Henna palasi jatkamaan sukutilaa 26-vuotiaana: ”Halusin lapselleni maalaislapsuuden”

Liutun talon pirtti on niin iso, että sinne tuotiin ennen vanhaan hevosia kengitettäväksi. Sukutilaa jatkava Henna haluaa, että hänen tyttärensä saa nauttia siitä, että äiti on aina kotona, aivan kuten hän itsekin aikoinaan sai.

Teksti Sari Valto

Kuvat Pekka Holmström

On äidin kutomia mattoja, Aili-mummon vitriini, Kalle-vaarin noja­tuoli, suvussa polvelta ­toiselle siirtyneitä kaappeja ja tavaroita. Henna Laurikainen-Heleniuksen perheen kotona suvun ja tilan historia on läsnä kaikkialla.

Perheen kotitalo rakennettiin vieraspytingiksi Liutun tilalle 1860-luvulla. Pytinkiä suunniteltiin ehkä alun perin rustholliksi, mutta tilan työväkeä siellä loppujen lopuksi asutettiin vuosi­kymmenien ajan.

”Juureni ovat syvällä täällä Pohtolan ­kylässä. Olen pystynyt rakentamaan itselleni sellaisen elämäntyylin, että voin tehdä rakastamaani työtä kotipiirissäni ja olla samalla läsnä perheelleni. Tyttäreni saa nauttia siitä, että äiti on aina kotona, aivan kuten itsekin aikoinani sain”, Henna sanoo.

31.12.2020

X