Kiharaa, pehmeää ja lämmintä

Valtaosa kotimaisesta villasta päätyy tuhottavaksi. Lammastilalliset Sanni ja Aki Kaitamäki toimivat toisin. He ovat luoneet tilansa ympärille toimivan villaketjun, josta koko Suomi voisi ottaa oppia.

Teksti Iina Alanko

Kuvat Christoffer Björklund (myös videot)

Siinä ei kauan turpa tuhise, kun yksi suomenlammas keritään Kaitamäen tilalla Pohjanmaan Sarvijoella. Homma etenee näin:

Tilanhoitaja Mikael ”Mökö” Ahonen ottaa karsinasta yhden lampaan kerrallaan odottamaan vuoroaan. Tilan emäntä Sanni Kaitamäki, 34, katsoo lampaan korvamerkin, joka kertoo muun muassa eläimen iän, ja kirjaa sen papereihinsa. Sen jälkeen Mökö luovuttaa eli tarjoilee lampaan keritsijä Maksym ”Max” Oreshkoville, joka pyöräyttää sen syliinsä peffalleen ja alkaa keritä nopein mutta rauhallisin vedoin.

Ensin lattialle putoaa vatsapuolen huonompilaatuinen villa, jonka lammastilan työntekijä, artesaani-agrologi Kati Ulukavak huiskauttaa nopeasti harjallaan sivummalle. Loput, hyvälaatuiset villat hän kantaa kerinnän loputtua sivupöydälle, puhdistaa roskista ja vanuttuneista kohdista ja lajittelee värin ja laadun mukaan säkkeihin jatkojalostusta varten.

23.04.2021

X