Terveys

Helpon hoidon laiminlyönti surkastuttaa emättimen ennen aikojaan – gynekologi Leena Väisälä listaa 6+1 asiaa, joita hän ei tekisi

Gynekologi Leena Väisälä ei laiminlöisi yksinkertaista hoitoa, joka mahdollistaa naiselle nautinnollisen seksin. Miehiä hän uskoisi vastaavan hoidon kyllä kiinnostavan.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja kliininen seksologi Leena Väisälä on tavannut vastaanotollaan tuhansia naisia 35 vuotta kestäneen uransa aikana. Kysyimme häneltä, mitä hän ei gynekologin kokemuksellaan itse tekisi naisena.

1. En laiminlöisi emättimen limakalvojen hoitoa

”Monet naiset hoitavat huolellisesti kasvojensa ihoa ja voitelevat sitä aamuin ja illoin. On hirveän ristiriitaista, etteivät he hoida myös emätintä ja vulvaa, ja nyt tarkoitan lähinnä vaihdevuosi-ikäisiä ja vanhempia naisia. Pari kertaa paikallisestrogeenia viikossa riittää, eli kyse ei ole jokailtaisesta hommasta.  

Menopaussissa emättimen limakalvo ohenee kaikilla naisilla, kun estrogeenin eritys loppuu munasarjoista. Ensin lähtevät poimut pois, sitten ohenee limakalvo, ja tämän seurauksena suurimmalle osalle seksuaalisesti aktiivisia naisia tulee jonkinlaisia vaivoja.

Emättimeen asetettavalla paikallisestrogeenilla on monia hyviä vaikutuksia: se ylläpitää emättimen ja ulkosynnyttimien normaalia toimintaa, paksuutta ja verenkiertoa ja ehkäisee naisen sukuelimen surkastumista eli atrofiaa. Se mahdollistaa esimerkiksi sen, että seksi ei satu vaan on nautinnollista.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan hyvin monet naiset lopettavat yhdyntäseksin sen takia, että heillä on emättimen limakalvon surkastumisesta eli atrofiasta johtuvia oireita. Kun yhdyntä on kivuliasta, sitä alkaa pelätä, mikä haittaa kiihottumista. Siitä taas seuraa haluttomuutta, ja sitten seksi voi loppua kokonaan. Eli limakalvojen kunnolla on aika iso vaikutus sinne seksuaalielämään.

Olen joskus verrannut tätä miehiin. Vanhenevat miehet varmaankin käyttäisivät tällaista pari kertaa viikossa otettavaa hoitoa, jos he tietäisivät, että se estää peniksen surkastumisen. 

Jos varsinkin yhdyntäseksiä haluaa harrastaa, paikallisen estrogeenin käyttö on viimeistään kuukautisten loputtua melko lailla välttämätöntä. Sitä saa puikkona, tablettina, voiteena ja emätinrenkaana, joista osa on käsikauppatavaraa, osa reseptivalmisteita. Käyttö on käytännössä riskitöntä, koska paikallisestrogeeni ei imeydy muuhun elimistöön eikä vaikuta päänuppiin, vaan toimii nimensä mukaisesti paikallisesti.

Paikallisestrogeenia kannattaa käyttää, vaikka seksi ei kiinnostaisi tai sitä ei harrastaisi kenenkään kanssa, koska se suojaa ja ennaltaehkäisee myös virtsatietulehduksia.

Ihmiset elävät nykyään vanhemmiksi ja vanhoille ihmisille voi olla hyvin vaarallista saada virtsatietulehdus, jos limakalvot ovat hyvin haperot ja ohuet. Niiden kautta bakteerit voivat päästä suoraan vereen ja aiheuttaa verenmyrkytyksen eli sepsiksen. Osa joutuu teholle, ja muutama nainen vuodessa kuolee sen takia.

Paikallisestrogeenin käytössä ei ole yläikärajaa. Sitä voi käyttää niin pitkään, kun pystyy itse asian hoitamaan, ja myöhemmin voi vaikka pyytää jonkun auttamaan sen laittamisessa.”

Lue myös: Pitääkö vanhankin käydä gynekologilla? Erikoislääkäri vastaa 10+1 kysymykseen tärkeästä katsastuskäynnistä

2. En käyttäisi pikkuhousunsuojia

”Näen paljon turhaa pikkuhousunsuojan käyttöä, joko valkovuotoon liittyvää tai ihan jatkuvaakin. Itse en pikkuhousunsuojia käyttäisi paitsi veriseen vuotoon.

Pikkuhousunsuojat sisältävät muovia, joka estää ihon ja limakalvojen tuulettumisen. Ne hautovat ja imukykyisinä kuivattavat alapäätä, mikä lisää hiivatulehduksen ja kaikenlaisten ärsytysoireiden riskiä.

Valkovuoto on emättimen tapa puhdistaa itse itsensä, eli kyse on täysin normaalista ilmiöstä. Jos vuotoa on runsaasti ja siinä on ikävä haju, kannattaa tietty käydä lääkäriin vastaanotolla selvittämässä, mistä on kyse.

Kaikki tuuletus ja ilmakylvyt ovat sukuelimille hyväksi. Kotioloissa voi välillä olla ilman pikkareita ja varsinkin öisiin voisi nukkua ilman pikkuhousuja.”

3. En pesisi alapäätä saippualla tai muulla pesuaineella

”Sukuelintä ei kannata pestä saippualla tai muilla voimakkailla pesuaineilla. Niitä ei tarvita, koska kyseessä ei ole likainen paikka ja pesuaineilla pestessä vain menetetään limakalvojen hyviä, luontaisia bakteereita. Apteekissa on myytävänä alapesuun tarkoitettuja pesuaineita, mutta siitäkään ei ole olemassa mitään näyttöä, että niitä kannattaisi käyttää.

Vesipesu riittää ja sekin maksimissaan kerran päivässä. Se on tietenkin eri asia, jos alapäässä on joku haava, joka vaatii tiheämpää suihkuttelua. Kuukautistenkin aikana voi tulla tarvetta pestä useammin kuin kerran päivässä, mutta perustilanteessa vesipesu kerran päivässä riittää.

Itse olen 60 ja risat, enkä ole koskaan tarvinnut muuta kuin vettä ja ihan hyvin on mennyt. Me gynekologit emme yleensä mitään pesuaineita käytä.

Liian usein ei kannata pestä vedelläkään, koska sekin kuivattaa, eikä kukaan tykkää siitä, että paikat kuivuvat. Se ei mitenkään lisää terveyttä, ja liiassa pesemisessä on se mahdollisuus, että emättimen bakteereita tuhoutuu.

Suihkun suuntaaminen suoraan limakalvoille voi ärsyttää herkkäihoisia, ja emättimen sisään ei pitäisi koskaan suoraan suihkuttaa vettä. Toisaalta jotkut käyttävät suihkua lähinnä klitorikseen suunnaten saadakseen seksuaalista mielihyvää ja orgasmeja ja se on tietysti ok. Kaikki kukat kukkikoot.”

4. En jättäisi hormonihoitoa käyttämättä vaihdevuosioireisiin

”Nainen itse päättää, käyttääkö hän hormonihoitoa vai ei. Mutta jos vaihdevuosina alkaa ilmaantua elämää häiritseviä oireita, erimerkiksi yöunien heikkenemistä, ottaisin estrogeenit heti peliin. Vaihdevuosien hormonihoito auttaa muun muassa estrogeenipuutteesta johtuviin uniongelmiin ja nivelkipuihin. Se myös estää luuston hajoamista eli osteoporoosia ja voi auttaa mielialaan, työkykyyn ja siihen, että ylipäätään pystyy ja jaksaa tehdä asioita, joista tykkää.

Osa naisista, joille vaihdevuosien hormonihoitoa määrätään, jättävät sen käyttämättä. Vaikka he vastaanotolla haluavat reseptin ja ymmärtävät hoidon hyödyn, kotona he tulevatkin toisiin ajatuksiin eivätkä uskallakaan käyttöä aloittaa. Ystävä tai äiti on voinut sanoa, että älä nyt sellaista ala käyttää, ja nainen luottaa tässä asiassa enemmän heihin kuin gynekologiinsa.

Joskus kyse voi olla siitä, että lääkäri ei ole osannut kertoa heille riittävästi hormonihoidon hyödyistä ja haitoista. Osaa pelottaa hoitoon liittyvä pieni rintasyöpäriski, mutta useimmiten taustalta löytyy kuitenkin ajatus epäluonnollisuudesta. Mutta miten luonnollista elämämme on muutenkaan? Luonnonkansoilla naiset kokevat elämässään 6–16 raskautta, me länsimaissa nollasta kolmeen.

Muutenkin elämämme on monin tavoin epäluonnollista, mutta sitten yhtäkkiä 50-vuotiaana monet naiset haluavat aloittaa luomuelämän. He kokeilevat luonnontuotteita, joiden hyödyistä ja turvallisuudesta on tosi paljon vähemmän tutkimusdataa kuin hormonihoidosta. Sitä en ymmärrä. Se ei ole loogista, mutta logiikan sijaan moni perustaa monet päätöksensä tunteeseen. Näitä asioita kannattaisi kuitenkin miettiä vähän järjelläkin.

Tutkimusten mukaan 80–85 naisista tulee jonkinlaisia estrogeenin puutteesta johtuvia oireita. Vaikeaksi asian tekee se, että oireet ja niiden vahvuus ovat hyvin yksilöllisiä. Ne, joilla oireita on vähän tai ei ollenkaan, ihmettelevät miksi estrogeenia pitäisi käyttää. He eivät ymmärrä, että joillakin muilla oireet voivat olla hyvin rajuja.

Estrogeenikorvaushoidolla on monia kiistattomia etuja niille, jotka kärsivät estrogeenin vajauksesta johtuvista oireista. Kolmasosalla naisista ei isoja oireita ole, eivätkä he silloin tietenkään korvaushoitoa tarvitse eivätkä siitä hyödy.

Niiden, joilla on isosti elämää häiritseviä oireita, esimerkiksi unettomuutta tai lihaskipuja, toivoisin käyttävän maalaisjärkeä ja suhtautuvan avoimesti hormonikorvaushoidon mahdollisuuksiin. Ainahan voi kokeilla, ja jos hoidosta ei hyödy, sen voi lopettaa.

Jotkut kärvistelevät vuositolkulla ennen kuin aloittavat hormonihoidon. En tiedä, että kukaan gynekologi vastaavassa tilanteessa niin tekisi.”

Lue myös Anna.fi: Kannattaako vaihdevuosien hormonikorvaushoito? Näin lääkehoidon hyödyt ja riskit puntaroidaan

5. En jättäisi seulontoja väliin

”Meillä on loistava seulontasysteemi: ilmaiset mammografiat joka toinen vuosi 50. ikävuoden jälkeen 66–68-vuotiaaksi sekä papa-eli HPV-näytteet 30–65-vuotiaille naisille viiden vuoden välein.

Niitä en jättäisi väliin. Jos ehdotettu aika ei sovi, se kannattaa vaihtaa ja jos se ei onnistu, kävisin samantyyppisissä testeissä jossain vaikka yksityisesti.

Seulontojen avulla voidaan löytää jokin sairaus jo siinä vaiheessa, kun se ei vielä aiheuta oireita eikä oikeastaan mitään haittaa. Papa-näytteissä esiin tulee syöpien esiasteita, joita voidaan hoitaa niin ettei niistä kehity koskaan syöpää. Mammografiaseulonnoissa voidaan löytää pahanlaatuinen kasvain varhaisvaiheessa, jolloin se ei ole vielä levinnyt. Hoidon ennuste on usein erinomainen. 

Myös suolistosyövän seulonta käynnistyi koko maassa vuonna 2022. Aluksi se koskee 60–68-vuotiaita, mutta vähitellen seulontaohjelmaa laajennetaan ikäryhmittäin. Sinnekin kannattaa sitten mennä, jos kutsu käy.”

6. En jättäisi HPV- eli papilloomavirusrokotetta ottamatta

”HPV-rokotteen ottaminen on tärkeää, koska se vähentää suuresti varsinkin naisten syöpätaakkaa. Niillä, jotka saavat rokotteen, on 10 prosenttia vähemmän syöpiä elämänsä aikana. Rokotteella voidaan torjua erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita.

Noin 80 prosenttia ihmisistä saa elämänsä aikana HPV-tartunnan, ja useimmat siinä iässä, kun aloittavat seksuaalisen kanssakäymisen. Papilloomavirus tarttuu useimmiten seksikontaktissa. HPV aiheuttaa lähes kaikki kohdunkaulan syövät ja lisäksi se aiheuttaa vulvan, emättimen, peniksen ja peräaukon syöpiä sekä osan pään ja kaulan alueen syövistä.

Itse ostin aikoinaan rokotteet kaikille lapsilleni, vaikka ne olivatkin hintavia. Nykyään rokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan ja sen saavat ilmaiseksi kouluterveydenhoidon kautta kaikki 10–12-vuotiaat eli 5.–6.-luokan oppilaat, sekä tytöt että pojat. Suosittelen sen ottamista, se on mielestäni tosi tärkeä.”

+ En vaikenisi intiimeistä asioista gynekologin vastaanotolla

Alueella, jossa seksuaalisuus on aina läsnä, ihmisillä on omat ideansa ja käsityksensä siitä, mistä gynekologille kehtaa puhua ja mistä ei.

”Esimerkiksi seksitaudit ovat alue, jossa häveliäisyyssyistä saatetaan vaieta joistain asioista, vaikkapa siitä että tartunnan yhteydessä on harrastettu myös suuseksiä. Jos siitä ei kerrota, hoito ei välttämättä tehoa suuhun, jossa myös on seksitauti”, Väisälä sanoo.

Hän kannustaakin asiakkaita avoimuuteen gynekologin vastaanotolla.

”Ihmiset tekevät kaikenlaista hölmöä, ja niin tapahtuu myös seksuaalisuuden alueella. Se kuuluu inhimillisyyteen, enkä lääkärinä moiti tai tuomitse ketään. Muuten vastaanotolla voi jäädä kertomatta jotain, joka voisi auttaa sairauden löytämisessä ja vaivojen hoitamisessa.”