Terveys

Onko läheiselläsi syömishäiriö? Näistä merkeistä tiedät

Syömishäiriö voi olla anoreksiaa, bulimiaa tai ahmintaa. Miten auttaa läheistä, joka tuntuu muuttuvan kuin toiseksi ihmiseksi?

Syömishäiriö on yhteinen nimi monille syömiseen liittyville häiriötiloille. Syömishäiriöt, anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö BED tai epätyypillinen syömishäiriö ovat psykosomaattisia kehon ja mielen sairauksia. Sairauksissa psyykkinen pahoinvointi ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä ja muuttaa sairastuneen fyysistä tilaa. Sairastunut alkaa käyttäytyä epänormaalisti erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan.

Yleensä myös sairastuneen käsitys itsestään ja omasta kehostaan vääristyy.

Lue lisää: Johanna Oraksen tytär sairastui

Syömishäiriö – mistä sen tunnistaa?

Syömishäiriö alkaa salakavalasti ja vähitellen. Sairastunut pyrkii salaamaan oireilunsa. Läheiset kiinnittävät yleensä huomion voimakkaaseen laihtumiseen, painonvaihteluun tai muuttuneisiin ruokailurutiineihin.

Sairastunut saattaa haluta kontrolloida syömisiään ja liikkumisiaan pilkuntarkasti, jättää kyläilyjä väliin, jos tietää tarjolla olevan herkkuja, ja esittää syövänsä enemmän kuin tosiasiassa syö.

Toisaalta häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä myös kontrollin menettämisenä: ahminta helpottaa mielipahaa hetkellisesti.

Lue myös: Tunnista tunnesyöminen

Miten syömishäiriö vaikuttaa mieleen?

Sairastuneen persoonallisuus muuttuu. Hänellä saattaa olla pakkomielteitä, ja esimerkiksi tiettyjä ruoka-aineita kohtaan voi kehittyä inhoa. Syömishäiriöinen yhdistää esimerkiksi margariiniin, juustoon tai suklaaseen massiivisen lihomisen. Mitä pidempään hän välttelee ruoka-ainetta, sen tiukemmin vastenmielisyys iskostuu hänen mieleensä. Aiemmin hyväntuulinen ihminen saattaa muuttua kiukkuiseksi, vaativaksi ja eristäytyä.

Käyttäytymisen muutokset johtuvat fysiologisista vahingoista, jotka ilmenevät myös psyykkisesti. Joillakin opiskelu tai työskentely voi muuttua hyvin suorituskeskeiseksi: itsekuri ja kontrollin tarve levittyy ruokapöydästä kaikkialle elämään.

Asiaa auttaa konkretisoimaan ajatus loisesta, joka on asettunut taloksi syömishäiriöisen kehoon ja mieleen.

Lue myös: Lopeta kun olet kylläinen

Mistä syömishäiriö voi johtua?

Syömishäiriö liittyy yleensä johonkin epätasapainoon tai psyykkisesti kuormittaneeseen elämäntapahtumaan, kuten kiusaamiseen, muuttoon, vanhempien eroon tai läheisen menetykseen.

Häiriön kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä löytyy myös biologiasta ja nuoruusiän kehityksestä. Vanhemman kannattaa yrittää jutella ja selvittää, mikä nuorta painaa. Hänen ei kuitenkaan kannata ryhtyä ratkomaan syömishäiriöongelmaa omin päin vaan etsiä ammattiapua.

Miten ottaa syömishäiriö puheeksi läheisen kanssa?

Istu sairastuneen kanssa rauhallisesti alas. Pyri siihen, että hetkessä vallitsee välittävä ja lempeä ilmapiiri. Keskustele huolestasi rakastavassa hengessä: ”Oletko huomannut, että… Onko sinulla kaikki hyvin? Painaako mieltäsi jokin?” Miettikää yhdessä asiaa. Älä ota asiaa esiin töksäyttämällä tai vihaisesti, vaikka oletkin huolestunut. Se viestii hädästä ja saattaa saada toisen lukkiutumaan tai kieltämään kaiken heti.

Varsinkin nuorelle syömishäiriö on hyvin arka aihe, eikä siitä ole helppo puhua. Kuuntele nuorta ja anna hänelle tilaa purkaa ajatuksiaan. Jos olette etäisiä, yritä vaikka järjestää ensin jotakin yhteistä teitä lähentävää tekemistä. Asia voi olla helpompi ottaa puheeksi esimerkiksi kävelyllä.

Mitä tehdä, jos läheinen ei ymmärrä olevansa sairas?

Syömishäiriöille on tyypillistä, että ainakaan alkuvaiheessa sairas­tunut ei tunne olevansa sairas. Puhutaan sairaudentunnottomuudesta. Siksi sen toteaminen, että olet sairas, ei toimi. Mieluummin sairastuneelle kannattaa osoittaa käytännön tilanteissa, missä hänen sairautensa näkyy. ”Sinä et nyt pysty tähän, ja se on merkki siitä, että et ole kunnossa.” ”Terveenä lähtisit mummolaan/meidän kanssa ulos syömään.”

Vanhemmat saattavat konkretisoida nuorelle tilanteen karuutta sanomalla: ”Olet ruman laiha.” Se on kuitenkin virhe. Anorektikko näkee asian silloin vain niin, että huh, en ole ainakaan lihava. Näin vanhemman hyvää tarkoittava yritys tukee sairautta.

Sairastunutta ei voi pakottaa luopumaan oireistaan. Syömishäiriöisen haava ei ole pinnalla, vaan jossakin syvemmällä: ”En koe olevani tarpeeksi arvokas ihmisenä. En riitä. Koen olevani ulkopuolinen.” Siksi ulkonäöstä ei kannata keskustella lainkaan vaan viestiä: ”Olet ihana, tärkeä ja arvokas.”

Mistä hoitoa syömishäiriöön?

Asiantuntevinta apua saa syömishäiriöihin erikoistuneesta yksiköstä. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta hakea apua yksityiseltä puolelta, joten ensin täytyy lähestyä julkisen puolen terveydenhuoltohenkilöä.

Varatkaa aika henkilölle, joka on nuorelle läheisin, esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle tai omalääkärille.

Paranemiseen tarvitaan sairastuneelta motivaatiota, ammattiapua ja läheisten tukea.

Jos sairastunut ei halua hoitoon, suostuttele: selvitätte lääkärikäynnillä, miten sairaus on vaikuttanut hänen fyysiseen tilaansa.

Älä luovuta. Usein sairauden alussa sairastunut tuntee, että saa oireistaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Tämän kuherruskuukauden jälkeen hän saattaa olla yhteistyöhaluisempi. Varhain aloitettu hoito nostaa ennustetta parantua.

Asiantuntijana Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja psykologi, psykoterapeutti Pia Charpentier.

Lähde: Keski-Rahkonen, Anna, Charpentier, Pia & Viljanen, Riikka (toim.): Syömishäiriöt, läheisen opas (WS Bookwell 2010). Syömishäiriöliitto, Etelän Syli.