Terveys

Iiro Viinanen ei ymmärrä, miksi eutanasia on kielletty Suomessa – ”Kun en enää pysty liikkumaan tai tekemään mitään muutakaan, en halua elää”

Eutanasia on Suomessa kielletty. Vakavasti sairastuneet Iiro Viinanen ja Heidi Kataikko eivät ymmärrä miksi.

Eräänä ihan tavallisena aamuna Heidi Kataikko, 47, käveli keittiöön keittämään kahvia. Hän ­ohitti eteisen peilin, vilkaisi itseään – ja pysähtyi. Jokin oli jännästi toisin kuin eilen. Hänen silmänsä hymyilivät.

Se oli outoa siksi, että hänen elämänsä oli rankkaa. Hän sairasti rintasyöpää, eikä se ollut hänen ainoa murheensa.

Hyvä olo vain jatkui, ja vähitellen Heidi hahmotti, mistä se johtui.

”Olin yhtäkkiä lopettanut kuoleman pelkäämisen. Samalla loppui myös elämän pelkääminen.”

Tieto eutanasian mahdollisuudesta helpottaisi, vaikka sitä ei lopulta tarvitsisi

Tuosta aamusta on nyt neljä vuotta. Silloinen oivallus on ollut kuin valtava voimapiikki, joka vaikuttaa edelleen. Se toi hänen sydämeensä rauhan ja lämmön.

Näin on siitä huolimatta, että syöpä on tehnyt Heidille vihoviimeisen tempun. Se ehdittiin jo julistaa parantuneeksi, mutta puolitoista vuotta sitten selvisi, että kasvain on ­levinnyt rintarankaan ja keuhkoihin. Sitä ei pystytä parantamaan, mutta toistaiseksi syöpä on pysynyt kurissa hoidoilla. Heidi elää normaalia arkeaan, käy töissä elektroniikka-asentajana ja on äitinä 16- ja 17-vuotiaille lapsilleen.

Ainoa asia, jota Heidi enää pelkää, ovat viimeiset kuukaudet ennen kuolemaa. Todennäköisesti kasvain tukkii hänen selkäydinkanavansa ja halvaannuttaa kehon rinnasta alaspäin.

Kivut saa pois lääkkeillä, Heidi uskoo. Ne eivät pelota. Sen sijaan hänen kauhukuvansa on se, että hän menettää oman itsensä, kun on vahvasti lääkitty ja liikuntakyvytön. Se ei olisi Heidin mielestä enää elämisen arvoista elämää.

Heidi toivoo, että Suomessa voisi sellaisessa tilanteessa saada eutanasian.

”Jo tieto eutanasian mahdollisuudesta helpottaisi sairastamista, vaikka sitä ei sitten tarvitsisikaan.”

Eutanasiaa kannattava Heidi Kataikko
Heidi Kataikolle vaikein asia sairastumisessa on ollut sen kertominen läheisille. Hänen mielestään eutanasia on asia, josta ihmisellä on oikeus päättää itse, kuuntelematta läheisten mielipiteitä. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Eutanasialla on suomalaisten vankka tuki

Eutanasialla on suomalaisten vankka tuki. Sen laillistamista kannattaa kolme ihmistä neljästä.

Jopa lääkäreistä ja papeista suurempi osa kannattaa eutanasiaa. Lääkäriliitto ja piispat kuitenkin vastustavat sitä.

”Lääkäriliiton vastustus on ollut merkittävä tekijä siinä, ettei eutanasian laillistaminen ole edennyt”, lääkäri Juha Hänninen sanoo.

Hänninen on eutanasiaa ajavan Oikeus arvokkaaseen kuolemaan -yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on tehnyt pitkän uran palliatiivisena lääkärinä ja saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin johtajana.

Hänninen arvelee, että Suomen Lääkäriliiton kanta eutanasiaan muuttuu lähivuosina neutraaliksi. Niin kävi esimerkiksi Britanniassa. Siellä liitto ei enää halunnut olla taho, joka määrittelee eutanasian ­kaltaista yhteiskunnallista arvokysymystä.

Hänninen on huomannut, että aina ei ole selvää, mitä kukin eutanasialla tarkoittaa. Selvennetään siis.

Eutanasia tarkoittaa tilannetta, jossa parantumattomasti sairas ja oikeustoimikelpoinen potilas pyytää toistuvasti ja vapaaehtoisesti lääkäriltä elämänsä lopettamista, ja lääkäri toteuttaa potilaan toiveen antamalla hänelle lääkeainetta.

Lääkäriavusteinen itsemurha puolestaan tarkoittaa tilannetta, jossa lääkäri avustaa oikeustoimikelpoisen, vapaaehtoisesti ratkaisuunsa päätyneen potilaan itsemurhaa määräämällä tai annostelemalla potilaalle lääkeainetta, jonka potilas ottaa itse ja aiheuttaa näin oman kuolemansa.

Eutanasiaa kannattava Iiro Viinanen
Iiro Viinasen mielestä hänen elämänsä ei olisi enää elämisen arvosta, jos kyky liikkua ja tehdä ylipäätään mitään menisi. Nämä asiat eivät ole olleet liian vaikeita puhuttavaksi vaimon kanssa. ”Meillä on realistinen suhtautuminen.” © Paula Kukkonen

Parkinsonin tauti yhdisti entiset riitapukarit

Seitsemän vuotta sitten kaksi eläköitynyttä lainsäätäjää, ministeri Iiro Viinanen ja europarlamentaarikko Esko Seppänen käynnistivät kansalaisaloitteen eutanasian laillistamiseksi Suomessa. Poliittisen kentän vastakkaisia laitoja edustaneet miehet ajoivat yhdessä asiaa, vaikka eivät kansanedustaja-aikoinaan sanoneet toisilleen edes päivää.

”Eduskunnan pöntöstä huutelimme toisillemme”, Iiro Viinanen, 78, sanoo.

Iiro muistaa elävästi sen päivän, kun he ystävystyivät vuonna 2010. Hän oli haastateltavana Akateemisessa kirjakaupassa, kun äkkäsi Seppäsen yleisön joukossa. Tuliko tuo kommunisti haastamaan riitaa, Iiro ajatteli. Ei tullut. Sen sijaan Esko ­tuli tilaisuuden jälkeen sanomaan: minulla on sama tauti kuin sinulla.

Siitä pitäen he ovat olleet ystävät, joilla on sama kohtalo, Parkinsonin tauti. Yhdessä on tähän mennessä syntynyt kirja ja eutanasiaa ajava kansalaisaloite.

Aloite keräsi runsaassa kuukaudessa tarvittavan määrän kannattajia kansan keskuudesta, mutta kaatui sittemmin eduskunnassa. Se kaivelee Iiro Viinasta edelleen.

”Tuntuu käsittämättömältä, että kansanedustajat eivät ottaneet selvää asioista. Tällaisiin asioihin pitäisi syventyä perusteellisesti, ilman asenteita. Pitäisi mennä potilaan housuihin. Onko loppuelämä yhtä tuskaa vai saako nukkua pois, jos potilas itse sitä haluaa”, Iiro sanoo.

Hän myöntää, ettei aktiiviaikoinaan itsekään tiennyt eutanasiasta ja kaikesta siihen liittyvästä oikein mitään. Sellaiset asiat eivät liipanneet läheltä.

Nyt on toisin.

”Ymmärrän syvällisemmin, ­mitä turhaan kärsiminen merkitsee, ei pelkästään potilaalle itselleen vaan myös lähipiirille.”

Iiro Viinanen on sairastanut yli 20 vuotta

Parkinson on sanellut Iiro Viinasen elämän tahdin yli kaksikymmentä vuotta. Nykyisin lääkkeitä kuluu maksimimäärä. Niillä saa liikuntakyvyn muutamaksi tunniksi.

”Joskus jämähdän paikalleen, kun lääkkeiden vaikutus loppuu.”

Iiro tekee kaikkensa, jotta toiminta- ­kyky säilyisi. Hän jumppaa lihaksiaan ja käy päivittäin lenkillä rollaattorin ja Pirjo-vaimon kanssa.

”Olosuhteisiin nähden pärjään ihan hyvin. En valita.”

Toisenlaisiakin vaiheita on ollut. Nelisen vuotta sitten Iiro vietti sairaalassa seitsemän kuukautta, koska oli kuolla selkäleikkausta seuranneeseen bakteeritulehdukseen. Leikkauk­sessa oli ollut riskinä jalkojen amputaatio tai halvaantuminen.

”Jos olisin halvaantunut, se ei olisi ollut enää mitään elämää. Olisin hoitanut itseni pois päiviltä.”

Pitkän sairauden aikana vaikeat asiat on keskusteltu vaimon kanssa.

”Meillä molemmilla on realistinen suhtautuminen tilanteeseen. Kun en enää pysty liikkumaan tai tekemään mitään muutakaan, en halua elää.”

Eutanasiassa huolettavat aina samat asiat

Vaikka eduskunta kaatoi kansalaisaloitteen, se kuitenkin edellytti, että eutanasiaa ja ylipäätään elämän loppuvaiheen hoitoa pitää pohtia.

Näin tapahtui. Asiaa pohtinut Elämän loppuvaiheen hoito -työryhmä ei kuitenkaan löytänyt yksimielisyyttä siitä, pitäisikö Suomeen saada laki eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta.

Erimielisen työryhmän keskusteluissa nousivat esiin samat aiheet, jotka nousevat esiin aina, kun puhutaan eutanasiasta.

Joidenkin uskonnollinen vakaumus kieltää eutanasian samantyyppisillä perusteilla kuin se kieltää abortin. Toiset pelkäävät, että eutanasiasta tulisi keino korvata palliatiivisen hoidon kehittäminen.

Palliatiivinen hoito on oireenmukaista hoitoa, kärsimyksen lievittämistä lääkkeiden ja henkisen tuen avulla. Sen tarve kasvaa kroonisten sairauksien edetessä ja kuoleman lähestyessä. Palliatiivisessa hoidossa kuolemaa pidetään luonnollisena asiana. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.

Joidenkin mielestä eutanasian ongelma on se, että lääkärit ja hoitohenkilökunta joutuisivat oikeudellisesti vaikeaan asemaan niiden toteuttajina.

Näistä kahdesta viimeisestä asiasta muutoin erimielinen eutanasiatyöryhmä oli samaa mieltä: palliatiivista hoitoa on kehitettävä huolimatta siitä, tuleeko Suomeen jossain vaiheessa eutanasian mahdollistava laki vai ei. Lisäksi hoitohenkilökunnan oikeudellista asemaa on selkiytettävä.

Lue myös Seura.fi: Millainen on hyvä kuolema? Kuolinapu yritetään saada osaksi Suomen lainsäädäntöä

Miten eutanasia käytännössä toteutettaisiin?

Erimielisyydestä huolimatta työryhmä pystyi pohtimaan ehdotusta eutanasialaiksi. Siinä hahmotellaan, kuka olisi oikeutettu eutanasiaan ja millä ehdoilla ja kuka sen tekisi.

Ehdotuksen mukaan ­eutanasian pyytäjän pitäisi olla täysi-ikäinen, oikeustoimikelpoinen Suomen kansalainen, joka sairastaa parantumatonta, sietämätöntä kärsimystä aiheuttavaa ja lähitulevaisuudessa kuolemaan johtavaa sairautta.

Tällainen potilas voisi pyytää hoitavalta lääkäriltä eutanasiaa kirjallisesti. Lääkäri tekisi tilanteesta oman arvionsa ja keskustelisi kollegan ja tarvittaessa myös erikoislääkärien kanssa siitä, täyttyvätkö eutanasian saamisen kriteerit. Jos täyttyvät, Valviralle lähetettäisiin hakemus eutanasialuvasta.

Jos Valviran viranomaiset toteaisivat kriteerien täyttyvän, se antaisi luvan. Tässä kohtaa potilaan olisi uusittava kirjallinen pyyntö saada eutanasia. Kun potilaan vakaa tahto olisi näin varmistettu, Valviran hyväksymä ­eutanasian tekoon oikeutettu lääkäri toteuttaisi sen.

Yhdelläkään lääkärillä ei olisi velvollisuutta osallistua eutanasian toteutukseen. Tarvittaessa potilas ohjattaisiin toiselle lääkärille.

Eutanasiaa kannattava Heidi Kataikko
Heidi Kataikko on sinut sairastamisen kanssa, mutta viimeisiä elinkuukausia hän pelkää. Hän ei haluaisi olla niin vahvasti lääkittynä, että ei kykenisi itse enää mihinkään. ”En pidä sellaista enää elämänä.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Pitääkö valvonnan tapahtua etu- vai jälkikäteen?

Suomen lakihahmotelma on ottanut vaikutteita Kanadassa vuodesta 2016 lähtien voimassa olleesta eutanasialaista. Kanadassa kolmannes eutanasiapyynnöistä hylätään. Mallin jähmeyttä kuvastaa se, että 25 prosenttia eutanasialuvan saaneista potilaista ehtii kuolla lupaprosessin aikana.

Työryhmässä oli erimielisyyttä siitä, pitäisikö valvonnan tapahtua etu- vai jälkikäteen. Esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassa viranomainen kontrolloi vasta jälkeenpäin, täyttyivätkö eutanasian kriteerit. Hollannissa on kahdenkymmenen vuoden aikana tehty kymmeniätuhansia eutanasioita, mutta vain muutama tapaus joutunut viranomaisten tarkempaan syyniin.

Itse asiassa Hollannissa eutanasia ei ole edelleenkään sallittu, mutta siitä ei rangaista, jos noudattaa tarkasti lain määrittelemää toimintaohjetta.

”Monet kollegat Hollannissa kokevat tämän vähän ongelmana. He ovat rikollisia niin kauan kunnes eutanasiatoimikunta on vapauttanut heidät”, Juha Hänninen sanoo.

Keskustelu eutanasiasta on politisoitunut, sanoo Iiro Viinanen

Iiro Viinasen on vaikeaa ymmärtää eutanasiaa vastusta­vien argumentteja. Varsinkaan sellaisia, joissa pelotellaan ja eutanasia väännetään keinoksi ratkoa vanhustenhoidon tai terveydenhuollon määrärahaongelmia.

”Ikään kuin tulisi kiusaus pistää huonommasta päästä nurin”, lama-ajan valtiovarainministeri kuvaa.

Iiron mielestä eutanasiakeskustelu on politisoitunut vähän samalla tavalla kuin keskustelu vähemmistöjen oikeuksista tai abortista. Asian ydin on kuitenkin hyvin yksinkertainen.

”Päätös minun elämästäni kuuluu vain minulle ­itselleni.”

Eutanasiaa kannattava Iiro Viinanen
Ennen sairastumistaan Parkinsonin tautiin entinen ministeri Iiro Viinanen ei tiennyt eutanasiasta mitään. ”En ollut tekemissä sellaisten asioiden kanssa.” Omasta eutanasiasta läheisten kanssa. Lopullisen päätöksen jokainen tekee kuitenkin itsenäisesti. © Paula Kukkonen

Eutanasiasta levitetään väärää tietoa

Juha Hänninen näkee eutanasian vastustuksessa myös hyvää. Se pakottanut valmistelemaan asiaa perinpohjaisesti.

Eniten häntä ottaa päähän suoranainen valehtelu. Jotkut lääkärit ovat väittäneet, että eutanasian toteuttaminen epäonnistuisi tietyssä prosentissa tapauksia ja aiheut­taisi tukehtumisen tunnetta ja kipua.

”Tämä ei ole totta. On selkeästi tutkittu, että näin ei ole. Ihminen kuolee rauhallisesti ja turvallisesti muutamassa minuutissa, ja jos näin ei käy, hän saa toisen annoksen. Annosten välillä hän on horrostilassa.”

Toinen harhaan johtava vastustajien argumentti on se, että lain voimaantulon jälkeen oltaisiin kaltevalla pinnalla ja lakia sovellettaisiin yhä höllemmin perustein.

”Tällaisesta ei ole merkkejä niissä maissa, joissa laki on voimassa. On ideologista agendaa väittää, että eutanasiassa olisi kyse ihmisten murhaamisesta tai että se olisi lääkäri- tai yhteiskuntalähtöistä.”

”Onko tämä eettisesti oikein”, kysyy Heidi

Syöpää sairastavan Heidi Kataikon mielestä lääketieteen kehitys ei kuolevan kannalta ole pelkästään hyvä asia. Elämää pystytään jatkamaan vuosia, vaikka ihminen olisi menettänyt kaiken toimintakykynsä.

”Onko se eettisesti oikein sairasta ihmistä kohtaan?”

Heidi on edelliseltä ammatiltaan lähihoitaja. Työssään hän näki tilanteita, jotka pistivät miettimään eutanasiaa jo kauan ennen omaa sairastumista.

”Minulle eutanasia on aina ollut asia, jonka ainoa tavoite on helpottaa oloa ja tuoda positiivinen ratkaisu hyvin vaikeaan tilanteeseen.”

Heidi tietää, että moni ajattelee eutanasiasta eri tavalla kuin hän, ­eikä kukaan ole omalla kohdallaan väärässä.

”Jos eutanasia olisi laillinen, muiden ei sitä tarvitsisi ottaa, vaikka minä ottaisin. Kukin saisi toimia oman totuutensa mukaan.”

Heidi elää nyt hyvää elämää syövästä huolimatta. Toiveissa on myös hyvä kuolema. Sitä kuvaa yksi sana. Rauha.

”Taustalla soisi ihana biisi. Saisin kuunnella sitä ja keskittyä tunteeseen, jonka biisi tuo. Ja sitten vain nukkuisin pois. En ymmärrä, mikä tässä olisi väärin, kun se olisi oma tahtoni.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2023.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Iiro Viinanen ei ymmärrä, miksi eutanasia on kielletty Suomessa – ”Kun en enää pysty liikkumaan tai tekemään mitään muutakaan, en halua elää”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.