouskohtaisen veron sijaan. Se kohtelee yksinasuvaa ja perheellistä samanarvoisesti.
Lukijoiden vastauksia kerättiin Otavamedian Minunmedia-lukijayhteisön kyselyssä.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Yksinasuvia syrjitään Suomessa jopa lain silmissä – ”Tyhmin saamani kommentti on, että olisit edes jonkun kanssa”