Terveys

Keliaakikon elämä ei ollut helppoa 90-luvulla – Mia, 49: "Tosin nyt oletetaan, että puhdas kaura sopii kaikille"

Turkulainen Mia Siutla, 49, kärsi herkästä vatsasta vuosia ennen oikeaa diagnoosia. Kolme vuosikymmentä sitten keliakiasta ei tiedetty paljoa ja gluteeniton herkuttelu tarkoitti rutikuivia riisikakkuja.

Keliakia aiheutti Mia Siutlalle, 49, vatsaoireita vuosia ennen kuin sairaus todettiin 90-luvulla. Eikä keliaakikon elämä ollut tuolloin helppoa diagnoosin jälkeenkään.

”Minulla selvät keliakian oireet alkoivat kolmisenkymmentä vuotta sitte­n lukiossa. Kaikesta, mitä söin, tuli huono olo ja vatsa meni sekaisin. Olin hirveän väsynyt ja meinasin nukahtaa oppitunneille.

Opiskellessani ammattiin minun oli hankalaa osallistua opiskelijarientoihin, koska vatsani oli aina sekaisin. Ulkona syöminen ei ollut kivaa. Muistan, kun joissain juhlissa söin suuresti rakastamiani suolatikkuja, ja ne saivat minut kipeäksi. Yhdistän vieläkin suolatikut siihen kipuun.

Vieraissa paikoissa jouduin aina miettimään, missä on vessa. Aloin jännittää sosiaalisia tilanteita, vaikka en suoranaisesti vältellyt niitä. Mielialaankin vaiva vaikutti, kun ymmärsin, ettei minulla ollut kaikki hyvin, mutta en saanut mistään apua.

Vatsaani tutkittiin vuosia. Suorastaan ravasin terveyskeskuslääkäreillä, mutta koen, että minua ei uskottu. Kaikki vain sanoivat, että minulla on laktoosi-intoleranssi, ei keliakia. Verikokeet eivät kuulemma näyttäneet sitä.”

Keliakia oli 90-luvulla kaikille vieras sairaus – ”En saanut tukea”

”Äitini oli terveydenhoitaja ja minä opiskelin samaa alaa, mutta mekään emme tienneet keliakiasta juuri mitään. Kun laktoosi-intoleranssini diagnosoitiin, jouduin odottamaan vielä parisen vuotta ennen kuin pääsin gastroskopiaan ja sain keliakiadiagnoosin. Elettiin 1990-luvun alku­puolta.

Ennen diagnoosia epätietoisuus vaivastani oli heikentänyt elämänlaatuani. Diagnoosi ei helpottanut sitä, koska keliakia oli tuolloin vielä kaikille vieras asia. En saanut sellaista ohjausta ja tukea, jota tuore keliaakikko olisi kaivannut.

Olisin tarvinnut jonkun, joka olisi sanonut minulle, miten minun pitää loppuelämäni syödä. En osannut varoa ruoka-aineita ja saatoin syödä suolatikkuja ja keksejä ja kärsiä seurauksista. En ymmärtänyt, miten ehdoton gluteeniton ruoka­valio on.

Vasta kun äitini, siskoni ja enoni saivat saman diagnoosin, sain ikään kuin vertaistukea ja aloin ymmärtää, mitä keliakia tarkoittaa käytännössä. Gluteenittomien tuotteiden saatavuus oli tuolloin heikko. Söimme riisikakkuja ja yksittäispakattua hirveän makuista leipää.

Minulla oli aina ollut ruoka-aineallergioita ja olin joutunut hakemaan koulun keittiöltä erikoisruokani, eikä keliakia muuttanut sitä. Nyt ruokani oli vain kaiken muun lisäksi gluteenitonta.”

Lue myös: Gluteeniton ruokavalio voi aiheuttaa puutostiloja, jos ei ole tarkkana – ota nämä asiat huomioon, kun karsit gluteenin ruokavaliostasi

Keliaakikon ruokavalioon liittyy yhä vääriä käsityksiä

”Nykyisin gluteenittomien ruokien valikoima on hirmuisesti laajempi kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Tosin nyt oletetaan, että puhdas kaura sopii kaikille keliaakikoille, mikä ei ole totta. Keliaakikotkin ovat yksilöitä, ja vatsat sietävät eri asioita hyvin eri tavalla.

Oma ruokavalioni on gluteeniton, mutta ruoassani ei saa olla myöskään kauraa eikä vehnätärkkelystä. Nykyisin voin paljon paremmin, kun olen jättänyt pois maidonkin.

Sekaannusten välttämiseksi on hyvä, että gluteeniton leivonnainen eroaa ulkonäöltäänkin muista, vaikka se sitten olisi pakastimesta sulatettu hieman kuivempi korvapuusti. Valitettavasti vieläkin törmään joskus siihen, että gluteenittomia tuotteita otetaan samalla ottimella kuin muita.

Joskus ihmetellään, miksi minun pitää tarkistaa erikseen, onko jossain gluteenittomassa tuotteessa kauraa tai vehnätärkkelystä.”

Keliakian oireet alkoivat jo nuorena. Mia seisoo talvisella pihalla koira sylissään.
Mia Siutla iloitsee siitä, että gluteenittomien tuotteiden tarjonta on lisääntynyt. Eniten hän kaipaa kaurapuuroa ja kauraleipää. Hänen vatsansa ei siedä edes puhdistettua kauraa. © Suvi Laine

Netti on helpottanut keliaakikon elämää

Parhaan vertaistuen olen saanut Facebookin keliakiaryhmistä. Niihin osallistuakseen ei tarvitse edes lähteä kotoa mihinkään. Ryhmästä olen saanut myös parhaat vinkit gluteenittomaan leivontaan. Kolmekymmentä vuotta sitten ei ollut nettiä. Silloin annettiin paperiohjeita käteen, jos annettiin.

Lapsellani on muista terveydellisistä syistä gluteeniton ja maidoton ruokavalio, joten perheemme ruoanlaitto on helppoa. Teemme kaikille yhteistä syötävää, jonka kaikkiruokainen mieheni maustaa itselleen sopivaksi.

Jäätelö on parasta, mitä tiedän, ja se on koko perheemme ehdoton herkku. Minusta on aivan ihanaa, että markkinoille on tullut myös gluteenittomia ja maidottomia jäätelöitä, joissa on vielä tötterökin.

Eniten kaipaan kauraa. Olisi ihana syödä kaurapuuroa ja kaurapitoista leipää. Kauralla on paljon terveysvaikutuksia.

Kun menemme suvun kesken kahville pappani luo, yleensä toinen puoli pöydästä on varattu gluteenittomille ja toinen puoli tavallisille tarjoiluille. Nykyisin gluteeniton tarjonta on kuitenkin niin hyvää, että kun juhlimme hiljattain papan 96-vuotissyntymäpäivää, meillä oli täytekakku, joka sopi kaikille. Se oli hienoa.”

Lue myös Anna.fi: Gluteeniton ruokavalio on keliaakikolla elinikäinen – näin Annika, 34, sopeutui yllättävään diagnoosiin

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/2024.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Keliaakikon elämä ei ollut helppoa 90-luvulla – Mia, 49: "Tosin nyt oletetaan, että puhdas kaura sopii kaikille"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.