Terveys

Carita, 61, oli mielestään täysin terve – neurologi tiesi ensinäkemältä, mistä oli kyse: ”Rouva, teillä on Parkinsonin tauti”

Carita Piipolla, 61, oli terveen ihmisen identiteetti. Vielä neurologin vastaanotollakaan hänen mieleensä ei ollut juolahtanut, että hänellä saattaisi olla parantumaton sairaus. Diagnoosi, Parkinsonin tauti, yllätti hänet täysin.

Parkinsonin tauti tuli Carita Piipolle, 61, täytenä yllätyksenä, vaikka hänellä oli kaikki sairaudelle tyypilliset oireet.

Puoliso huomasi oireet – ”Ajattelin, että kyse oli vanhenemisesta”

”Olen aina ollut energinen ja aikaansaava. Minulla on iso perhe ja laaja ystäväpiiri. Lisäksi pyöritin monta vuotta omaa kiinteistövälitysalan yritystä. Elämä oli täynnä asioita, jotka piti hoitaa. Jos jotakin pientä kremppaa tuli, ajattelin aina, että kyllä se itsekseen ohi menee. Minulla oli terveen ihmisen identiteetti.

Mieheni Jarmo alkoi jossakin vaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että olin muuttunut kömpelöksi. Entinen reipas tapani kävellä oli muuttunut laahaavaksi kävelyksi ja töpöttelyksi. Liikeratani muuttuivat muutenkin hyvin pieniksi. Itse ajattelin, että kyse oli vain luonnollisesta vanhenemisesta.

Viitisen vuotta sitten istuimme kaikessa rauhassa aamukahvilla. Luin lehteä ja söin aamupuuroa, kun käteni alkoi vapista niin, että lusikka kilisi rytmikkäästi lautasta vasten. Käsi ei pysähtynyt millään. Jarmo tuli luokseni ja alkoi hieroa hartioitani. Hän totesi, että ne olivat todella jumissa ja kyseessä saattoi olla hermopinne.

Myöhemmin kävin hermoratahierojalla ja jäsenkorjaajalla, mutta vapinakohtaukset vain jatkuivat. Varasin ajan työterveyslääkärille, joka lähetti minut niskan röntgenkuvaukseen, fysioterapeutille ja neurologille. Minulle ei edelleenkään tullut mieleen, että voisin oikeasti olla sairas.”

Lue myös: Parkinsonin tautia voi sairastaa vuosia tietämättään: Yhtä ensimmäisistä oireista ei aina osata yhdistää sairauteen

Parkinsonin tauti -diagnoosi tuntui kovalta tuomiolta

”Fysioterapeutin mukaan minulla ei ollut hermopinnettä. Niskaröntgenissäkään ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Viimeisenä menin tapaamaan neurologia. Hän käski minun tehdä erilaisia asioita: koskettaa etusormellani nenääni, hyppiä yhdellä jalalla ja kävellä takaperin. Ajattelin, että tehtävät sujuivat minulta hyvin.

Neurologi käski minun istuutua kuulemaan diagnoosini. ”Rouva, teillä on Parkinsonin tauti. Minä näin sen jo heti, kun astuitte ovesta sisään”, hän sanoi.

Katsoin neurologia epäuskoisesti ja purskahdin itkuun. Kun rauhoituin, neurologi kertoi, että minulla oli kaikki tyypilliset oireet, kuten hidas, jäykkä ja kömpelö olemus, laahaava kävelytyyli ja lepovapinaa oikeassa kädessä. Lisäksi oikeasta kädestäni puuttui myötäliike kävellessä.

Sinä iltana mieheni palasi myöhään työmatkalta. Menin halaamaan häntä jo ovelle ja kerroin uutiset. Harmiton hermopinne olikin vakava sai­raus. Valvoimme ja itkimme yhdessä koko yön. Parantumaton sairaus tuntui niin kovalta tuomiolta, että sitä oli lähes mahdoton käsittää.”

Parkinsonin taudin lääkitys voi aiheuttaa sivuoireita: ”Minulla oli onnea”

”Neurologi määräsi oireideni hillitsemiseksi kahta lääkettä. Minulle kerrottiin, että toinen niistä, dopamiiniagonisti, voi aiheuttaa pahoja sivuoireita, kuten impulssikontrollin häiriöitä. Niistä saattaisi seurata esimerkiksi pelihimoa. Aloitin lääkkeiden käytön kuitenkin heti. Ajattelin, että en haluaisi tuhlata aikaani oireiden kanssa sinnittelyyn vaan nauttia elämästäni. Minulla oli onnea, sillä en koskaan saanut sivuoireita.

Lääkityksestä huolimatta olin jatkuvasti väsynyt ja kävin todella hitaalla. Jouduin usein töissäkin ottamaan pienet nokoset. Kaksi vuotta sitten päätin myydä yritykseni ja pian sen jälkeen jäin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Samoihin aikoihin menin yksityisen neurologin vastaanotolle. Hän totesi, että olin hänen mielestään täysin alilääkitty, minkä takia hän suositteli minulle levodopalääkitystä. Monet neurologit määräävät levodopaa vasta Parkinsonin taudin myöhemmässä vaiheessa. Myös sen käyttöön voi liittyä monia ikäviä sivu­vaikutuksia, kuten pakkoliikkeitä.

Ajattelin jälleen, että haluan elää mahdollisimman normaalia elämää mieheni, neljän aikuisen tyttäremme, heidän puolisoidensa ja pienten lastenlastemme kanssa. Aloitin siis uuden lääkityksen mahdollisista sivuvaikutuksista huolimatta.

Päätökseni osoittautui jälleen hyväksi. Vapina hävisi, oloni alkoi piristyä, hyvin pieneksi käynyt käsialani suureni, ilmeettömille kasvoilleni alkoi jälleen tulla ilmeitä ja liikkumiseni helpottui. Hetken harmittelin jopa, että olinko myynyt yritykseni liian aikaisin pois.”

Isoimmat itkut on itketty – ”Jäljellä on kuitenkin paljon hyvää”

”Jälkeenpäin ajatellen jäin hyvään aikaan pois työelämästä. Hyvästä lääkityksestä huolimatta vointini on viime aikoina huonontunut. Nukun huonosti ja heräilen parin tunnin välein. Viimeisimpänä oireena on tullut kehon heiluminen. Alan välillä heilua eteen- ja taaksepäin kuin heijaisin vauvaa rinnan päällä.

Parkinsonin tauti on aika viheliäi­nen sairaus, mutta se ei siltikään ole pahimmasta päästä. Olen itkenyt isoimmat itkuni ja oppinut elämään tilanteeni kanssa. Monista vanhoista harrastuksista, kuten pitkistä maantiepyöräilyistä mieheni kanssa, olen joutunut luopumaan. Jäljellä on kuitenkin paljon hyvää. Eläkkeellä ehdin esimerkiksi viettää enemmän aikaa lastenlasteni kanssa.”

Lue myös: Halatessa Marjukka Iitin puoliso huomasi, että kaikki ei ole kunnossa – diagnoosi Parkinsonin taudista pysäytti ajan: ”Ajatus liikuntakyvyttömyydestä pelottaa”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2024.