Tarinat

Voiko kypsään ikään ehtinyt löytää netistä kumppanin? Helposti ihastuva Eijaliisa ja baareja kaihtava Juhani kertovat oivalluksensa

2000-luvulla sinkku löytää uuden kumppanin todennäköisimmin netistä. Mutta helppoa se ei ole, jos on liikkeellä tosissaan.

Kumppani netistä? Täysin kuolleena syntynyt idea. Se oli Eijaliisa Koivun, 54, ensimmäinen ja ainoa ajatus, kun hänelle suositeltiin deittisovelluksen kokeilemista.

Eijaliisa oli eronnut vuotta aikaisemmin pitkästä liitosta. Hän oli saanut elämänsä järjestykseen ja huomannut pikkuhiljaa kaipaavansa ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa joulun, juhannuksen ja mökkiviikonloput, jolle voisi lähettää ihan tavallisena päivänä viestin: arvaa mitä juuri tapahtui.

Eijaliisa työskentelee luontaishoitoja antavana yrittäjänä. Kun hänen tuttu asiakkaansa siis ehdotti ohjelmaa, jossa etsitään treffikumppania valokuvan perusteella, Eijaliisa ajatteli: Ei! Aikansa emmittyään hän kuitenkin kypsyi ajatukselle. Miksipäs ei?

Sovelluksen nimen hän on jo ehtinyt unohtaa. Sen hän muistaa, että valitsi itsestään ammattikuvaajan ottaman kasvokuvan, nappasi toisen mökkirannastaan ja kolmannen vaelluskengistään. Kirjoitti profiiliinsa sanat iloinen, energinen ja luonnonlapsi.

Painettuaan enteriä hän ei kertonut edes parhaalle ystävälleen, mitä oli mennyt tekemään.

”Vaikka eroni oli sopuisa, siitä jäi sellainen olo, että olen täysi luuseri. Ehkä nolostelin sitäkin, että olen laittanut itseni julkisesti tyrkylle”, hän sanoo.

Eijaliisan ensimmäiset treffit olivat mukavat

Nyt tästä hetkestä on kulunut neljä vuotta.

Mukavan tuntuinen mies tarttui Eijaliisan profiiliin nopeasti. Muutama viesti vaihdettiin Whatsapissa, sitten puhelimessa. Juttu luisti, joten treffit sovittiin läheiseen ravintolaan.

”Oli aivan hirveää mennä 17 vuoden jälkeen tapaamaan täysin tuntematonta ihmistä. Olin viittä vailla paeta paikalta”, Eijaliisa muistelee.

Pöytään ilmestyi mukava herra. Juotiin lasit viiniä. Juteltiin. Lopuksi halattiin ja mies tuikkasi pusun poskelle.

Ensimmäistä tapaamista seurasi vielä toinen, kolmaskin, mutta ei enää neljättä. Eijaliisa ymmärsi, että mies etsi kevyempää suhdetta kuin hän itse.

”Olen kuitenkin iloinen siitä, että ensimmäiset treffit menivät niin kivasti. Ei jäänyt kolhuja”, hän sanoo.

Neljässä vuodessa Eijaliisa on juonut kymmeniä kahveja ja tehnyt pitkiä kävelylenkkejä, tutustunut Tinderiin, Happy Pancake -sivustoon ja pariin Facebookin sinkkuryhmään.

Hän on tavannut miehiä, jotka jakavat samat arvot ja huumorintajun, mutta jotain on jäänyt puuttumaan, ehkä luonteva läheisyys.

Muutaman miehen kanssa Eijaliisa on ystävystynyt. Heistä yhden kanssa hän käy silloin tällöin syömässä, toisen kanssa kiipeilemässä. Kolmas kävi juuri Eijaliisan mökillä auttamassa katon korjaamisessa. Tarvittaessa hän saa apua myös tietokonepulmiin ja seuraa kulttuuririentoihin.

Joukkoon mahtuu yksi paskiainenkin. Sellaiseksi Eijaliisa kuvaa miestä, joka tapaili lukuisia naisia yhtä aikaa. Tämän Eijaliisa sai kuulla miehen avovaimolta.

Viriilit seksiseuraa etsivät seikkailijat hän osaa jo tunnistaa ja jättää suoraan lähtötelineisiin.

Hän ei ole onnekseen törmännyt myöskään ns. ghostaajiin, jotka eivät ilmesty sovittuihin tapaamisiin tai häipyvät paikalta vessareissulla.

”Olen onnistunut tapaamaan päällisin puolin oikein kivoja ihmisiä”, Eijaliisa sanoo.

Lue myös: Toiveissa kumppani? Näin aloitat nettideittailun kypsällä iällä

Minä-minä -miehet puhuvat vain itsestään

Neljän vuoden deittailun jälkeen kumppani netistä on vielä löytymättä.  Eijaliisa on yhä sinkku.

Hän uskoo, että jotkut miehet pitävät häntä pelottavana. Hän on itsekseen viihtyvä nainen, jonka kädessä pysyvät niin kirves kuin sahakin. Toisinaan häneltä kysytäänkin, mihin hän enää miestä tarvitsee.

Myös minä-minä -miehiä on joukossa paljon. He ovat hänen kokemuksensa mukaan miehiä, jotka puhuvat sujuvasti itsestään, mutta eivät tule kertaakaan kysyneeksi seuralaiseltaan, mitä tälle kuuluu.

”Mutta kyllä kokemukseni on se, että miehet ovat sitoutumiskammoisia”, hän sanoo.

Kumppani netistä on yhä haussa, mutta Juhani löysi kaverikseen Pentin

Samanlainen kokemus Juhani Lönnrotilla, 64 on naisista.

Hän erostaan on kulunut 13 vuotta. Sen jälkeen elämässä on ollut kolme yritystä suhteeksi.

Juhanikin on juonut kahvia lukuisten naisten kanssa. Hän suostui kokeilemaan nettideittipalvelu E-kontaktia mökkinaapurinsa suosituksesta. Tämä oli löytänyt sieltä vaimon ja auttoi laatimaan profiilin.

”Laitoimme ilmoituksen julki puoliltapäivin. Neljän maissa menin katsomaan, onko kukaan kiinnostunut, ja siellä odotti 75 naista. Kun en käy ravintoloissa, en näe edes vuodessa sellaista määrää ihmisiä”, Juhani hämmästelee.

Hänkin on tavannut mukavia ihmisiä, mutta päätynyt huomaamaan, että omanikäiset naiset ovat niin tyytyväisiä elämäänsä, ettei siihen mahdu tiiviistä parisuhdetta.

”Haluaisin kumppanin, jonka kanssa voisi elää yhteistä elämää, käydä teatterissa, elokuvissa, näyttelyissä, keskustella ja matkustella. En kaipaa seuraa yhdeksi tai kahdeksi illaksi. Lauantaisin kymmenestä kahteen tapailu ole sitä, mitä etsin”, hän sanoo.

Juhani on törmännyt myös naistyyppiin, jonka profiilissa esiintyy sporttinen viisikymppinen, mutta treffeille ilmestyy juuri eläkkeelle jäänyt, lähes liikuntakyvytön ihminen. Monen naisen profiilista kurkistaa aivan toisen ihmisen kuva.

”Jos profiilissa ja oikeassa elämässä on niin suuri ristiriita, se on aika huono lähtökohta parisuhteelle”, Juhani sanoo.

Huonojen kokemustensa jälkeen hän on pitänyt taukoa nettisovelluksista ja etsinyt seuraa Vantaan seurakunnan sinkkutapaamisista.

Yhden pikadeitti-illan ja kerhotapaamisen jälkeen hän ajattelee, ettei sekään ole häntä varten.

”Mutta seurakunnassa tutustuin lähistöllä asuvaan Penttiin, jonka kanssa käymme kävellessämme kiinnostavia keskusteluita elämästä ja naisista”, Juhani iloitsee.

Lue myös: Nettideittailu: 3 ihmistyyppiä, joihin törmäät deittisovelluksissa

Naiset ovat sinkkuina miehiä tyytyväisempiä

Eijaliisan ja Juhanin kaltaisia ihmisiä on valtava määrä. Meistä suomalaisista peräti 44 prosenttia asuu yksin, ja vaikka kaikki eivät ole sinkkuja, suurin osa on.

Vaikka mielikuvien sinkku saattaa olla tosi-tv-ohjelmassa touhuileva teini, tyypillisin suomalainen sinkku on yksin asuva 75-vuotias nainen.

Väestöliiton viimesyksyisen perhebarometrin mukaan nimenomaan viisikymppiset ovat tällä hetkellä ”erojen moottori”.

Ja kun ”moottorit” eroavat, he elävät entistä pidempään, ovat terveempiä, vauraampia ja halukkaita elämään elämää, johon kuuluvat rakkaus ja seksi.

Tutkija ja seksuaaliterapeutti Anu Kinnunen väitteli vuonna 2021 Tampereen yliopistossa sinkkujen hyvinvoinnista. Hän havaitsi, että naiset ovat sinkkuuteensa miehiä tyytyväisempiä, ja miehistä suurempi osa myös etsii uutta kumppania.

”Kaikille se ei tarkoita vakituista parisuhdetta. Moni voi kaivata satunnaista seuraa, ja on myös paljon heitä, joiden elämäntilanteessa vakituisen parisuhteen toivominen on syystä tai toisesta absurdia.”

Ulkonäöllä ole loppupeleissä merkitystä, sanoo Juhani

Juhanilla ei ole kumppaninsa suhteen suuria vaatimuksia, kunhan löytyisi nainen, joka olisi sen verran kiinnostunut maailmasta, että pystyisi puhumaan muustakin kuin maitotölkin väristä.

”Tietysti olisi kiva, ettei hän olisi aivan luotaantyöntävä, mutta ei ulkonäölläkään ole loppupeleissä mitään merkitystä”, hän sanoo.

Eijaliisa tekee työtä hyvinvointialalla ja liikkuu paljon, joten kumppaninkin pitäisi pitää itsestään huolta ja olla suurin piirtein saman ikäinen.

”Tottakai pitää olla pientä kipinääkin, mutta ennen kaikkea etsin kivaa luottotyyppiä.”

”Onko kykyni heittäytyä haalistunut?”

Etsiminen on nykyisin helppoa, koska erilaisia deittipalveluita on valtava määrä. Kymmenen vuotta sitten syntynyt Tinder on sovelluksista suurin ja tunnetuin, mutta myös Facebookista löytyy nykyisin laaja kirjo deittiryhmiä, joihin voi profiloitua vaikkapa omien harrastustensa perusteella.

Toisaalta laaja tarjonta on johtanut siihen, että etsimisestä voi tulla tapa.

Eijaliisa tapasi ex-miehensä parikymmentä vuotta sitten baarissa. He törmäsivät toisiinsa valomerkin alla lauantai-iltana ja olivat sen jälkeen yhdessä 16 vuotta.

Nyt 54-vuotiaana Eijaliisa miettii, onko hänen kykynsä heittäytyä haalistunut nuoruusvuosista.

”Näillä vuosilla on jo varmaan liikaa järkeä mukana, analysoi ja arvioi ja miettii liikaa ihan kaikkea.”

Hänestä tuntuu, että suurin ongelma on siinä, että nykyinen deittailukulttuuri ei ruoki sitoutumista. Seuraavan pyyhkäisyn takaa voi olla vielä jotain parempaa.

”Kun katselee lähipiirin pariskuntia, eivät hekään näytä siltä, että olisivat joka hetki onnellisia. Siksi on hassua, että me sinkut etsimme aivan täydellistä ihmistä. Luulen että se on iso syy siihen, että suurin osa meistä jää yksin”, Eijaliisa sanoo.

Juhanikin uskoo, että nuorempana pesänrakennusvietti motivoi yrittämään kaikkensa. Hormonitkin hyrräsivät silloin eri tahtiin kuin nyt eläkeiässä.

”Mitä enemmän tietää ja kokee, sitä isommaksi kynnys tietysti kasvaa, ja pettymyksiäkin oppii varomaan.”

Jos tavoitteena on löytää kumppani netistä, tavatkaa kolme kertaa

Väestöliiton johtava asiantuntija, psykoterapeutti Heli Vaaranen arvelee tutkimusten ja oman työnsä valossa, että vakituisiin suhteisiin päätyy deittisovellusten kautta pieni, mutta onnellinen joukko. Valtaosa joutuu deittailemaan paljon ja pitkään, ja jos ihana kumppani netistä löytyy, sattumalla on suuri merkitys

”Suhteista tulee helposti lyhytjännitteisiä, mutta kyllä ne ovat sellaisia muutenkin. Tinderissä ja muissa sovelluksissa on vain se ominaisuus, että uusi deitti on suhteellisen paljon helpompaa löytää kuin ns. oikeassa elämässä”, hän sanoo.

Lue myös Anna.fi:n juttu: Riippuvuus nettideittailuun voi syntyä yhtä helposti kuin peliriippuvuus – näin addiktio syntyy

Eijaliisa ajattelee, että treffeihin asti edenneiden pitäisi tavata toisensa aina vähintään kolme kertaa.

Hän huomauttaa, että ennen nettipalveluita ihmiset tutustuivat toisiinsa hitaasti koulussa, töissä, harrastuksissa tai ystäväpiirin kautta. Nyt pitää jo puolen tunnin kahvittelun jälkeen päättää, syntyykö tuntemattoman ihmisen kanssa suhde.

”Ensimmäisillä treffeillä saattaa jännittää tai olla takana huono päivä. Toisella voi olla vääränvärinen paita. Aivan pienet asiat voivat nousta liian tärkeiksi, vaikka olisikin mukavaa yhdessä.”

Miten muuten rakkaus muka löytyisi?

Sekä Juhani että Eijaliisa ovat sitä mieltä, että nettisovellusten hyvät puolet ovat kaikesta huolimatta huonoja suurempia.

Tätä tukee myös yksinkertainen fakta. Kun amerikkalainen Johns Hopkinsin yliopisto viisi vuotta sitten selvitti, mistä heterosuhdetta etsivä amerikkalainen löytää puolisonsa, kumppani netistä oli löytynyt 39 prosentille etsijöistä.

”En keksi kauheasti vaihtoehtoja. Kaupan kassajonossa et näe päältä päin, kuka on naimisissa. Ei ole olemassa mitään sinkkutarraa”, Eijaliisa sanoo.

Juhani ei käy ravintoloissa. Hän harrastaa liikuntaa, matkustelee maailmalla, viettää pitkiä aikoja mökillään Muoniossa.

”Tietysti olisi parasta löytää ihminen harrastusten kautta, mutta jos kävelen päivässä 7,5 kilometriä, näen tuossa Keravanjoen rannalla 3– 4 ihmistä, niin en minä sillä tavalla kehenkään tutustu.

Lue myös: Nettitreffit aikuisena – näillä vinkeillä onnistut

”Jos en kelpaa, niin sitten en, en esitä mitään”

Luonteeltaan sosiaalinen Eijaliisa ihastuu helposti. Hän ei kuitenkaan jää märehtimään yrityksiä, jotka päättyvät pettymykseen.

Usein auttaa pelkästään se, että antaa tunteiden mennä ja ottaa järjen käyttöön.

”Olen tällä hetkellä aika sinut itseni kanssa. En esitä mitään. olen mikä olen, ja jos en tällaisena luonnonlapsena kelpaa, niin ei sitten.”

Eijaliisa sanoo opetelleensa eron jälkeen kunnioittamaan ja rakastamaan itseään, ja deittaillessa oma arvon tunne on noussut entisestään.

”Ajattelen olevani hyvä tyyppi ja tunnistan myös hankalat piirteeni. Usein kerron ne uudelle ihmiselle aluksi ihan ääneen.”

Juhanille ero oli aikanaan valtava elämänmuutos. Siihen asti hän ajatteli olevansa ensisijaisesti perheenisä ja puoliso, joten oma identiteetti piti kasata aivan uusista palasista.

Erosta toipuminen kesti vuosia, mutta Juhani on ylpeä siitä, että on pärjännyt itsekseen.

”Pettymyksiä käsittelen samalla tavalla kuin elämässä muutenkin, soitan ystävälle tai lähden lenkille”, hän sanoo.

Kumppani netistä on todella monen haave – yksinäisiä riittää

Mutta mitä jos ketään ei löydy?

”Se olisi surullista”, Eijaliisa ajattelee.

Häntä kiusaa se, mikä tuli esiin myös Anu Kinnusen sinkkututkimuksessa: yhteiskunta on viritetty kovin parisuhdekeskeiseksi.

”Tietysti nykyajan deittailussa on sekin hyvä puoli, että vaikkei löytäisi itselleen sopivaa ihmistä, saa kuitenkin osakseen huomiota ja seuraa yksinäisiin hetkiin.”

Eijaliisa huomauttaa, että toki elämässä on muutakin. Välillä menee kuukausia, ettei hän vilkaisekaan deittisovelluksia.

”Haaveilen kuitenkin siitä, että istuisin vanhana kiikkustuolissa jonkun papparaisen kanssa. Pitäisimme toisiamme kädestä kiinni ja taputtaisimme toisiamme polvelle.”

Juhani suunnittelee helmikuussa alkaneille eläkepäivilleen matkojen ja mökkeilyn ohella uudenlaista sisältöä ja aikoo lähteä vapaaehtoistyöhön.

Deittaillessaan myös hän on huomannut, että yksin jäämistä miettii moni sellainenkin, joka etsii vain satunnaista seuraa.

”Se on käynyt omien tapaamisteni kanssa selväksi, että yksinäisyys ja läheisyyden tarve on tässä maassa aivan valtavan suuri ongelma.”