Terveys

Vaiettu vaiva aiheuttaa Riikalle, 40, kipua sukuelinten alueelle – jopa housujen käyttäminen tai istuminen voi tuntua sietämättömältä

Oululainen Riikka Arffman, 40, on kertonut vulvodyniastaan vain harvoille. Sukupuolielinten alueen kipu uuvuttaa ja saa pinnan kiristymään.

Vulvodynia aiheuttaa kroonista kipua vulvan eli ulkosynnyttimen alueelle. Kun Riikka Arffman, 40, oli nuorempi, hänelle vakuuteltiin, että vaiva helpottaa iän myötä. Nyt kivut ovat kestäneet jo 23 vuotta. Riikka kertoo kokemuksistaan vulvodynian kanssa: 

”Minulla oli 17-vuotiaa­na ensimmäinen vakavampi seurustelusuhde ja aloitin ehkäisypillereiden käytön. Seksin myötä alkoivat toistuvat virtsatieinfektiot, joihin söin useita antibioottikuureja. Ne altistivat hiivatulehduksille.

En ujona nuorena kehdannut mennä lääkäriin ja kärvistelin hiivatulehduksen kanssa pitkään. Sitten alkoivat yhdyntäkivut, jotka muuttuivat jatkuvaksi säryksi.

Sairastamani vulvodynia eli sukuelinten kipua aiheuttava oireyhtymä ei kuitenkaan tarkoita pelkästään yhdyntäkipuja. Kyse on kipuoireyhtymästä, joka vaikuttaa elämään monin tavoin.

Pääasiallinen oireeni on polte emättimen alueella ja virtsateissä. Tuntuu kuin istuisin jatkuvasti hiilloksella. Hermokipu heijastuu jalkapohjiin asti. Välillä sähköiskumaiset kivut tuntuvat kohdussa. Emättimessäni on kipupisteitä, joiden koskettaminen aiheuttaa voimakasta kipua.

Joskus istuminen tai housujen käyttäminen tuntuu sietämättömältä. Pyöräilemisestä, spinningtunneista tai tamponien ja kuukupin käytöstä voi vain haaveilla. Jatkuva kipu uuvuttaa ja kiristää pinnan. Päivittäisistä toimista suoriutuminen on haastavaa, kun voimavarat ovat vähissä.

Vulvodynian oireet palaavat aina

Ravasin parikymppisenä terveyskeskuksessa hakemassa lääkekuureja virtsatieinfektioihin ja hiivatulehduksiin. Tajusin, että muutakin oli pielessä, sillä eihän seksin kuulu aina sattua. Hakeuduin gynekologille, joka onnekseni tiesi vulvodyniasta. En ollut kuullutkaan moisesta vaivasta.

Olin onnekas, kun pääsin asiantuntevalle gynekologille. Jotkut lääkärit eivät uskoneet vulvodynian olemassaoloon, vaan tuntuivat pitävän sitä naisten hysteriana. Eräs vanhempi miesgynekologi totesi minulle, että ”nuoret naiset, jotka ovat kireitä yläpäästä, ovat sitä myös alapäästä”. Hän neuvoi ottamaan rennommin, jotta vaivat hellittäisivät.

Vulvodynia on monimutkainen sairaus, eikä kaikille toimivaa hoitoa ole. Olen saanut apua hermokipulääkkeistä ja hiivatulehduksen estolääkkeistä. Fysioterapia ei auttanut. Olen kokeillut sähköimpulssihoitoa ja puuduttavia voiteita, mutta ne vain ärsyttivät lisää. Lisäksi olen käynyt seksuaaliterapiassa.

Minulla on välillä ollut vuosienkin mittaisia oireettomia jaksoja, mutta oireet ovat aina palanneet. Tällainen aaltoilu on vulvodynialle tyypillistä. Oireet voivat alkaa uudestaan, jos vaikka palelluttaa itsensä, saa virtsatieinfektion tai hiivatulehduksen tai käy vaikkapa spinningtunnilla,

Olen tuntenut epätoivoa, kun vaiva on ollut pidempään poissa ja palannut takaisin ärhäkkänä. Paluu kipukroonikon elämään on rankkaa, jos on ehtinyt kuvitella parantuneensa. Hermokipulääkkeiden vuoksi pääni ei aina toimi kunnolla. Onneksi esimieheni ymmärtää, että saatan välillä olla töissä osatyökykyisenä. En suostu jäämään kotiin vellomaan kipuihin.

Lue myös: Transsukupuolinen Miska, 25, kärsii ”naistentaudista”, jonka kanssa moni elää tietämättään: ”Kosketus tuntuu siltä kuin puukolla viillettäisiin”

Lue myös Anna.fi: Kun seksi sattuu, parisuhde voi joutua koetukselle – asiantuntija kertoo, miten tilannetta voi helpottaa ja mitkä ovat yleisimmät yhdyntäkipujen syyt

Kun vulvodynia aiheuttaa kipuja, puoliso tukee Riikkaa

Vulvodynia on vaiettu vaiva. Se tuntuu niin intiimiltä, etten ole kertonut siitä monille. Olen sanonut vain, että kärsin kroonisesta kipuoireyhtymästä. Joskus toivon, että ihmiset tietäisivät, miksi olen niin äreä ja poissaoleva.

Puoliso on ollut suurin tukeni vaikeina aikoina. Olemme olleet lähes 20 vuotta yhdessä. Hän on opetellut koskemaan minua niin, ettei minuun satu.

Meillä on 10-vuotias lapsi. Raskaudesta alkoi pisin oireeton jaksoni, joka kesti lähes kolme vuotta. Kenties hormonaaliset tekijät vaikuttivat oireettomuuteen.

Syksyllä sain virtsatieinfektion, joka laukaisi kovat vulvodyniakivut. Nyt syön hermokipulääkkeitä jatkuvasti.

Onneksi minulla on pysyvä hoitosuhde Oulun yliopistollisen sairaalan poliklinikalle. Nuorempana olin perusterveydenhuollon varassa, ja terveyskeskuslääkärit usein kehottivat vain kokeilemaan hiivatulehduslääkkeitä. Olisinpa silloin saanut yhtä hyvää hoitoa kuin nyt. Se olisi voinut estää kipujen kroonistumisen.

Olen sairastanut vulvodyniaa melkein 23 vuotta. Kovien kipujenkin keskellä jaksan uskoa, että jossain vaiheessa vielä alkaa helpompi ja kivuttomampi vaihe. Vulvodyniaa on pidetty nuorten naisten vaivana. Minullekin vakuuteltiin nuorempana, että kyllä se vielä helpottaa.

Olen 40-vuotias, eikä vulvodynia ole osoittanut laantumisen merkkejä. Minulla on luultavasti koko lopun elämäni herkistyneet hermopäätteet, joiden vuoksi pienikin muutos voi aktivoida vulvodynian.

Osaan jo suhtautua vulvodyniaan huumorilla. Olen suunnitellut tekeväni paitoja tai pinssejä, joissa lukisi ”v*tun vulvodynia”. Ikä on tuonut lempeyttä siihen, ettei minun tarvitse kipeänä suoriutua yhtä hyvin kuin terveenä. Tiedän myös, mistä hakea apua, jos tuntuu, etten jaksa.”

Lue myös: Tiia ja Pirja-Liisa kertovat, millaista on elää naisten yleisimmän hormonihäiriön kanssa, jota edes lääkärit eivät tunne kunnolla: ”Tuntuu, ettei oireita oteta tosissaan”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/2023.