Hyvinvointi

Läskiaktivisti Raisa Omaheimo lopetti laihduttamisen kokeiltuaan kaikki erilaiset kitukuurit – nämä 5 asiaa auttoivat häntä löytämään kehorauhan

Jopa vuosikymmenten laihdutuskierteen jälkeen voi oppia elämään sovussa oman kehonsa kanssa. Se alkaa siitä, että puhuu itselleen ja itsestään kauniisti.

Miten voi päästä irti laihdutuskierteestä ja oppia katsomaan omaa kehoa lempeämmin? Kirjailija ja teatterintekijä Raisa Omaheimo, 45, ­listaa viisi asiaa, jotka auttoivat häntä löytämään kehorauhan.

Omaheimo on kirjoittanut syksyllä 2022 ilmestyneen kirjan Ratkaisuja läskeille (S&S), jossa hän tarkastelee lihavuuden representaatioita ja käy läpi omia kokemuksiaan ja tutkimustietoa kehonormatiivisuudesta. Esimerkiksi Ylen jutussa Raisa Omaheimo on tituleerannut itseään läskiaktivistiksi.

1. Puhun itselleni kauniisti

”Olen laihduttanut elämästäni lähes 20 vuotta. Olen kokeillut kaikki erilaiset laihdutuskuurit kaalisoppadieetistä karppaamiseen ja pisteiden laskusta paastoamiseen.

Kerran pudotin epäterveellisen nopeasti suuren määrän painoa. Sain valtavasti ihailua osakseni, mutta terveyteni romahti. Kun aloin lopulta lääkärin kehotuksesta syödä, lihoin lähes samassa ajassa kaiken takaisin korkojen kera. Olen oppikirjaesimerkki siitä tutkitusti todistetusta asiasta, että laihduttaminen ei laihduta, vaan toistuvat laihdutuskuurit merkitsevät usein painon nousua.

Hieman yli kolmekymppisenä lopetin laihduttamisen. Päätin opetella ystävystymään kehoni kanssa. Aloitin siitä, että lakkasin puhumasta itselleni rumasti.

Olisi kohtuuton vaatimus, että tulisi rakastaa jokaista vatsamakkaraa. Minulle riittää, etten vihaa kehoani. Kun omaa kehoa lakkaa katsomasta kriittisesti, myös muiden kehoja katsoo eri tavalla. Minun ei tarvitse olla toisten kehoista mitään mieltä. Se on vapauttavaa.”

2. Valitsen seurani paremmin, enkä kuuntele naljailua

”En tapaa arjessani ihmisiä, jotka puhuvat kehostani rumasti. Valinnalla on ollut merkittävä hyvinvointiani parantava vaikutus. Läheiseni suhtautuvat kehooni neutraalisti tai kauniisti.

Ihmisten perhesuhteet ja lähisuhteet ovat tietenkin mutkikkaita, eikä valintaa ole aina helppo tehdä tuosta vaan. Suosittelen kuitenkin tarkastelemaan omia rajoja.

Päätökseni jälkeen olen myös itse joutunut rajaamaan sitä, minkä verran aikaa vietän joidenkin ihmisten kanssa. Olen seurannut hämmentyneenä ilmiötä, jossa parisuhteissa saattaa syntyä vuosien varrella sellaisia puhumisen tapoja, joiden varjolla heitetään vitsiä toisen kehosta tai naljaillaan sille. Tällaista käytöstä ei kenenkään tarvitse suvaita. Suosittelen siksi aloittamaan kehorauhan tavoittelun puhumalla itselleen kauniisti, koska samalla herkistyy huomaamaan, miten muut kehostasi puhuvat.

Matkani kohti kehorauhaa on ollut polveileva, ja se jatkuu edelleen. Kehosuhteeni on parantunut hiljalleen. Elämässä on myös erilaisia vaiheita: joinakin päivinä on enemmän voimavaroja olla itselleen lempeä kuin toisina.”

Lue myös: Iso ei kelpaa: Marika on ollut aina iso ja tietää, mitä ympäristö siitä ajattelee

© Tiina Kälkänen

3. Ostan kivoja vaatteita

”Tämä neuvo voi kuulostaa keskipainoisesta yllättävältä. Totuus kuitenkin on se, että läskinä on todella vaikeaa löytää kauniita vaatteita. Useimmissa putiikeissa ei ole myynnissä lainkaan lihavien ihmisten vaatteita tai jos on, niitä saa pelkästään liikkeen verkkokaupasta.

Vuosia ajattelin, että jos joku vaate mahtuu minulle, ostan sen. En kiinnittänyt huomiota pukeutumiseeni. Tilanne muuttui, kun sain lihavia ystäviä, jotka pukeutuvat äärimmäisen tyylitietoisesti. He pitävä juuri sellaisia vaatteita kuin haluavat. Nämä ihmiset muuttivat maail­mankuvaani. Ymmärsin, että lihavallakin on oikeus pukeutua kauniisti.

Olen saanut ystäviltäni vinkkejä nettikaupoista, joista voin tilata minulle mahtuvia hyvännäköisiä vaatteita. Ostin hiljattain elämäni ensimmäisen crop topin eli todella lyhyen paidan. En ollut ajatellut, että voisin käyttää sellaista. Uskoin sen kuuluvan pelkästään laihoille tai korkeintaan keskipainoisille.

Kivoihin ja hyvin istuviin vaatteisiin pukeutuminen on tuonut elämääni itsevarmuutta ja onnellisuutta. Jos vaate ei mahdu päälleni, vaate on vääränkokoinen, en minä.”

Piirroskuva henkarissa roikkuvasta mekosta
© Tiina Kälkäinen

4. Liikun hyvän olon, en kaloreiden polttamisen takia

”Aiemmin, kun laihdutin jatkuvasti, elämääni liittyi hirveä määrä kuntoilua. Liikuin kuluttaakseni kaloreita ja muokatakseni kehoani. Se oli kaikkea muuta kuin nautinnollista. Liikunta jäi pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun lopetin laihduttamisen.

Kulkiessani kohti kehorauhaa halusin löytää mieluisan tavan urheilla. Kuulostelin kehoani, miten se haluaisi liikkua. Aloin kävellä ja ­uida. Kokeilin myös kuntonyrkkeilyä.

Nykyään liikunta on minusta todella kivaa. Urheilen siksi, että siitä tulee hyvä olo, ja siksi, että kehoni vahvistuu. Haluan jaksaa kulkea portaat, kantaa painavia kauppakasseja ja kävellä lomalla Berliinissä.

Liikunta on minulle arjen toimintakyvyn ylläpitämistä, jolle haluan varata aikaa. Kuuntelen kehoani: en orjallisesti enää mene suorittamaan urheilua, jos kaipaan lepoa.

On valitettavaa, että monia liikuntapaikkoja vaivaa läskifobia. Lihavia ihmisiä saatetaan tuijottaa, osoitella ja kuvata salaa. Tuntuu paradoksilta, että läskin pitäisi jumpata, jotta hän laihtuu, mutta kun hän menee jumppasalille, hänelle naureskellaan.”

Lue myös: Tuntuuko liikunta ikävältä pakkopullalta? Asiantuntija vinkkaa, miten sohvaperunakin voi löytää liikunnan ilon

Piirroskuva vaa’asta
© Tiina Kälkäinen

5. Annan muillekin kehorauhan, enkä kommentoi kenenkään muuttunutta kehoa

”Kehorauha tarkoittaa minulle sitä, että antaa oman ja toisten kehojen ­olla rauhassa. Toisen muuttunutta ulkomuotoa ei kommentoida. Ei onnitella, jos keho on pienentynyt, ei voivotella, jos keho on suurentunut. Emme koskaan voi tietää, mitä ihmisen elämässä on meneillään. Ihminen on voinut laihtua surun seurauksena tai hänen syömishäiriönsä on voinut uusiutua.

Yhteiskunnassamme vallitsee massiivinen lihavuuden stigma. Laihuuteen yhdistetään hyvyyden elementit, kuten älykkyys, rakastettavuus, tehokkuus ja hyvä itsekuri. Lihavaa taas pidetään sairaana, laiskana ja tyhmänä.

En koe kehorauhaa joka päivä. Se järkkyy esimerkiksi silloin, jos kohtaan nöyryyttävää kohtelua lääkärissä. Kerran gynekologi alkoi antaa laihdutusohjeita kesken tutkimuksen.

Eniten minua harmittaa se aika ja energia, jonka olen käyttänyt kilojen karistamisen tavoitteluun. Kuten eräs ystäväni omasta laihdutushistoriastaan sanoo, samalla energialla olisi voinut kirjoittaa vaikka väitöskirjan.

Somessa seuraan mahtavia läskejä ihmisiä. He tanssivat, joogaavat, maalaavat taloa ja pukeutuvat upeasti. Kaltaisteni kehojen näkeminen nauttimassa elämästä tekee minulle hyvää.”

Lue myös Anna.fi: Ihastu kehoosi -tilin kehotarinat tuovat kehokamppailut näkyviin

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 1/23.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Läskiaktivisti Raisa Omaheimo lopetti laihduttamisen kokeiltuaan kaikki erilaiset kitukuurit – nämä 5 asiaa auttoivat häntä löytämään kehorauhan

Sinun täytyy kommentoidaksesi.