Sadulla on pienemmät tulot kuin miehellä, silti he laittavat kulut puoliksi – miehen nenäliinoja Satu ei suostu maksamaan

Satu Ahteen taloudessa kulut laitetaan periaatteessa puoliksi, mutta siinä kulkee raja, että Satu ei maksa miehen nenäliinoja eikä mies Sadun raejuustoja. Ihan periaatteesta.

Seinäjokelainen ­Satu ­Ahde, 52, on aina ollut pienituloinen pätkätyöläinen. Korona-aikana tulot pienenivät entisestään, koska pandemia vähensi hänen töitään. Tilanteesta ei kuitenkaan syntynyt taloudellista katastrofia, sillä Sadun puoliso on parempituloinen ­eivätkä hänen tulonsa kärsineet pande­miasta. Normaalisti pari laittaa kulut puoliksi, mutta korona-aika oli poikkeus.

Pari puolittaa suurimman osan ­kuluista siitä huolimatta, että heidän tulonsa ovat erilaiset. Tosin koronan ­takia puoliso tuli vuokrassa vastaan.

Lue myösPäivi selvisi velkakierteestä ja ryhtyi supersäästäjäksi – 4 lasta, ruokaan viikossa vain 77 euroa

”Isäntä maksoi vuokrasta hiukan enemmän. Koko yhdessäolomme ajan olemme toimineet tiiminä ja pystymme joustamaan näissä ­asioissa.”

Kulut puoliksi paria poikkeusta lukuun ottamatta: lihansyöjäkasvien kuluttamaa vettä Satu ei maksa

Se että pari laittaa kulut puoliksi, tarkoittaa kahden hengen taloudessa sitä, että vuokran lisäksi sähkölasku, kotivakuutus ja isommat hankinnat maksetaan eurolleen puoliksi.

On kuitenkin joitain kuluja, ­jotka jaetaan käytön mukaan. Esimer­kiksi vesilaskusta Satu maksaa vain kolmasosan, koska mies käyttää vettä runsaammin.

”Hänellä on atooppinen ihottuma, jonka hoitoon menee paljon vettä. Isäntä myös kasvattaa lihansyöjäkasveja, jotka vaativat hirveästi vettä.”

Myös ruokamenot jaetaan osittain käytön mukaan. Puoliso käyttää kauramaitoa, jota Satu ei juo, ja nenäliinoja, joita Satu ei tarvitse, joten ne mies maksaa yksin.

Satu puolestaan syö banaaneja ja raejuustoa, jotka eivät maistu miehelle. Ne Satu maksaa itse.

Satu hoitaa perheen ruokaostokset ja jyvittää kummallekin oikean osuuden laskusta. Hän ei koe tarkkaa kulu­jen seurantaa työlääksi.

”Meillä tämä on toiminut hyvin. Kun on samanlaiset ajatukset rahasta ja yhtäläinen kulutustyyli, rahasta ei tarvitse koskaan riidellä.”

Parilla ei ole yhteistä tiliä eikä sellaisen avaamisesta ole edes keskusteltu. Heillä ei myöskään ole velkaa.

”Haluan olla koko ajan sujut joka suuntaan.”

 Lihansyöjäkasveja

Isännän lihansyöjäkasvit tarvitsevat paljon vettä palan painikkeeksi.

Pienistä tuloista huolimatta Satu pystyy laittamaan kulut puoliksi ja vielä säästämäänkin

Satu kuvailee itseään tarkaksi rahankäyttäjäksi. Se on äidiltä peritty asenne ja näkyy etenkin hänen tavassaan seurata menoja.

Pienistä ja välillä epäsäännöllisistä tuloista huolimatta Sadulta on aina jäänyt rahaa säästöön sukanvarteen.

Vuosituhannen vaihteessa hän harkitsi eläkevakuutuksen ottamista varmistaakseen hiukan leveämmän leivän eläkepäiviksi. Se jäi kuitenkin hankkimatta, koska säästettyä summaa ei olisi saanut käyttöön ennen eläkeikää, vaikka ­mikä olisi.

Sairaskuluvakuutuksen ­Satu on ottanut, jotta voi tarvittaessa turvautua yksityiseen terveydenhoitoon.

Vaikka Satu on tarkka kuluttaja, askeet­tinen hän ei ole. Yksi hänen kivoimmista kuluttamiseen liittyvistä muistoistaan on se, kun Satu ja äiti valitsivat 1970-luvulla Seppälän kuvastosta yhteensopivat kouluvaatteet Sadulle.

”Minulla on ollut lapsesta asti oma tyyli. Tykkäsin jo silloin värikkäistä vaatteista, ja tulin siksi kiusatuksi.”

Satu nauttii alennusmyynneissä kiertelystä, mutta ei usein osta mitään. Ne vaatteet, joita hän ei enää käytä, hän myy Tori.fi:ssä tai muilla netin kirpputoreilla.

”Minulla on koko ajan jotain myynnissä, varsinkin niitä vaatekaapissa kutistuneita vaatteita.”

Satu piti viikon kirjaan menoistaan. Lue, mitä se, että jaetaan kulut puoliksi, tarkoittaa käytännössä. Entä miksi Satu käytti rahaa viikossa vain 106 euroa?

Satu Ahde omassa keittiössään

Maanantai: pyhäpäivä

Sadun menoseuranta alkoi toisesta pääsiäispäivästä, joka oli sekä ­hänelle että miehelle vapaapäivä. Satu kokkasi kotona ja pari kävi kyläilemässä. Rahaa kului nolla euroa.

Tiistai: kaupasta ruokaa

Satu, joka on yhdeltä ammatiltaan tuotesuojaaja, vietti päivän ­kaupassa kiinnittäen tavaroihin hälyttimiä. Työpäivän päätyttyä hän osti alennuksessa ollutta ruokaa 23,50 ­eurolla. Satu täydentää usein varastoja tar­joustuotteilla ja pakastaa sen, mitä he eivät käytä heti. Hän myös leipoo pakkaseen.

Keskiviikko: lisää ruokaa

Satu kävi ruokaostoksilla 13 euron edestä. Arjessa hänellä kuluu vain vähän rahaa muuhun kuin ruokaan. Hän on pannut merkille, että ruoka on kallistunut paljon.

”Vaikka mitään erikoista ei ostaisi, lasku on hirveä.”

Torstai: ei ostoksia

Satu kävi kirjastossa ja joogatunnilla. Hän harrastaa joogaa ja lattaritans­seja kansalaisopistossa, mutta kurssit maksetaan könttänä kauden ­alussa. Niinpä päivän aikana ei kulunut yhtään rahaa.

Perjantai: ostospäivä

Kananmunat, hedelmät, vihannekset, juusto, talouspaperi, ja leipä maksettiin yhdessä. Satu maksoi yksin ­Katso-lehden, banaanit ja raejuuston, osuus laskusta 50 euroa. Mies puolestaan pulitti potista 66 euroa, koska hän maksoi nenäliinat ja eväät töihin.

Lauantai: flunssassa

Viikonloppuna sekä Satuun että mieheen iski lenssu – ja nyt Sadullekin tuli asiaa miehen nenäliinapaketille.

Sunnuntai: yhä flunssaa

Viikolle tuli enemmän päiviä, jolloin rahaa ei kulunut euroakaan, kuin niitä, jolloin Satu osti jotain. Maanantain pyhäpäivän ja viikonlopun flunssan takia menoja oli tällä viikolla tavallista vähemmän.

Satu kysyy asiantuntijalta: Miten saan rahat poikimaan ilman riskiä?

Mikä olisi riskitön ja vaivaton tapa saada säästöilleen tuottoa? Tätä pohtii Satu Ahde, ­sillä pankkitilillä raha ei kasva korkoa ja inflaatio syö säästöjä. Sijoittami­sessa Satua arveluttaa se, että jos ­oikein huonosti käy, omat rahat katoavat taivaan tuuliin. Mitä säästö- tai sijoitusvaihtoehtoja Sadulla on, jos ­haluaa pitää riskit minimissä, mutta saada kuitenkin tuottoa?

”Sadulla on hyvä lähtökohta siinä, ­että pelkkä tilisäästäminen ei välttämättä ole järkevää”, sanoo OP Pankin varallisuudenhoidon johtaja Kai ­Kalajainen.

Satu vaikuttaa ­Kalajaisen mielestä säästäjältä, jolle rahas­tosijoittaminen voisi sopia. Se on suoraa osakkeisiin sijoitta­mista vaivattomampi vaihtoehto, koska rahastoissa ammattilainen tekee sijoituspäätökset asiakkaan puolesta. Sadun tehtävä on valita, minkälaiseen rahastoon hän haluaa sijoittaa ja millä riskitasolla. Nyrkki­sääntö on, että mitä isompaa tuottoa toivoo, sen suuremman riskin joutuu ottamaan.

Lue myös Seura.fi:n juttu Sijoittaminen on pitkäjänteistä hommaa – kannattaako kuusikymppisenä enää ryhtyä sijoittajaksi?

Riskiä voi pienentää hajauttamalla sijoitusta ajallisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kertaoston sijaan sijoittaa esimerkiksi kuukausittain sopivaksi katsomansa summan. Kun rahasto-osuuksien oston automatisoi, ei tarvitse itse vaivautua kuukausittain.

Riskejä pienennetään myös hajauttamalla sijoitusta globaalisti ja toimialoittain. Tämänkin monet rahastot tekevät automaattisesti.

Vertaile rahastojen kuluja

Ennen kuin ryhtyy rahastosijoittajaksi, on tärkeää tehdä itselleen selväksi, mitä varten sijoittaa. Onko kyse pitkäaikaisesta säästämisestä vai lähitulevaisuudessa koittavasta rahantarpeesta?

Jos rahasto-osuudet on pakko realisoida jonain tiettynä ajankohtana, on vaarana, että niistä ei juuri silloin saa parasta tuottoa. Niinpä tulevan kesän matkakassaa tai yllättävien menojen puskurirahaa kannattaa edelleen pitää pankkitilillä.

Tähän mennessä rahastojen arvo on pitkällä aikavälillä noussut. Rahastojen kuluja kannattaa vertailla. Kaikki rahastot perivät vuosittaista hallinnointikulua. Pienimmät kulut ovat passiivisissa indeksirahastoissa. Joissain rahastoissa peritään lisäksi palkkio, kun rahasto-osuuksia ostaa tai myy.

”Kulujen vertailu kannattaa, mutta tärkeää on huomata rahaston tuotto. Pienikään kulu ei ilahduta, jos tuotto on matala.”

Säästöä joka kerta kun maksaa ostokset

Pankeilla on sijoittajan ­apuna digitaalisia palveluja, joiden kautta on helppo tehdä sijoituksia sekä seurata ja hallinnoida ­niitä.

Sekin on mahdollista, että jokaisesta pankkikortilla maksetusta ostoksesta ohjautuu itse valittu pikkusumma sijoitusrahastoon. OP:lla palvelun nimi on Säästölipas, Nordealla ePossu. S-Pankilla bonukset voi ohjata sijoitusrahastoon.

”Tämä on melkein kuin säästämisen ikiliikkuja, sillä säästöä kertyy sitä enemmän, mitä useammin korttia vinguttaa. En itse ole mikään kova kortin käyttäjä, mutta minulla kertyy kaksieurosista kuukaudessa kuin huomaamatta säästöön sata euroa”, Kalajainen sanoo.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Maksaakohan mies Sadun kauppareissusta, entä miten jyvitetään työ pariskunnan hyväksi, jos Satu vaikka pesee miehensä pyykit, kilahtaako rahaa tilille?

Meilläkin on erilliset tilit ja yhteinen lainanhoitotili, johon molemmat laittaa kuukausittain rahaa, mutta että vaikka flunssassa miettisit kuka on maksanut nenäliinat ja paljonko jäät niistä velkaa, jos käytät niitä menee jo vähän yli. Tai että auto kun on miehen, en maksaisi bensoja koskaan.. Käveleekö Satu sitten, kun mies menee omalla autolla ja menevät yhdessä esim kauppaan? Jaetaanko ja hinnoitellaanko käytön mukaan myös pesuaineet ym? Rajansa mielestäni kaikella, tämä on jo liikaa…

Kommentoi juttua: Sadulla on pienemmät tulot kuin miehellä, silti he laittavat kulut puoliksi – miehen nenäliinoja Satu ei suostu maksamaan

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X