Antti Lindtman tuli sittenkin isäksi – ja kieltäytyi huippupestistä perheen takia: ”Jos Sofie ei olisi syntynyt, en olisi ymmärtänyt, mistä jään paitsi”

Kansanedustaja Antti Lindtman kieltäytyi ministerin pestistä, koska kaksivuotias Sofie-tytär on hänen elämässään nyt ykkösenä – aivan kuten hänkin oli aikanaan yksinhuoltajaisänsä elämässä. Yhteisen lapsen saaminen ei ollut itsestäänselvyys Lindtmanille ja hänen 19 vuotta vanhemmalle Kaija-vaimolleen.

Kaksivuotias Sofie istuu potalla. Isä Antti Lindtman, 36, viihdyttää vierellä, jotta tytär malttaisi olla hetken aloillaan. Tuttu tilanne lapsiperheessä, kun harjoitellaan vaipoista luopumista.

Lue myös: Isät kadehtivat puolisoiltaan näiden lasten kanssa viettämää aikaa

Keittiössä Antin vaimo ja Sofien äiti Kaija Stormbom laittaa piimärieskaa uuniin paistumaan.

Antti naurahtaa, että tyttö on tullut isäänsä muutenkin kuin vain perimällä hänen siniset silmänsä.

”Meillä molemmilla on hyvä ruokahalu ja mahdottomat unenlahjat. Tytär nukkuu 12 tuntia ja päälle vielä parin tunnin päiväunet.”

Antti laittaa käden poskelleen ja kallistaa päätään. Isän hupsuttelu naurattaa Sofieta vallan mahdottomasti.

Keväällä Anttia ei naurattanut, kun hän käveli kotitalon vieressä virtaavan joen piennarta. Hänen täytyi tehdä kiperä päätös.

Pääministeriksi nouseva Antti Rinne oli tarjonnut hänelle työministerin salkkua.

Antti kuitenkin halusi jatkaa sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Päätökseen vaikutti myös Sofie. Antti halusi olla läsnä pienelle tyttärelleen.

Antti oli kuullut tarinoita isyyden voimasta, mutta silti halu suojella omaa lasta yllätti. ”Ajattelin, että tämän pienen ihmisen elämä on annettu minun ja Kaijan vastuulle.”

Muistikuva lapsuudesta: Isä ja Antti jäävät kahden

Viisivuotias Antti seisoi Vantaan Koivukylässä sijaitsevan kerrostalokodin makuuhuoneen ikkunassa ja katsoi parkkipaikalle. Äiti käveli siellä autolle.

”Äiti lähti. Silloin tunsin, että jokin elämässä muuttuu”, Antti kertoo.

Sitä hän ei muista, itkikö hän, tai oliko isä surullinen. Antti ei juuri muista perhe-elämää ennen eroa, sillä hän oli perheen hajotessa niin nuori.

Kaisa-sisko muutti äidin kanssa, ja Antti jäi isän hoiviin entiseen kotiin. Lapsi otti asian annettuna.

Antti kiittelee vanhempiaan siitä, että nämä onnistuivat hoitamaan eron hyvin ja suhde äitiin säilyi. Poika vietti joka toisen viikonlopun tämän luona.

”Jälkeenpäin olen ajatellut, että isä joutui yksinhuoltajana laittamaan minut oman elämänsä edelle.”

Lue myös: Miten isän rooli on muuttunut? Näin nuori mies kirjoitti isyydestä vuonna 1967

1980-luvulla avioerot olivat jo tavallisia, mutta yksinhuoltajaisiä oli harvassa. Antti ei silti kokenut leimautuvansa.

Isä ja poika kasvoivat hyvin läheisiksi. Isä rakensi ympärille sukulaisten tukiverkon, ja hänen lapseton tätinsä ryhtyi Antin kolmanneksi mummiksi.

”Isä valitsi sen, että hän panosti minuun. Hän antoi minulle hyvän kodin, ja olen siitä kiitollinen. Nuorena koin, että voin aina tulla kotiin, vaikka olisin hölmöillyt.”

Antti kokee, että isä kasvatti hänet kunnioittamaan toisia ihmisiä ja iskosti häneen oikeudenmukaisuutta. Oli pakko oppia sosiaalisuutta, koska pieni perhe tarvitsi arjessa ympärilleen ihmisiä.

Isä jaksoi myös aina kannustaa, mikä vahvisti nuoren pojan itsetuntoa.

”Kun halusin harrastaa koripallon, jalkapallon ja salibandyn lisäksi jääkiekkoa, isä laittoi sen järjestymään.”

Antti on miettinyt, että yksinhuoltajana isältä meni varmasti paljon rahaa hänen harrastuksiinsa ja aikaa kuskaamiseen. Kasvava poika piti ruokkia ja treenivaatteet pestä.

Antin suhde isään on edelleen läheinen. Ketju jatkuu, sillä nyt oma tytär on kietonut myös isoisän pikkuruisten sormiensa ympärille. Myös Antin suhde äitiin on yhä hyvä.

Ensimmäinen rakkaus: Ihmeellinen tapahtuu

Antti seisoi Kruununhaassa Kirjan talon juhlasalissa, kun ihmeellinen tapahtui. Ovesta sisään astui nainen, joka halasi synttärisankaria, Antin esimiestä Matti Tukiaista.

Nainen vaikutti iloiselta, ja Antin mielestä hänen ympärillään leijui valo.

Antti nyökkää vaimonsa suuntaan.

”Katso vaikka itse, kuinka kaunis Kaija on.”

Antti työskenteli tuolloin, vuonna 2005, SAK:ssa projektisihteerinä, ja hän oli auttanut juhlavastaanoton järjestämisessä. Kaija oli töissä MTK:ssa, ja esimies oli lähettänyt hänet viemään onnittelut Tukiaiselle.

Antti halaa Kaijaa

Antti Lindtman mietti aluksi, mitä muut ajattelevat parin 19 vuoden ikäerosta. Enää hän ei sellaisella vaivaa päätään.

Illan kuluessa Antti päätyi seurueen mukana jatkoille ravintolaan ja kiersi pöytää, jossa Kaija istui. Lopulta Kaija armahti ujostelevan nuorukaisen ja pyysi tätä istumaan alas.

”Kaija on nauranut, että kiertäisin pöytää varmaan vieläkin, jos hän ei olisi puuttunut asiaan. Loppuillasta Kaija kysyi: no, tuleeko sitä treffipyyntöä?”

Antti rakastui ensimmäistä kertaa ja aivan totaalisesti. Se oli menoa.

Ainoa, mikä heitä pohditutti, oli se, kuinka muut kummastelisivat heidän isoa ikäeroaan. Antti oli tuolloin 22-vuotias ja Kaija 41, eli heillä oli ikäeroa 19 vuotta.

”Kun liikuimme kaupungilla, mietin, voinko pitää Kaijaa kädestä kiinni. Nopeasti rohkaistuimme, sillä rakkaus oli niin vahvaa. Koin, että tässä ihmissuhteessa oli jotain poikkeuksellista. Nyt olemme naureskelleet, että miksi silloin edes mietimme, mitä toiset ajattelevat ikäerostamme.”

Antti toteaa oppineensa, että pitää tehdä niin kuin sydän sanoo ja itsestä tuntuu parhaimmalta.

Kun liikuimme kaupungilla, mietin, voinko pitää Kaijaa kädestä kiinni. Nopeasti rohkaistuimme, sillä rakkaus oli niin vahvaa.

Puolison lisäksi Antista tuli isäpuoli. Kaijan Mandi-tytär oli pariskunnan tavatessa seitsemänvuotias.

Antilla ja Mandilla synkkasi heti.

”Oli kesä, ja suuntasimme mökille. Opetin Mandille pellehyppyjä, ja hypimme laiturilta vuorotellen järveen. Siitä se lähti.”

Mandilla on hyvä suhde omaan isäänsä. Antti iloitsee, että myös hänen ja Mandin suhde on kehittynyt niin läheiseksi, että tämä tuntuu ihan omalta tyttäreltä.

Antti toteaa, että Kaijan ja hänen rakkautensa on ajan myötä vain syventynyt. Keskinäinen kunnioitus on vahvaa.

”Poliitikon työ voi olla välillä raskasta, mutta Kaija on osannut olla aina tukenani vaikeina hetkinä. Ja tämä tie kulkee kahteen suuntaan: kun Kaija tarvitsee apua, kaikki muu siirtyy syrjään.”

Rakkaus näkyy arkisissa tilanteissa toisen huomioimisena.

”Kun tulen kotiin, otan Sofien hoitovastuun, jotta Kaija saa hengähtää hetken. Parasta on kuitenkin, kun teemme juttuja perheenä. Tuemme ja täydennämme toisiamme kivalla tavalla.”

Isäksi epävarmuuden jälkeen: Unelma toteutuu

Kun Antti näki syntyneen vauvan, hän tiesi heti, että kätilön kämmenellä oli hänen oma tyttönsä.

Antti oli ollut huolissaan Kaijan raskauden sujumisesta, mutta murheet haihtuivat uuden tunteen ottaessa vallan. Hän oli kuullut tarinoita isyyden voimasta, mutta hän ei silti osannut odottaa, kuinka syvää oli halu suojella omaa lastaan.

”Kysyin monta kertaa hoitajalta, onhan lapsella varmasti kaikki hyvin. Ajattelin, että tämän pienen ihmisen elämä on annettu minun ja Kaijan vastuulle.”

Pariskunnan odotusajan onnea oli varjostanut huoli keskenmenosta, sillä edellinen raskaus oli päättynyt yllättäen vuonna 2016. Suru pitkään odotetun lapsen elämän päättymisestä kesken kaiken oli ollut suuri.

”Tuolloin jouduimme kysymään itseltämme: oliko tämä tässä? Mitä jos emme sittenkään saa lasta? Päätimme, että yhdessä pysymme silti.”

Antti toteaa, että Sofien syntymä ja isäksi tulo on ollut hänen elämänsä isoin muutos, pitkään toivotun unelman toteutuminen.

Mieskansanedustajakollegat onnittelivat Anttia ja moni kertoi, että jos he yhden asian voisivat elämässään muuttaa, he panostaisivat enemmän lapsiinsa.

”Lapsi on lahja. Oli niin hilkulla, että emme olisi tulleet Sofien vanhemmiksi. Jos Sofie ei olisi syntynyt, en olisi ymmärtänyt mistä jään paitsi.”

Kotona Antti otti heti hoitovastuun ja jäi isyysvapaalle marraskuusta helmikuuhun. Hänestä oli tärkeää olla mukana alusta alkaen vauvan elämässä.

Lapsi on lahja. Oli niin hilkulla, että emme olisi tulleet Sofien vanhemmiksi.

Antti halusi tehdä kaikki asiat oikein. Hänen ystävänsä oli lasten kanssa ajanut kolarin, jossa isä loukkaantui vaikeasti. Kun Antti kyseli lasten vointia, isä sanoi hyvien turvaistuinten pelastaneen lapset. Niinpä Antti luki kaikki turvaistuintestit, jotta löytäisi kaikkein turvallisemman turvaistuimen.

Huoli lapsen tulevaisuudesta on tuonut myös poliittiset päätökset lähemmäs.

”Jos ilmastonmuutosta ei onnistuta pysäyttämään, sen vaikutukset alkavat ilmetä viimeistään, kun Sofie täyttää 17 vuotta.”

Kaija ja Antti katsovat lastenvaatteita

Antti ja Kaija ehtivät miettiä, että mitä sitten, jos he eivät saakaan omaa lastaan. Päätös oli selvä: yhdessä pysytään silti.

Poliittinen herääminen: Taistelu koulun eväistä

Kahdeksannella luokalla Antti oli lähdössä luokkansa kanssa Frida Kahlon taidenäyttelyyn osana opetusta. Luokanopettaja ei suostunut järjestämään eväitä, vaan ehdotti, että eväät tuotaisiin kotoa.

”Koulukavereitteni vanhempia oli työttömänä, ja kouluruokailu oli monelle tärkeä ateria. Se, että emme saisi eväitä, tuntui meistä väärältä, ja luokkakaverit laittoivat minut asialle.”

Antti pyysi audienssia rehtorilta. Hän otti mukaansa lapsen oikeuksien julistuksen ja todisti, että kasvava nuori ei voi olla yli kymmentä tuntia ilman ruokaa. Rehtori tilasi heille eväät.

Ilmeisesti Antin puhe teki rehtoriin vaikutuksen, sillä koulussa ryhdyttiin jakamaan välipalaa aina, jos koulutyö jatkui neljään asti.

Antti oli kokenut oman poliittisen heräämisensä.

Tuntuman poliittiseen osallistumiseen Antti oli imenyt jo kotoaan, sillä hänen isänsä työskenteli eri järjestöissä. Lukioikäisenä Antti valittiin Vantaan nuorisovaltuustoon.

”Jos näen epäkohdan, perustelen muutoksen tarpeen. Olen oppinut, että maailmaa muutetaan pikkuhiljaa.”

Eduskuntaan Antti äänestettiin kolmannella kerralla 28-vuotiaana. Kun hän ja Kaija lähtivät vuoden 2011 eduskuntavaali-iltana vaalivalvojaisiin, molempien kädet tärisivät jännityksestä.

Kansanedustajaksi valinnan Antti kokee isoksi elämänmuutokseksi.

”Olen oppinut, että asiat eivät vain tapahdu. Pitää olla periksiantamaton ja uskollinen omille arvoilleen. Politiikka on pitkän linjan touhua, ja se on opettanut kärsivällisyyttä. On osattava kuunnella toisten näkemyksiä, jotta löydetään yhteisiä ratkaisuja.”

Kaikki peliin: Laiturille saapuu viesti

Antti käänsi auton avainta virtalukossa ja painoi jalalla kaasua. Betoniauton moottori jyrähti käyntiin. Massaa oli kuskin penkin alla parikymmentä tonnia, ja vastuu oli konkreettisesti raskas.

Lukion jälkeen työ betoniauton ratissa tuntui mukavalta, vaikka aamut alkoivatkin kovin aikaisin. Pääkaupungin työmaat, kuten Viikin vedenpuhdistamo, tulivat tutuiksi. Nykyisin Antti miettii kaupungilla kulkiessaan, että tuotakin hän on ollut mukana rakentamassa.

”Työ oli arvokasta oppia ja kasvatti minut aikuiseksi. Muutin tuolloin samalla omilleni.”

Betoniauton ratista tie vei ay-liikkeeseen projektisihteeriksi, sitten kansanedustajaksi ja SDP:n varapuheenjohtajaksi.

Ja opiskelijaksi. Vuonna 2012 Kaija näytti sanomalehdestä ilmoitusta kirjasta, jossa pohdittiin, miksi suurempi tasa-arvo tekee yhteiskunnista vahvempia. Anttia se kiinnosti.

”Tutkijat olivat selvittäneet, miksi joissain maissa esiintyi muita enemmän tiettyjä sairauksia, rikollisuutta ja teiniraskauksia. He huomasivat, että maissa, joissa ongelmat olivat kärjistyneitä, sosiaaliset erot olivat suuria. Toisaalta taas pienten tuloerojen maissa asiat olivat paremmin kaikissa väestöryhmissä”, hän sanoo.

Antti huomasi, että kirja oli valtiotieteellisen tiedekunnan pääsykoekirja. Hän ajatteli, että nyt oli laitettava kaikki peliin, jos hän sinne haluaisi. Ja hän halusi.

Antti luki ahkerasti ja kävi valmennuskurssin. Pääsykokeen jälkeen häntä jännitti, sillä 400 hakijasta vain 20 pääsisi opiskelemaan.

”Istuimme Kaijan kanssa mökillä laiturinnokassa, kun kuulin tulosten tulleen. Sähköpostissani oli viesti: ’Tervetuloa opiskelijaksi.’

Soitin vielä isälleni, että käy katsomassa postimme ja varmistamassa että hyväksyntäkirje on todella tullut, ettei vain ole tapahtunut virhettä.”

Monet opiskelukaverit olivat Anttia jopa kymmenen vuotta nuorempia. He kertoivat hakeutuneensa opiskelemaan, koska halusivat tietää, miten yhteiskunnassa vaikutetaan. Antti vitsaili, että hän on vaikuttanut yhteiskuntaan reilut kymmenen vuotta, ja nyt hän haluaa tietää paremmin, kuinka yhteiskunta toimii.

”Opiskelin työn ohessa. Kandiksi valmistuin kolmessa vuodessa, mutta maisteriopinnot ovat kesken, sillä työ ja perhe ovat vieneet aikaa.”

Antti toimii sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Siinä hän on keskellä päätöksentekoa, mutta arki on inhimillisempi kuin ministerin. Aikaa jää myös olla tyttären kanssa.

”Tämä tuntuu tässä elämänvaiheessa oikealta ratkaisulta.”

Kaksi vuotta Sofien kanssa ovat menneet Antin mielestä kuin siivillä. Nyt hän vasta ymmärtää totuudeksi sen, että lapsuus on ohikiitävä hetki ja silloin kannattaa olla läsnä.

”Olen kokenut tärkeäksi saada todistaa Sofien suuria hetkiä: kun tytär oppi kääntymään tai sanoi ensimmäiset sanat.”

Keskustelu

Ihana perhe ja onnea on. Isäksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Antilla on ollut hieno isä, ja äitisuhteenkin säilyminen erosta ja isän luokse jäännistä huolimatta osoittaa henkistä kypsyyttä. Ikäero on kyllä huima, eikä yhteisen lapsen saaminen ollut itsestäänselvää. Ikäeroa tasoittaa Antin miehekäs olemus ja Kaijan nuorekkuus; osa hänen ikäisistään aika vanhan näköisiä ja silloin tuntuisi kuin Antti kävelisi äitinsä tai isoäitinsä kanssa. Moni sanoo ettei ikäerolla ole väliä, mutta kyllä se oman haasteensa antaa. Loppupeleissä kahdenkeskinen suhde ja läheisten hyväksyntä on silti tärkeintä. Mukavaa syksyä artikkelin lukijoille ja tälle pienelle perheelle, jossa myös entisen avioliiton lapsi vaimon puolelta on rakastettu.

”Kahdeksannella luokalla Antti oli lähdössä luokkansa kanssa Frida Kahlon taidenäyttelyyn osana opetusta. Luokanopettaja ei suostunut järjestämään eväitä, vaan ehdotti, että eväät tuotaisiin kotoa.”
Kahdeksannella luokalla opettajat ovat aineenopettajia, eivät luokanopettajia. Tekstin kirjoittaja on itse aineenopettaja, liekö virhe sattumaa – toivottavasti! Luokanopettajat kyllä huolehtivat alakoulussa eväistä vimpan päälle.

Kommentoi juttua: Antti Lindtman tuli sittenkin isäksi – ja kieltäytyi huippupestistä perheen takia: ”Jos Sofie ei olisi syntynyt, en olisi ymmärtänyt, mistä jään paitsi”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X