Eräs isän piirre ärsytti Jaakko Saariluomaa – nyt se ärsyttää hänessä muita
Kun on innostunut lähes kaikesta, voi päätyä mukaan vaikka mihin. Sen tietää Jaakko Saariluoma, jonka vuorokaudessa tunnit eivät tahdo riittää. Puolison ja ystävien vihjailusta huolimatta miehen vauhti ei ole hidastunut.
Jaakko Saariluoma oli jo melkein ennättänyt unohtaa, millaista on näytellä teatterin lavalla. Niin pitkä aika, kymmenen vuotta, oli kulunut edellisestä kerrasta. Kun hän keväällä näytteli Turun kaupunginteatterin näytelmässä Täydellinen lauantai, mieleen palasi, miten tavattoman hienoa se onkaan. Teatteri on miehen suuri rakkaus.
”Jos minun pitäisi nostaa pesteistäni yksi yli muiden, näytteleminen pääsisi aika lähelle kärkeä. Sitä kohti aikoinaan lähdin, mutta utelias ja kaikesta kiinnostunut luonteeni on vienyt moneen muuhunkin.”
Viimeksi kuluneet vuodet Jaakko on lähinnä ohjannut – hän rakastaa sitäkin. Hän on myös kirjoittanut näytelmiä, tähdittänyt Suurmestarin kaltaisia televisiohittejä ja tehnyt stand up -keikkoja – aivan parasta nekin.
Hiljattain Jaakolta kysyttiin, mikä hänen ammattinsa on. Pitkän pohdinnan jälkeen hän luokitteli itsensä kausityöläiseksi.
”Kevään näyttelin, nyt ohjaan, syksyllä teen televisiotöitä. Ongelmia tulee, jos eri hommat menevät pahasti päällekkäin. Olen opetellut sanomaan ei, mutta kun innostun niin herkästi. Aikatauluoptimistina uskon, että pystyn kaikkeen.”
Kesällä Jaakko aikoo tehdä ainakin stand up -keikkoja. Ja lomailla, ehkä. Jos aikaa jää.
Tämä juttu perustuu työelämästä tuttuun SWOT-analyysiin, jossa käydään läpi vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.
Lue myös Anna.fi: Jaakko Saariluoma menetti syöpää sairastaneen isänsä: ”On traagista, että ei saa tutustua vanhempiinsa silloin, kun he ovat parhaimmillaan”
Vahvuuksia: ”Pidän, minkä lupaan”
Tapa sanoa lähes kaikkeen kyllä on määritellyt Jaakko Saariluoman uraa. Kun kaveri pyysi mukaansa Linnanmäen sirkuskouluun, esiintyminen tempaisi mukaansa. Se vei harrastajateatteriin ja lopulta Teatterikorkeakouluun.
”Voi olla, että jos kaveri olisi pyytänyt lätkätreeneihin, olisin tehnyt urani jääkiekkoilijana.”
Mä hoidan. Niin Jaakolla on ollut tapana vastata kiinnostaviin työtarjouksiin. Vasta sitten hän on kaivanut esiin kalenterinsa ja alkanut miettiä, miten asia hoidetaan. Tyyli on karu mutta tehokas tapa oppia ongelmanratkaisua.
”Nuorempana annoin ymmärtää, että kyllä mä osaan ja sitten oli pakko opetella, kun ei kehdannut olla osaamatta. Nyt tiedän jo, että omat hommani osaan.”
Kyky innostua kaikesta näkyi myös, kun Jaakon nyt jo aikuiset pojat olivat pieniä. Hän heittäytyi siihen, mihin lapsetkin. Kun pojat alkoivat harrastaa judoa, isäkin aloitti lajin ja harrasti sitä monta vuotta.
”Vaikka jouduin olemaan töiden takia paljon poissa, paikalla ollessani olin mahdollisimman läsnä.”
Tunnollisuus, jolla Jaakko on suhtautunut työhönsä, on hänen toivoakseen heijastunut myös kotiin ja perhe-elämään. Minna-puolisonsa kanssa hän on ollut yhdessä jo kaksikymmentäviisi vuotta.
”Olen aina pitänyt, minkä olen luvannut. ”
Siitä Jaakko on ylpeä, ettei ole pelon vuoksi koskaan sanonut ei. Ei, vaikka taiteilijan elämä on nuorallatanssia epävarmuuden kanssa.
Parikymmentä vuotta sitten Jaakon kokeellinen sooloprojekti lytättiin Helsingin Sanomien arviossa täysin. Silloin hän ajatteli, että ihan sama, minä jatkan hommia.
”Olen suhtautunut kritiikkeihin niin, että tekijät tekevät, kriitikot kirjoittavat. Sitten tekijät taas tekevät. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi rehellistä palautetta. Se on ainoa tapa oppia ja tehdä paremmin.”
Heikkouksia: ”Olen kaoottinen ihminen”
Tiesitkö, että yleensä ihmisillä on vain yksi isompi projekti per päivä? Jaakko hämmästyi vaimonsa kysymystä. Yhtä oudolta tuntui jatkokeskustelu siitä, kuinka ihmiset saattavat välillä istuskella sohvalla ja tuijotella tyhjyyteen.
”En ymmärtänyt. Minulla on aina viisi projektia yhtä aikaa käynnissä, ja silti päivän tunnit eivät tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisin tehdä.”
Tähän vaimo olisi saattanut huomauttaa, että Jaakolla voi kulua tuntikin päivässä siihen, kun hän etsii kadonneita tavaroitaan.
Järjestelmällisyys ei kuulu vahvuuksiin. Jos on lähtö työmatkalle, Jaakko pakkaa laukun taatusti vasta aamulla hirveässä kiireessä.
Hiljattain hän vietti kolme päivää Naantalissa ilman lompakkoa, sillä sitä ei lähtöhässäkässä löytynyt.
”Olen kaoottinen ihminen, mutta yritän harjoitella paremmaksi.”
Poikiaan Jaakko kuvaa itsensä kaltaisiksi ”erikoismiehiksi”, mutta hän epäilee, että perheellä on ollut hänessä kestämistä.
Puhuessaan hän hyppää toiseen asiaan joskus jopa kesken lauseen. Erityisen paljon poikia rassaa isän tapa aloittaa juttu puolesta välistä lausetta.
”Ajatukseni juoksevat niin lujaa, että ne ehtivät puheen edelle. Sama piirre ärsytti minua omassa isässäni, ja nyt se ärsyttää minussa poikiani.”
Nuorena Jaakko oli malttamaton; asioiden oli tapahduttava heti. Maltin harjoitteluun ohjaajan työ on ollut hyvä koulu.
”En halua olla ohjaaja, joka painostaa tai lietsoo levottomuutta. Viestini on aina, että kaikki järjestyy, vaikka sisälläni kiehuisi millainen aikataulupaniikki.”
Myös suunnittelun suhteen Jaakko on ollut kärsimätön. Varsinkin uran alkuaikoina hän hyppäsi hommiin fiilispohjalta. Vanhemmiten hän on huomannut, että asiat hoituvat vielä paremmin, kun niitä vähän suunnittelee.
Mahdollisuuksia: ”En suostu lokerointiin”
Muutama vuosi sitten Jaakolla diagnosoitiin ADHD, mikä selittää monia hänen luonteenpiirteitään, erityisesti impulsiivisuutta. Vaikka häiriö tuo arkeen omat haasteensa, Jaakko näkee sen ennemmin voimavarana.
”ADHD:hen liitetty superfokus on etu erityisesti näyttelijäntyössä. Kun saan keskittyä minua kiinnostavaan asiaan, teen sen täysillä.”
Ilman impulsiivisuuttaan Jaakko ei ehkä olisi niin kiinnostunut kaikesta, ja mitä olisikaan voinut jäädä kokematta? Ainakin se kerta, kun hän työskenteli päivän kokkina ystävänsä Kape Aihisen ravintolassa. Niin, Jaakko on tavattoman kiinnostunut myös kokkaamisesta.
Jaakko uskoo, että sirkuskoira tarvitsee virikkeensä.
”Kyllästyn helposti. Vaikka olen käynyt uupumuksen rajoilla, uskon, että olisin vielä uupuneempi – ja mieleltäni vanhempi – jos olisin tehnyt vain yhtä työtä.”
Kun Jaakko aloitti Teatterikorkeakoulussa, tekijöiden roolit oli tiukasti määritelty. Näyttelijät pysyivät lesteissään, käsikirjoittajat ja ohjaajat omissaan. Jaakko on iloinen, ettei suostunut lokerointiin. Miksi tyytyä yhteen, kun voi saada kaiken?
Johtajan pallilla istuminen ja pelkkä linjojen vetely ei ole Jaakkoa varten. Hän on tekijä, kädet savessa -mies.
”Ideat ovat hiekkaa. Tärkeintä on lapioida hiekka ämpäriin, taputtaa päälle ja toivoa, ettei tule paha kakku.”
Uhkia: ”Kiireen hallinta on vaikeaa”
Iltaisin Jaakko ei raaskisi käydä nukkumaan, aamuisin hän ei malta odottaa, että saa nousta uuteen päivään.
Jossain vaiheessa elämäänsä hän ajatteli, ettei unta juuri tarvitsekaan. Todellisuudessa hän kävi niin kovilla kierroksilla, että sekä keho että mieli olivat selviytymistilassa.
Nykyään Jaakko ymmärtää levon merkityksen ja yrittää tosissaan mennä ajoissa nukkumaan. Iltatöiden jälkeen satunnaisesti korkatun kaljan hän huomasi vaikuttavan uniinsa, joten sekin on saanut jäädä.
”Onhan se muutenkin ihan älytöntä hankkia nousuhumala ja mennä nukkumaan.”
Jaakko uskoo, että jos hänen vaimonsa jotain toivoisi, niin miehensä rauhoittumista. Taannoin myös yksi kaveri pyysi Jaakkoa vetämään rullamitasta esiin suomalaisen miehen eliniänodotteen, sitten Jaakon oman iän. Hän kehotti katsomaan, kuinka paljon aikaa on hyvässä lykyssä jäljellä.
”Ehkä hänkin yritti kertoa minulle jotakin.”
Toistaiseksi miehen kroppa on kestänyt rankan työtahdin.
”Ehkä olen niitä kavereita, jotka yhtäkkiä vaan tipahtavat. Mutta oikeasti yritän pitää itsestäni huolta. Kiireen hallinta vain on niin vaikeaa. Jos jotain haluaisin korjata elämässäni, niin sen.”
Vaikka uraa on takana vuosikymmeniä, yhä ennen ensi-iltaa tai stand up -keikkaa vatsaa kouraisee. Tykkääkö yleisö? Kelpaanko minä?
”Ainahan se kysymys on mielessä. En usko, että esiintyjät voivat koskaan saada riittävästi vahvistusta työlleen. Kaikki me elämme siitä, että joku sanoo: hyvä tuli. Hyvin tehty.”
Toistaiseksi yrittämisen halu on voittanut epävarmuuden tunteen, vaikka se rinnalla kulkeekin. Jaakkoa puhuttelee ajatus siitä, että elämä alkaa epämukavuusalueella.
”Itseään pitää uskaltaa haastaa. Kai se on rohkeutta.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 12/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Eräs isän piirre ärsytti Jaakko Saariluomaa – nyt se ärsyttää hänessä muita