Käsiala pieneni ja ryhti muuttui etukenoksi, mutta Outi viis veisasi oudoista oireistaan vuosia – lopulta diagnoosiksi paljastui Parkinsonin tauti

Outi Aittola, 69, ei välittänyt Parkinsonin taudin oireistaan vuosiin. Diagnoosin jälkeen ensin tuli helpotus, sitten järkytys ja viimein sopeutuminen.

Outi Aittola kuvailee itseään tahtoihmiseksi. Vuosikausia jatkuneet Parkinsonin taudin oireet eivät häntä kiinnostaneet.

”Sain Parkinson-diagnoosin vuonna 2013, mutta olin oireillut 1990-luvun puolivälistä asti. Käsialani oli muuttunut yhä pienemmäksi, ja olin alkanut kumartua eteenpäin.

Olin kuin suomalainen mies, enkä mennyt lääkäriin ennen kuin tarpeeksi hätistettiin. Eräs tuttu oli sanonut miehelleni lenkillä, että puolisollasi on joku neurologinen sairaus, kun hän katsoo koko ajan alaspäin. Mitä se mistään mitään tietää, minä ajattelin.

Kerran tuntematon nuori kaveri käveli vastaan ja kysyi minulta: ”Minne olet menossa, kun olet niin etukenossa?” Nyt osaisin jo vastata, että Parkinson-kokoukseen.

Outi Aittola kokemukset Parkinsonin taudista.

”Olen ottolapsi. Biologinen isäni oli inuiitti, ja olen varma, että olen perinyt tahtoni häneltä. Olen siitä onnellisen ylpeä. Minä ite: itse teen mokani ja kaiken muunkin”, Outi Aittola sanoo.

Diagnoosina Parkinsonin tauti

En ollut kuullutkaan Parkinsonin taudista, minua eivät sairaudet kiinnostaneet. Vuonna 2013 menin viimein lääkäriin ja sain Parkinson-diagnoosin.

Kerroin helpottuneena odotushuoneessa odottavalle miesystävälleni, että se on joku Parkinson. Lääkäri olisi selittänyt minulle kaiken, mutta lupasin googlettaa.

Kotona sitten googletin ja silloin kyllä pelästyin. Parkinson-liiton nettisivujen keskustelupalstalta sain ensikosketuksen tähän sairauteen.

Opin, että Parkinson-lääkkeen yksi mahdollinen haittavaikutus liittyy kyvyttömyyteen vastustaa impulssia tai houkutusta tehdä jotakin mahdollisesti vahingollista. Minulla se ilmeni hallitsemattomana rahankäyttönä. Olin kuullut ongelmasta, mutta kuitenkin niin kävi. Onneksi tämä vaikea asia on nyt hallinnassa.

Olin kuullut myös, että ihminen voi jäykistyä ihan yhtäkkiä. Siksi aloin pelätä kadun ylittämistä liikennevaloista. Kiersin liikennevalot kaukaa, ja lopulta miesystäväni kysyi minulta, kuinka kauan aion jatkaa tällaista. Silloin päätin reipastua ja lakkasin pelkäämästä.

Asuin kolmannessa kerroksessa ja yhtäkkiä minua pelotti lähteä portaita alaspäin. Katsoin kotioveani ja ajattelin, että kohta käy niin, että jään kokonaan kotiin. Ei käy! Päätin, että nyt mennään, ja se oli kyllä erittäin viisas päätös.

Tein päätöksen ihan itse, enkä koskaan muita kuuntelekaan. Olen tahtoihminen, ja siitä on kyllä usein apua.

Sitten aloin kaatuilla kotona. Vaikka kumarruin kohti tiskiallasta, etten kaatuisi, seuraavassa hetkessä makasin lattialla. Onneksi lääkkeen vaihto lopetti kaatuilut kokonaan.

Vertaistukea Parkinson-yhdistyksestä

Olen tyytyväinen yhdistyksen kerhotoimintaan. On keilaamista, pallopeliä, tuolijoogaa ja tanssiakin. On myös vertaistukiryhmiä, joissa voi purkaa tuntojaan. Olen saanut kerhoista monta uutta ystävää. Aluksi heidän oireensa pelottivat, mutta en enää ajattele esimerkiksi sitä, joudunko pyörätuoliin.

Täytän tänä vuonna 70. Käyn vielä töissä. Aloitin työt vuonna 2016. Olen vammaisen avustaja sovittuina päivinä, lähinnä siivoan ja käyn kaupassa tai vien hänet johonkin tilaisuuteen. Työ on minulle hyötyliikuntaa.

Matkustin viime vuonna Kanadaan hoitamaan pientä mäyräkoiraa. Menin aamuyöllä lentokentälle, missä ei ollut yhtään virkailijaa, vain laitteita. Onneksi ystävällinen nainen tarjosi apuaan. Kävi hyvä tuuri, olimme yhdessä koko matkan, kävelin hänen perässään seuraavaan koneeseenkin. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Paluumatkallakin viereeni sattui ystävällisiä ihmisiä. Ikä ja huono ryhti tekevät sen, että saan hyvää palvelua.

Parkinsonin tauti

  • Parkinsonin tauti on ­etenevä neurologinen sairaus, jonka ­ai­heuttaa tietyn keskiaivojen ­alueenhermosolujen vähittäinen tuhoutuminen. Tautia ei voi ehkäistä eikä parantaa, mutta oireita voi lievittää monin tavoin.
  • Oireet alkavat hitaasti. Niitä ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja jäykkyys, tasapaino-ongelmat, hajuaistin heikkeneminen, masennus ja äänen voimakkuuden heikkeneminen. Oireet ovat usein epäsymmetrisiä.
  • Parkinsonin taudin etenemisnopeutta ei kyetä ennustamaan.

Inhoan yli kaiken kauppojen kassaa. Ei se ole kassasta eikä ihmisistä kiinni, mutta stressaa, kun en tiedä, miten sormet toimivat. Hienomotoriikkani on huonontunut. Kädet ovat huonommassa kunnossa kuin jalat.

Tautia ei voi hidastaa eikä parantaa, mutta lääkkeet helpottavat oireiden näkyvyyttä. Olen enemmän huolissani tunnepuolesta kuin fyysisistä vaivoista. Nyt olen oppinut käsittelemään tunteita, sitä voisin opetella lisääkin, että hyväksyisin heti uuden tilanteen.

Minä en anna periksi, vaikka aina ei jaksa. On huonompia ja parempia aikoja. Mutta aina kun astun ovesta ulos, piristyn.”

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Käsiala pieneni ja ryhti muuttui etukenoksi, mutta Outi viis veisasi oudoista oireistaan vuosia – lopulta diagnoosiksi paljastui Parkinsonin tauti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X