”Turvallinen vessa on ihmisoikeus” – vasta sukupuolineutraali vessa vei muunsukupuolisen Piisun vessa-ahdistuksen
Sata vuotta julkiset vessat olivat tarkoitettu vain miehille ja naiset pidättivät pissaa. Todellinen tasa-arvo tullut vessaan vasta hiljattain.
Mihin vessaan voin mennä? Tätä kahdeksasluokkalainen Usva pohtii päivittäin. Julkiset vessat ovat aiheuttaneet hänelle ongelmia muutaman vuoden ajan, aina siitä lähtien, kun murrosikä alkoi.
Naisten vessan käyttäminen ahdistaa ja tuntuu väärältä, koska Usva ei ole tyttö. Miesten vessaan hän ei uskaltaisi, vaikka se tuntuisi oikeammalta paikalta. Hän pelkää tilanteita, joita syntyisi, jos häntä pidettäisiin tyttönä. Usvan kaltaiselle transnuorelle, jonka sukupuoli-identiteetti ei istu mies-nais -jaotteluun, sukupuolineutraali vessa on iso asia.
”Se vähentää ahdistustani tosi paljon”, Usva sanoo.
Usein Usva ratkaisee vessaongelman niin, että ei juo päivän aikana mitään, jotta vessaan ei tarvitse mennä. Tässä jutussa Usva ei esiinny omalla nimellään, koska on joutunut rankan väkivallan kohteeksi sukupuoli-identiteettinsä takia.
Usva ei ole ainoa, jolle julkiset vessat teettävät päänvaivaa. Vessoista ei ole koskaan puhuttu niin paljon kuin nykyisin.
Kenelle vessoja suunnitellaan? Vastaus paljastaa konkreettisella tavalla, keiden tarpeet otetaan huomioon ja keille annetaan tilaa.
Tehtaissa työskennelleet naiset pidättivät pissaa
Julkisista vessoista on alettu keskustella vasta viime aikoina, vaikka yleisiä käymälöitä on Euroopassa ollut jo vuosisatojen ajan, siitä lähtien, kun ihmiset ovat asuneet kaupungeissa ja käyneet töissä kodin ulkopuolella.
1800-luvun lopulle asti asia oli simppeli: julkiset vessat oli tarkoitettu miehille. Tuolloin ongelmaksi tulivat naiset. Tarkemmin sanoen naisten pissahätä. Siitä nousi haloo Britanniassa, jossa tehtaat pyörivät myös naisten työvoimalla.
Tutkijatohtori Anna Rajala Tampereen yliopistosta on perehtynyt ulosteen politiikkaan.
Hän huomauttaa, että tehtaissa työskennelleiden naisten vessassa käymistä pidettiin moraalisesti kyseenalaisena. Jo se oli uusi asia, että nainen liikkui yksin kaupungilla.
”Ei tiedetä, miten naiset asian työpäivän aikana hoitivat. Luultavasti niin, että he rajoittivat nesteiden juomista”, Anna Rajala sanoo.
Myös Suomessa naiset tekivät tehdastyötä 1800-luvun lopulta lähtien. Rajala sanoo, että meillä julkisten vessojen historiaa ei juuri ole selvitelty. Hän olettaa, että Suomen tehtaissa tilanne oli sama kuin Britteinsaarilla: naiset pidättivät pissaa, kun vaihtoehtoja ei ollut.
Ensimmäiset invavessat tulivat Suomeen sotien vuoksi
Sata vuotta sitten naisten vessat yleistyivät vähitellen. Poliittisesti aktiivinen brittiläinen näytelmäkirjailija George Bernard Shaw tiivisti asian osuvasti: Enpä olisi asiaa ajatellut, jos ei sitä olisi tuotu eteeni.
Lausahdus kuvaa hyvin sitä, miten julkisten vessojen suunnittelu on noista päivistä lähtien edennyt. Suunnittelijat ovat ymmärtäneet yleisön moninaisia vessatarpeita hitaasti.
Suomessa oli sotien jälkeen yhtäkkiä 50 000 eri tavoin vammautunutta nuorta miestä. Ensimmäiset invavessat rakennettiin sairaaloihin ja kuntoutuslaitoksiin, joissa näitä miehiä hoidettiin. Laitosten ulkopuolella ei esteettömiä julkisia vessoja ollut.
Sotainvalidit olivat jo vanhoja miehiä ennen kuin invavessarintamalla alkoi tapahtua.
”Ensimmäinen asetus liikuntarajoitteisten vessoista vuonna 1973 oli kuollut kirjain, koska konkreettinen ohjeistus puuttui. Esteettömiä vessoja ei juuri rakennettu”, sanoo Invalidiliiton esteettömyysasiantuntija Ari Kurppa.
Invavessoja alettiin rakentaa vasta vuodesta 1980 lähtien, kun yksityiskohtaisempi ja velvoittavampi asetus tuli voimaan. Asetusta on päivitetty vuosien varrella useaan otteeseen. Nykyisin kaikissa yleisön käytössä olevissa rakennuksissa on esteetön vessa. Invavessan olemassaolosta pidetään huolta myös niin, että ilman sitä ei heltiä rakennuslupaa. Ja jos toteutus ei ole suunnitelman mukainen, rakennus ei läpäise lopputarkastusta, eikä sitä voi ottaa käyttöön.
Elisabeth Rehn toi armeijan käymälöihin ovet
Entinen poliitikko Elisabeth Rehn tunnetaan monesta syystä, mutta yksi niistä liittyy vessaan. Puolustusministerinä 1990-luvulla hän toi armeijan käymälöihin ovet ja seinät.
Vaikka toisin luulisi, yksityisyys ei ole ollut tärkeä arvo yleisissä vessoissa. Ajatelkaapa vaikka miesten pisuaareja.
Edes työväestön yksityiskoteihin rakennetut vessat eivät olleet privaatteja tiloja, vaan ne jaettiin naapureiden kanssa. Tampereella Amurin työläiskorttelissa pääsee yhä kurkistamaan viime vuosisadan todellisuuteen, ulkohuussiin, jossa on monta reikää vieretysten.
Helsingin Kallion työläiskaupunginosan kerrostaloissa oli yhteinen vessa joka kerroksessa, koska asunnoissa ei ollut klosettia.
Tyypillisessä julkisessa käymälässä vessakopit on erotettu toisistaan seinäkkeillä, jotka jäävät ylhäältä ja alhaalta avoimiksi. Tällainen koppi antaa näkösuojan, mutta ei yksityisyyttä äänten ja hajujen suhteen. Monelle seurauksena on ujo rakko ja ummetus.
Intiimiyden puute on ikävä asia myös kasvavalle joukolle ihmisiä, jotka kärsivät suolistosairauksista ja ovat pakon sanelemana julkisten vessojen suurkuluttajia. Viime vuosina on heidän onnekseen tullut tavaksi rakentaa vessakopeista paremmin ääni- ja hajueristettyjä tiloja. Myös vessapassijärjestelmä auttaa hädässä. Se antaa vipin jonon ohi tai pääsyn henkilökunnan kylppäriin niille ihmisille, joilla on vessapassiin oikeuttava sairaus.
Vantaalaisessa koulussa sukupuolineutraali vessa on ollut pitkään
1990-luvun lopulla televisiossa pyörinyt amerikkalaiseen lakitoimistoon sijoittuva Ally McBeal -sarja esitteli tajunnanräjäyttävän konseptin, unisex-vessan. Se on käymälä, jonne mennään samasta ovesta sukupuolesta riippumatta. Toimituksen jälkeen pestään kädet yhteisessä tilassa.
Suomeen sukupuolineutraaleja vessoja alkoi ilmestyä 2015 voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain myötä.
Vantaan Ylästön koulussa ne ovat olleet käytössä kolme vuotta. Koulun tiloista löytyy muutama sukupuolen mukaan jaoteltu yksittäisvessa, mutta valtaosa toileteista on neutraaleja.
Yhdeksäsluokkalainen Noel Korpela ei ole huomannut, että kenelläkään olisi mitään tilannetta vastaan. Päinvastoin.
”Ei-binääriset vessat ovat hyvä juttu. On ollut aika paljon puhetta siitä, että oma sukupuoli saattaa joillain olla vielä vähän epäselvä. Neutraali vessa antaa vapautta olla määrittelemättä sitä ja on siksi paljon rennompi. ”
Noel ei keksi neutraaleista vessoista varjopuolia.
”Mielestäni niistä on pelkkää hyötyä. Ei tarvitse välittää, mitä vessan ovessa lukee.”
Alla kan komma hit, iloitsee Helsingissä vieraileva ruotsalainen
Helsingin keskustakirjasto Oodin pohjakerroksen sukupuolineutraalissa WC-tilassa on lukuisia koppeja, muutama käsienpesusaareke ja penkkejä. Malmöläinen rouva ja hänen tukholmalainen ystävättärensä istuvat penkillä ja kokevat uudenlaisen WC-tilan aiheuttamaa wau-elämystä.
”Ei meillä Ruotsissa ole mitään tällaista.”
Käyttöideakin ihastuttaa, eivätkä he ole sellaiseen törmänneet kotimaassaan.
”Det är jättefint, att alla kan komma hit.”
Samassa tilassa pesee käsiään myös Piisu Tuominen.
Kun Piisu lähtee kotoaan, hänellä ovat tiedossa reitin varrelle osuvat yleiset vessat. Se on välttämätöntä ärtyvän suolen oireyhtymän takia. Oodin sukupuolineutraali vessa on hänelle erityisen huojentava paikka, koska hän on muunsukupuolinen. Täällä hänen ei tarvitse valita itselleen sopimatonta vaihtoehtoa, eikä liioin valmistautua selittämään kenellekään vessassa oloaan.
”Tuntuu turvattomalta ja ahdistavalta, jos vessatilanteissa joutuu tulemaan tuntemattomille kaapista ja kertomaan omasta sukupuoli-identiteetistään.”
Kahdeksasluokkalainen Usva on Oodin vessassa ensimmäistä kertaa. Hänen nykyisessä koulussaan kaikki vessat ovat neutraaleja, mutta edellisessä opinahjossa oli vain yksi sukupuolineutraali vessa. Kun sinne meni, osoitti kuuluvansa vähemmistöön.
Nuorten kanssa työskentelevällä Piisulla on mielipide moisesta ratkaisusta.
”Se on maalitusvessa. Sen käyttäjällä on riski joutua muiden hampaisiin etenkin yläkoulussa, jossa murrosiän takia ajattelu voi olla hyvin mustavalkoista ja transfobia näkyä pahasti. Parempi ratkaisu olisi pitää valtaosa vessoista neutraaleina.”
Vessan ovien symbolit koetaan velvoittavina. Esimerkiksi invavessat ovat lähtökohtaisesti sukupulineutraaleja, mutta niiden käyttö tuntuu Piisusta ja Usvasta vaikealta, jos ovessa ei ole sukupuolineutraalin vessan symbolia. Ja vaikka symboli olisikin, ratkaisu ei ole hyvä, koska näin sukupuolivähemmistöön kuuluva vie tilaa liikuntaesteiseltä ihmiseltä.
Naisten ja miesten kulttuuri on vessassa erilainen
Kolmekymppinen Kristina Golovan odottelee miesystäväänsä Oodin vessan käsienpesutilassa.
”On kivaa, kun voimme käyttää samaa vessaa. Tämä on ollut yhtä siisti kuin muutkin julkiset vessat.”
Miesystävä Valter Siren ei ole yhtä innoissaan.
”Ei ole kovin mukavaa kuunnella koppiin naisten naurua. Se häiritsee yksityisyyttä. Yhteisvessat ovat turhia. Pitäisi olla erikseen naisten ja miesten vessat.”
Naisten ja miesten vessakulttuurit ovat tutkimusten mukaan erilaiset. Kun miehet menevät julkiseen vessaan, he välttelevät katsekontaktia, hoitavat asiansa ja lähtevät pois. Naisten puolella jutellaan tuntemattomille, meikataan, ratkotaan ihmissuhdeongelmia, kuivatetaan vaatteita, lävistetään korvia – ja tehdään tarpeet.
”Naisten vessa voi olla jonkinlainen turvapaikka ja jaetun kulttuurin tyyssija”, tutkija Anna Rajala huomauttaa.
Muunsukupuoliselle Piisu Tuomiselle sukupuolineutraali vessa on nimenomaan turvapaikka.
”Se, että vessassa on turvallista käydä, ei ole mikään mielipideasia vaan ihmisoikeus.”
Invavessaan mahtuu myös lastenvaunujen kanssa
Helsingin yliopiston Tiedekulmaan avattiin yliopiston ensimmäiset sukupuolineutraalit vessat kuusi vuotta sitten. Aluksi niiden siisteydestä käytiin paljon keskustelua, koska naisten mielestä miehet sotkivat.
Lue myös Seura.fi: Hädässä ostari tunnetaan: Mitä parempi vessa, sitä enemmän kulutetaan
Kesken luku-urakkaansa vessassa piipahtava parikymppinen Viola Varila ei ole huomannut, että yhteiskäymälä olisi epäsiisti.
”On tärkeää, että vessoja muutetaan sukupuolineutraaleiksi. Käytän näitä mielellään muuallakin”, hän sanoo.
Kämp Gallerian pohjakerroksessa on hieno sukupuolineutraali vessatila, mutta kävijöitä on harvakseen. Kauppakeskuksen ylemmässä kerroksessa Ulla Tarkka on menossa vauvanvaunuineen invavessaan, joka on myös lastenhoitohuone.
”Kaupungilla liikkuessani käytän aina invavessoja, jos itselleni tulee hätä. En voi jättää vaunuja vessan ulkopuolelle.”
Vessakoppien koollakin on väliä
Stockmannin tavaratalossa muutama invavessa on merkitty sukupuolineutraaliksi. Viereistä vessaa käyttävä vanhempi nainen ei ole sitä huomannut.
”Asia ei koske minua. Minulle tärkeintä on, että vessa on siisti ja hajuton. No, aina se ei ole hajuton, mutta sille ei voi mitään.”
Hänellä on kuitenkin yksi toive: vessakopit saisivat olla isompia.
”Ne ovat usein niin pieniä, ettei niissä mahdu edes riisumaan takkia.”
Vessan koko on yksi tasa-arvoulottuvuus: ovatko yleiset toiletit isokokoisille ihmisille sopivia? Invavessan koosta on määräyksiä, mutta tavallisten koppien mitoista ei sanota asetuksissa ja direktiiveissä mitään.
Pinnan alla kuplii muitakin yleiseen vessaan liittyviä aiheita. Miten esimerkiksi estetään se, ettei niitä hyödynnetä huumeiden käyttötilana?
Asiaa on yritetty ratkaista sinisillä valoilla, mutta ilmeisesti vailla menestystä, koska valot ovat vessoista hävinneet. Joitain unisex-vessoja on palautettu kouluissa ja kauppakeskuksissa takaisin naisten ja miesten vessoiksi käyttäjiltä saadun palautteen takia.
Juttu julkaistu Kotiliedessä 21/2023
Kommentoi
Kommentoi juttua: ”Turvallinen vessa on ihmisoikeus” – vasta sukupuolineutraali vessa vei muunsukupuolisen Piisun vessa-ahdistuksen