Perinteinen laituri on varsin yksinkertainen: rantaan kasataan kiviä tai pohjaan lyödään kaksi tolppaa, joiden varaan saadaan kiinnitettyä muutama pitkittäinen lauta. Tällaisilta kevytrakenteisilta kulkusilloilta kalastajat kiipesivät veneisiinsä 200 vuotta sitten. Samantapainen lankonki riittää kalamiehelle yhä. Miksi nähdä enempää vaivaa, kun jäät kuitenkin kääntävät talvella kaiken nurin?

Historian komeimmat laiturit ovat olleet hirsiarkkujen päällä. Ulkokehikon sisällä on poikittaisia tukihirsiä, joiden päälle ladotaan tuhansia kiloja kiviä. Kun sisusta aletaan täyttää, kehikko vajoaa pohjaan. Suuren painon ansiosta laituri on vakaa, edellyttäen, että myös pohja on tukeva.

laituri_hangossa

Kesämökkejä rakennettiin eniten 1900-luvun jälkipuolella. Silloin syntyivät myös mökkilaiturin nykyaikaiset käyttötavat. Laituria tarvitaan auringon palvomiseen, kalastamiseen, uimiseen, mattopyykkiin, veneen kiinnittämiseen ja yhdessä olemiseen. Oman perheen tarpeet määräävät kuinka suuri ja vakaa laiturin on oltava.

Valitse laituri pohjan mukaan

Laituri voi olla haaveissa vaikka kuinka suuri, mutta veden äärellä on oltava realistinen. Kiviarkkulaituri uppoaa saveen, ja jäät repivät tolpat irti. Myös vaihteleva vedenkorkeus aiheuttaa hankaluuksia, jos veden pinnan maksimi- ja minimikorkeudella on eroa toista metriä.

Korkealla vedellä laiturin osat ovat vaarassa lähteä karkuun. Joskus taas laiturilta on veden äärelle monta metriä, kun rantaviiva pakenee kohti ulappaa. Onneksi sekä merellä että säännöstellyllä järvellä kesäajan vaihtelut eivät ole asteikon ääripäissä.

Betonista voi valaa monen kuution kokoisen ja muutaman tuhannen kilon painoisen möykyn laiturin tueksi, mutta jää voi keikauttaa sellaisenkin vinoon.
Näiden kauhukuvien jälkeen on helppo ymmärtää, että useimmat nykylaiturit tehdään ponttonien varaan. Kesällä laituri seuraa uskollisesti veden korkeutta, ja syksyllä rakennelman saa helposti rannalle turvaan.

Ponttonit voivat olla pieniä ”arkkuja”, jotka pulautetaan itse tehdyn laiturirungon alle. Laiturivalmistajien valikoimissa on myös pitkien muoviputkien päällä kelluvia laitureita. Vakaimmat – ja kalleimmat – ponttonilaiturit on tehty betonista. Niihin voi kiinnittää suurenkin veneen.

Laiturit pohjan mukaan:

laituri

Kovapohjaisen rannan yksinkertainen laituri lepää kivillä. Jää siirtelee talvella kiviä, mutta niiden uudelleen kasaaminen ei ole iso työ.

laituri

Kevytrakenteinen malli pehmeään pohjaan. Kun pystytolppien väliin lyö poikittaispienan, tolpat eivät uppoa liian syvälle pohjaan.

laituri

Laiva- ja huvilalaiturit tehtiin sata vuotta sitten hirsiarkun päälle ja kantavalle pohjalle. Jää ei tartu kiinni ylöspäin kapenevaan arkkuun.

laituri

Nykylaituri on usein ponttonien varassa. Se on helppo purkaa ja siirtää rannalle. Haittapuolena on epävakaus, jos laituri ei ole suuri.

laituri

Jos rantakallio on tukeva, vesirajaan voi valaa tai pultata tuen, johon kiinnitetään järeät rautakiskot tai hirret, joiden varassa kansi lepää.

Laiturin rakentamiseen vaadittavat luvat

Omaan rantaan saa rakentaa laiturin, vaikka ei omistaisikaan rantaviivasta alkavaa vesialuetta. Sivusuunnassa laiturin on oltava noin viisi metriä naapurin rajasta omalla puolella.

Lähes kaikilla paikkakunnilla suuren laiturin rakentaminen vaatii rakennusluvan tai ainakin ilmoituksen rakennushankkeesta. Useissa kunnissa suureksi määritellään yli 20 neliömetriä.

Joskus laiturin rakentaminen ja varsinkin veneväylän tai uimapaikan kunnostaminen edellyttävät ruoppaamista. Pääsääntö on, että alle 500 kuutiometrin ruoppaamisen voi tehdä, kunhan
ilmoittaa asiasta paikalliseen ELY-keskukseen netistä löytyvällä lomakkeella. Lähes aina vastaus on, että erillistä lupaa ei tarvita ja töihin voi ryhtyä. Jos mutaa nostetaan enemmän tai paikalla on erityisiä luonnonarvoja, tarvitaan ruoppauslupa.

Lue lisää:

Jätevesihuolto vaatii vastuuta mökkiläisiltä
Mökkeile vihreämmin – 10 vinkkiä
Mökin lääkekaappi kuntoon
Sukumökin raikastus
Ruoka.fi: Säilykkeet avuksi mökkikeittiöön – nappaa helpot reseptit