Tarkistitko taas jäikö liesi päälle? Arkipäiväisen tarkastelun ja pakko-oireisesta häiriöstä johtuvan toiminnan välillä on ero – näin tunnistat sen!

Psykoterapeutti kertoo, miten pakko-oireisen häiriön eli OCD:n oireet tunnistaa ja miten häiriötä tulisi hoitaa.

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii jossakin elämänsä vaiheessa noin 2–3 prosenttia suomalaisista, mikä tarkoittaa 100 000–150 000 suomalaista. Häiriöstä käytetään myös nimitystä OCD (Obsessive-Compulsive Disorder).

Pakko-oireinen häiriö alkaa yleensä lapsuudessa, murrosikäisenä tai nuorella aikuisiällä ennen 35 ikävuotta. Äidiksi tulo voi joillain laukaista häiriön.

“Perinnölliset tekijät näyttelevät tärkeää osaa pakko-oireisen häiriön synnyssä. Erilaiset hankalat ja kuormittavat elämäntilanteet tai elämänmuutokset voivat varsinkin myöhemmällä iällä vaikuttaa häiriön syntymiseen tai jaksottaisesti esiintyvän häiriön oireiden voimistumiseen”, psykologian kouluttaja, psykoterapeutti ja HUS psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg kertoo.

”Usein nuorena sairastumiseen liittyy voimakkaampi perinnöllinen alttius. Vanhemmiten taas ilmenee enemmän jaksottaisia pakko-oireisia häiriöitä.”

Stenberg kertoo, että ihmisillä, joilla on taipumusta yrittää välttää haittoja ja epävarmuutta sekä taipumusta negatiiviseen emotionaalisuuteen, on suurempi riski sairastua. Myös perfektionistiset piirteet voivat lisätä sairastumisalttiutta.

Pakko-oireinen häiriö oireilee pakkoajatuksina ja -toimintana

Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Häiriön oireet ovat pakonomaiset ajatukset ja toiminnot. Oireet ovat luonteeltaan toistuvia, liiallisia ja epärealistisia sekä aiheuttavat merkittävää ahdistusta.

”Pakko-oireisessa häiriössä tulee ensin jokin erityinen epämiellyttävä mielikuva, joka ahdistaa tai on epämiellyttävä. Ahdistuksen haluaa pois, ja voi huomata sattumalta, että jokin toiminta helpottaa ahdistusta. Voi esimerkiksi huomata, että ahdistus meni pois käsien pesulla.”

Pakko-oireinen häiriö ilmenee muun muassa liiallisena käsien pesuna.

”Helpotuksen tuomasta toiminnasta tulee rituaali. Rituaalia toistetaan uudestaan ja uudestaan, jolloin se vahvistuu ja vahvistuu.”

Yleiset pakkoajatukset ovat pelkoa likaantumisesta tai sairastumisesta, pakonomaista epäilyä tai pelkoa vahingossa tehdyistä teoista, symmetrian tarvetta eli tarvetta pitää esineet tietyssä järjestyksessä, tai pakkoajatukset ovat seksuaalisia tai aggressiivisia.

Tavallisia pakkotoimintoja puolestaan ovat esimerkiksi käsien peseminen, sähkölaitteiden ja lukkojen tarkistaminen sekä mielessä tapahtuva sanojen tai lukujen toistaminen.

”On tietynlaista evolutiivista viisautta käydä tarkistamassa, että kahvinkeitin on pois päältä ja uuni on sammutettu, se auttaa selviämään hengissä. Jos tarkistaminen ei häiritse elämää tai aiheuta myöhästymistä, kyseessä on enemmänkin rutinoitunut tapa.”

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivälle kertatarkistus ei riitä. Hän tietää käyneensä tarkistamassa asian, mutta se on silti mentävä taas tarkistamaan.

”Pakko-oireisessa häiriössä vaaroista varoittava uhkien havaitsemisjärjestelmä on liian herkällä. Se ei mene pois päältä sillä, että käy kerran katsomassa. Kun oireet alkavat haitata omaa elämää, on toistuvasti myöhässä, tai pitää herätä aikaisemmin, että tietää selviävänsä tarkistusrituaaleista, asiat ovat huonosti ja pitää hakea apua.”

Pakko-oireista häiriötä voidaan hoitaa terapialla ja lääkkeillä

Ihmiset elävät jopa vuosia häiriön kanssa ennen kuin hakevat apua.

”Ensin ei tajuta, että kyseessä on häiriö. Sitten ei saada haettua apua. Pakko-oireiseen häiriöön liittyy sellainen inhottava piirre, että ihminen epäilee itseään. Tämä haittaa avun hakemista. Avun hakemiseen voi liittyä myös häpeää. Osalla voi olla kokemus, ettei kunnon apua ole saatavilla.”

”Ne ovat haitallisia uskomuksia. Apua on saatavilla. On tärkeää hakeutua ajoissa hoitoon.”

Lue myös Anna.fi:stä: Eroon neurooseista – 7 vinkkiä, joiden avulla ohjelmoit itsesi uudelleen

Pakko-oireista häiriötä hoidetaan sekä lääkehoidolla että psykoterapialla. Lääkehoidossa käytetään aivojen välittäjäaine serotoniiniin vaikuttavia masennuslääkkeitä. Mikä tahansa psykoterapia ei toimi häiriön hoitamiseen.

”Pahimmassa tapauksessa käy niin, että ihminen käy keskustelemassa psykoterapiassa oireistaan, mutta häntä ei kunnolla altisteta, jolloin hän ei parane, ja häiriö kroonistuu. Tällaistakin valitettavasti näkee.”

”Vain kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta on kunnollista näyttöä pakko-oireisen häiriön hoidossa. Hyvä hoito perustuu siihen, että tutkitaan ahdistavia ajatuksia ja mielikuvia, ja annetaan ahdistuksen nousta, ja sitten estetään rituaalikäyttäytymistä. Ahdistuksesta on helpompi päästä eroon, kun huomataan, että se laskee ilman rituaalia.”

”Kaikkein helpoiten saatavissa oleva psykoterapia on HUS:in nettiterapia, joka perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Nettiterapia on tehokas ja hyvä hoitomuoto ja hoitoon pääsee nopeasti. Se on kuitenkin todella alikäytetty hoito. Nettiterapia on potilaalle maksuton lääkärinlähetteellä.”

Pakko-oireisen häiriön hoitaminen on tärkeää. Hoitamaton häiriö voi johtaa masennukseen ja alkoholin liikakäyttöön.

”Paranemisprosentti on varsin hyvä, jos ihmistä hoidetaan oikeanlaisilla hoidoilla. Vain vähemmistöä häiriöstä kärsivistä ihmistä saa oikeanlaista hoitoa.”

Mielenterveystalon sivuilla voit tehdä testin, jonka avulla voit arvioida mahdollisten pakko-oireidesi voimakkuutta. Mielenterveystalon sivuilta löydät myös lääkärin lähetteen vaativan nettiterapian.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Tarkistitko taas jäikö liesi päälle? Arkipäiväisen tarkastelun ja pakko-oireisesta häiriöstä johtuvan toiminnan välillä on ero – näin tunnistat sen!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X