Miten saan perheeni ymmärtämään, että en ole kotiapulainen? 

Viisikymppinen Elina on tehnyt perheessään kotityöt aina yksin – mies tai teinit eivät tartu imuriin. Terapeutti neuvoo, miten tilanteeseen saadaan raju muutos.    

Teksti Kristiina Walstén

Kuvat iStockphoto

”Olen jo pitkään ollut se, joka tekee kaikki kotityöt yksin. Puolisoni mielestä niin kuuluu mennä, sillä teen töitä kotona. Jopa hänen työttömyytensä aikana – jolloin itse kävin kodin ulkopuolella töissä – hän ei suostunut tekemään omaa osuuttaan. Lapsemme ovat jo teini-ikäisiä ja he ovat alkaneet ottaneet esimerkkiä isästään. Heidänkin mielestään minulla on aikaa tehdä kotityöt, koska työskentelen kotona. Miten tällaisen vääristyneen käsityksen voi muuttaa? Pitääkö minun vuokrata työhuone kodin ulkopuolelta, jotta perheelleni tulisi selväksi työni ja vapaa-aikani rajat? Haluaisin tasa-arvoisemman suhteen sekä puolisooni että lapsiini. Miten se olisi mahdollista?” kysyy Elina, 47.

”Maailma on muuttunut siitä, kun miehellä oli yksinoikeus olla osallistumatta kotitöihin. Nykyään ei ole erikseen naisten ja miesten töitä, joilla perustelisi kysyjän kertomaa tilannetta. Etätyöllä tai kotona tehtävällä työllä ei myöskään ole vaikutusta siihen, miten taloustyöt tulisi jakaa,” aloittaa parisuhdeterapeutti, psykoanalyyttinen parisuhdeterapeutti Sauli Airikka.

Elinan tilanne vaikuttaa perinteiseltä suomalaiselta asetelmalta, jossa nainen on hoitanut kotityöt ja sillä hyvä. Hänen puolisonsa, ja myös hän itse, on saattanut aikoinaan saada lapsuudenkodissaan sellaisen mallin. Kyse on silloin molemminpuolisesta mahdollistumisesta. Se tarkoittaa sitä, että sen mitä toinen ottaa, toinen sallii. Siten mies käyttäytyy aikuisenakin laistamalla omia velvollisuuksiaan.

12.04.2022

X