Fatim Diarra paljastaa hauskan kuvan kihlapäivältään – ”Ilman puolisoani en pystyisi tekemään kaikkea sitä, mitä teen”
Kansanedustaja Fatim Diarra vietti lapsuutensa lähiössä, jolla oli huono maine. Muistot noilta ajoilta ovat kuitenkin ennen kaikkea onnelliset.
Kansanedustaja Fatim Diarra, 38, vietti teini-ikäisenä kesälomansa pikkuveljiään vahtien. Isän menehdyttyä hänen roolinsa perheen vastuunkantajana kasvoi. Välit pikkuveljiin ovat edelleen läheiset.
Tässä juttusarjassa julkisuudesta tunnetut henkilöt jakavat itselleen tärkeitä kuvia elämänsä varrelta. Fatim esittelee neljä itselleen tärkeää kuvaa ja paljastaa, millainen tilanne johti yllätyskihlautumiseen.
1. Fatim Diarra kertoo olevansa pelottavan lähiön onnellinen kasvatti
”Istun isäni sylissä lapsuudenkotini parvekkeella Helsingin Jakomäessä. Talo oli yksi niistä kuuluisista ja rumista kaupungin vuokrataloista, joita käytettiin Nousukausi-elokuvassa luomaan pelottavaa mielikuvaa lähiöstä.
Koen olevani pelottavan lähiön onnellinen kasvatti, vaikka olimme köyhiä vanhempieni ollessa vielä opiskelijoita. Alakerrassamme asui hämäriä tyyppejä, jotka olivat kuitenkin tosi ihania meitä lapsia kohtaan. Äiti on kertonut jälkikäteen heidän olleen huumekauppiaita.
Jakomäessä oli uskomattoman ihana luonto, joten leikin paljon muiden lasten kanssa kallioilla ja metsässä. Naapuruston lapset vierailivat usein kotonamme, koska vanhemmillani ei ollut monen muun tavoin päihdeongelmaa. Meillä oli turvallista ja kaapeistamme löytyi ruokaa, vaikka se olisikin ollut vain makaronivelliä.
Vanhempani venyttivät sen verran penniä, että pakastimesta löytyi aina jäätelöä. En muista, että minulta olisi koskaan puuttunut mitään.
Lapsena olin melko eläväinen. Kymmenen vuotta sitten törmäsin erääseen Ylellä työskennelleeseen naistoimittajaan, joka sanoi minulle ”Herra jumala, oletko sinä Fatim Winshett El Habib Diarra?”
Nainen kertoi muistavansa minut yli 20 vuoden takaa Italian Riminiltä. Olin perheeni lomamatkalla käynyt esittelemässä itseni kaikille hotellin asiakkaille ravintolaillallisella. Nainen muisti, kuinka olin kätellessäni kysynyt kaikilta ”haluatteko katsella, kun tanssin ja irvistelen?” Näin olin sitten myös tehnyt.
Kyseinen toimittaja oli kysynyt tuolloin äidiltäni, olisinko voinut tulla esiintymään Ylen lastenohjelmiin, koska vaikutin ihmisiä pelkäämättömältä luonteelta. Äitini oli todennut, ettei missään nimessä.
Hän oli lappilaisena ihmisenä ajatellut, ettei estradille kannata nostaa viisivuotista, jonka ego on näin suuri. Äiti uskoi, että löydän kyllä myöhemmin oman paikkani. Siinä hän oli oikeassa.”
2. Kesälomat kuluivat pikkuveljiä vahtiessa
”Olen todella läheinen pikkuveljieni kanssa. Olen vanhin sisaruksista, ja ikäero nuorimpaan veljeeni on 12 vuotta. Kun muut menivät kesätöihin jäätelökioskille tai viettivät kesälomaa, oma kesätyöni oli pikkuveljien hoitaminen. Työnsin tuplarattaita ja vedin perässäni pientä skuuttia ja vein heitä leikkipuistoihin ja rannalle.
Äiti työskenteli sairaanhoitajana ja isä lääkärinä, joten heidän työaikansa olivat vaativia. Se tarkoitti, että tehtäväkseni lankesi pikkuveljien vieminen ja hakeminen päiväkodista ja koulusta. Olen vaihtanut niin paljon vaippoja, että se on varmaan syy, miksi en ole vielä itse lisääntynyt.
Isäni sai äkillisen sydänkohtauksen ja menehtyi ollessani 21-vuotias. Sen jälkeen otin vielä enemmän vastuuta ja autoin äitiäni pikkuveljieni hoitamisessa.
Olen edelleen totaalinen vastuunkantaja, ja minusta on ihanaa, että veljilläni on joku kelle soittaa, jos heillä on esimerkiksi taloudellisia huolia. Itselläni ei ollut samanlaista mahdollisuutta isäni kuoltua. Koen hyvää oloa siitä, että voin tukea veljiäni aikuisuuden alkutaipaleella.
Rakastamme veljieni kanssa hyvää ruokaa ja käymme paljon yhdessä ravintoloissa. Vietämme nykyään porukalla joulut luonani. Kotini ovet ovat jouluisin auki kaikille kavereille, jotka eivät joko ehdi, voi tai halua mennä lapsuudenkotiinsa. Viime joulunakin luonani oli neljä tai viisi henkilöä, jotka olivat kavereiden kavereita.
Veljeni ovat tukeneet poliitikon uraani täysillä ja kannustavasti. Välillä he naureskelevat, kun olen todella pingottunut jostakin asiasta, mutta mielestäni se kuuluu sisaruuteen. Suhtaudumme nauraen toinen toistemme kommelluksiin.
Sain isäni kuoltua tietää, että minulla on sisko- ja velipuolia. Veljeni hengaavat paljon heidän kanssaan, mikä on mielestäni mahtavaa. Pidän iloisena asiana, että tragedia voi tuoda elämään lisää ihmisiä.”
3. Fatim Diarra kihlautui yllättäen
”Emme tienneet menevämme samana päivänä kihloihin, kun otimme tämän kuvan. Olin ollut aiemmin päivällä opettamassa Korsossa Mikkolan yhteiskoulussa ja järjestänyt vappujuhlat oppilailleni. Pukeuduin tietenkin oppilaideni tavoin naamiaisasuun, sillä kyseessä oli alakoulu. Jatkoin samassa asussa koko loppupäivän.
Mieheni Jari opiskeli tuolloin historiaa Tampereella. Historianopiskelijoilla on siellä tapana pukeutua kuvassa näkyviin hupsuihin viittoihin.
Kihlautumisemme tapahtui Kalliossa Franzerinkadulla sijaitsevan entisen Yhteiskunnallisen korkeakoulun edessä. Mieheni koki liikutusta historiallisen rakennuksen edessä niin kuin nyt historioitsijoilla on aina tapana. Sitten hän sanoi minulle haluavansa olla kanssani aina. Totesin siihen, että no hitto, pitäisikö meidän mennä kihloihin. Jari vastasi myöntävästi.
Tilanne kuvaa hyvin impulsiivisuuttani. En pelkää sanoa ääneen tai tarttua kiinni tilaisuuksiin, kun näen jotain hauskaa tai ihanaa. Jari on sellainen tyyppi, johon tartuin kiinni heti ensitapaamiselta alkaen.
Häitä vietimme Forssassa, mistä Jari on kotoisin. Kutsuimme häihin 150 ihmistä, joille valmistimme itse talkooporukalla ruoat, koska opiskelijoina meillä ei olisi ollut muuten varaa.
Ilman Jaria en pystyisi tekemään kaikkea sitä, mitä teen. En tiedä, onko mitään niin seksikästä kuin mies, joka pystyy tukemaan ja olemaan ylpeä toisen menestyksestä. Mielestäni todellista rakkautta ja iloa on se, että pystyy riemuitsemaan toisen onnistumisista ilman kateuden tunnetta.”
Lue myös Anna.fi: Satavuotiaiden sanat tekivät Li Anderssoniin valtavan vaikutuksen –”Elämässä pitää olla sopivassa suhteessa lämpöä, naurua, tanssia ja rakastelua”
4. Ystävät ymmärtävät työn kiireisen luonteen
”Ystävät ovat minulle yhtä tärkeitä kuin oma perhe. Vaalipäällikköni Jannica Aalto on minulle kuin sisko, jota minulla ei koskaan ollut. Tapasimme 15 vuotta sitten opiskelijapolitiikan kautta.
Kuulumme Jannican kanssa Tartar Klubben -rouvakerhoon, jossa tarkoituksena kiertää kaikki hyvät Suomen tartarpihvi-ravintolat.
Vaikka syön arjessani pääosin vegaanisesti, mielestäni on hauskaa syödä välillä tartarpihvejä. Siinä on tietynlaista hedonismia ja dekadenssia, jota rakastan. En usko kieltäytymiseen, vaan kohtuuteen ja satunnaisiin överinautintoihin, joita on ihanaa jakaa ystävien kanssa.
Arvostan ystävissäni luotettavuutta, koska työni on julkista. Toiseen ihmiseen luottaminen on uskomattoman tärkeää, koska itseään täytyy pystyä suojelemaan. Pidän ihmisissä myös siitä, että pystyy heittäytymään ja nauramaan itselleen. Työni on niin vakavaa, ettei ihmissuhteissani ole tarvetta pingotukselle ja ylitarkkuudelle.
Vaikka arkeni on kiireistä, yritän raivata ystäville tilaa kalenterista. Poden huonoa omatuntoa siitä, että usein työ menee usein ystävien edelle. Kuitenkin aina kun minulla on aikaa, pyrin näkemään ystäviäni edes viiden minuutin verran.
Minulla on siinä mielessä onnellinen tilanne, että ystäväni ymmärtävät työni luonteen ja miksi teen sitä. Kahdeksan tunnin työpäivä on asia, mitä en ole tunnistanut omassa arjessani koskaan. Ystävieni vuoksi oloni on tuettu ja kannateltu töitä tehdessäni.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Fatim Diarra paljastaa hauskan kuvan kihlapäivältään – ”Ilman puolisoani en pystyisi tekemään kaikkea sitä, mitä teen”