Ihmiset

Tommi Kinnunen sai vahingossa hauskan hääpäivämäärän, jota ei olisi missään nimessä halunnut

Kirjailija Tommi Kinnunen tuli isäksi nelikymppisenä. Hän ihmettelee, miksi aina puhutaan vain naisten lastenkaipuusta.

Vaikka Tommi Kinnunen tunnetaan kirjailijana, pitää hän itseään ennen kaikkea opettajana. Siksipä hänen vuodenkiertonsa alkaa aina elokuusta ja päättyy toukokuun loppuun. Opettajuuteen liittyy myös vahva oikeudenmukaisuuden tunne. Miksi vuosi 1883 on Tommille tärkeä vuosi? Entä mitä tapahtui 7.7.2007? Tommi kertoo tässä jutussa elämästään itselleen tärkeiden numeroiden kautta.

Ääretön ∞ on Tommi Kinnusen käsitys ajasta

”Kuvittelen, että minulla on rajattomasti aikaa. Jos olemme lähdössä ulos, keksin laittaa vielä pyykit pyörimään tai ryhdyn siivoamaan. Jos olen saanut opiskelijoiden tekstit korjattua juuri ennen kurssin loppua, ajattelen, että vielähän tässä ehtisi kirjoituttaa yhden harjoituksen lisää.

Teen asioita joskus pikkutunneille asti. Voi olla, että kyseessä on ns. kiltin pojan syndrooma: yritän tehdä kaiken mahdollisen. Eihän siinä järkeä ole ja jumalattoman kiireenhän se aiheuttaa.”

070707 oli päivä, jolloin Tommi Kinnunen tahtoi

”Se on meidän hääpäivämme. Emme missään nimessä halunneet tätä päivää, josta oli jo etukäteen kailotettu, että ihmiset haluavat juuri silloin naimisiin. Yksi kavereistamme oli töissä Turun vanhalla suurtorilla, Raatihuoneen yläkerrassa. Kuultuaan, että olemme menossa naimisiiin hän sanoi, että saisi tilan käyttöömme ilmaiseksi, mutta se oli vapaa ainoastaan 7. heinäkuuta.

Tuomari vihki meidät juhlapaikassa. Oli ihanaa ajatella, että kaikki 130 vierastamme olivat paikalla vain meidän takiamme. Olimme ilmoittaneet jo kutsussa, että olemme aikuisia ihmisiä eikä meitä sitten leikitytä: emme halua mitään tunnistamis- tai ryöstöleikkejä.

Oli todella kuuma päivä ja juhlatila oli peltikaton alla. Kaasomme joutui juoksemaan kotiinsa hakemaan tuulettimen, ettei appiukko pyörry.”

Lue myös Kotiliesi.fi: Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti oli aivovamman vuoksi arvaamaton.

Kello 8.00 on liian aikaisin

”Vihaan aamutunteja ja aamuopetusta. Olen ihminen, joka ei edes ymmärrä, miksi minulle puhutaan ennen kello 10.30:ta tai ennen kuin olen lukenut sanomalehden, juonut aamuteeni ja mököttänyt riittävästi. Kuitenkin olen opettaja, jonka pitää mennä luokan eteen kello 8.00 ja olla pirteä. Yritän siinä parhaani.

Nelosluokalle menevä oma muksumme on rouva Hulda Huoleton, jota ei kiinnosta aamulla kello ollenkaan. Hän on pyjama päällä ja mussuttaa leipää, kun pitäisi lähteä jo kävelemään. Kun hän oli pieni, kollegat ottivat aamutuntini itselleen, että sain vietyä hänet kouluun.”

169,5 cm mitattiin armeijassa

”Tämä on ollut korkein pituuteni, jonka sain armeijan tulotarkastuksessa, jossa varvistin aika kovasti. Kuusamossa asuessani en ajatellut itseäni lyhyenä, mutta etelään muuttaessani huomasin yhtäkkiä olevani pätkä. Minuun iski pituuskriisi. Miehenhän pitäisi olla pitkä.

Nyttemmin minua ei kiinnosta pätkääkään, minkä mittainen olen. Nuorena opettajana Runosmäen lähiössä luokalla sattui olemaan pitkiä urheilijapoikia ja heistä oli kiva tulla välitunnilla piruilemaan minulle pituudestani.

Kun he kerran jatkoivat sitä oppitunnilla, sanoin, että jos pituuteni on ongelma, nouskaa kaikki pulpeteille seisomaan. Itse menin lattialle makaamaan ja ilmoitin, että nyt meillä on ainakin pituuseroa! Samalla hetkellä rehtori astui luokkaan. Silloin pojista eniten piruillut pelasti nahkani ja tokaisi, että ”kyllä se Kinnunen täältä lampusta lähti, että löytyykö sitä ruuvia sieltä lattialta.”

Vuonna 1883 rakennettiin Fatima

”Tämä on Turussa sijaitsevan talomme Villa Fatiman rakennusvuosi. Vuonna 2016 meillä ei ollut pienintäkään aikomusta vaihtaa kotia. Olinhan vain kahta viikkoa aiemmin saanut tapetit edellisessä kämpässä seinään ja olimme muuttaneet Turussa jo monta kertaa. Sitten näin ilmoituksen Vartiovuorella olevasta, Fatima Rosaura Antoinette Schalbergin vuonna 1883 rakennuttamasta talosta, jonka ostimme.

Talosta on tullut meille niin tärkeä, että lähdemme sieltä vain jalat edellä ulos. Jälkikasvu on ilmeisesti sisäistänyt saman pysyvyyden tunteen, koska puhelee, että sitten kun te olette kuolleita minä asun täällä lasteni kanssa.

On kiva olla yksi helmi ketjussa, joka tätä taloa asuttaa. Äitini suvulla oli Lapualla sukutalo, joka jäi tyhjilleen paapan ja mumman kuoleman jälkeen ja se tuntui hirvittävältä. Nyt minulla on tuon kaltainen kantatalo, josta pidän huolta.”

2 x 4 tuumaa tarjoaa vastapainoa opettajan työlle

”Kakkosnelosta on tullut remontteja tehdessä käytettyä aika paljon. Opettajan työssä ei näe lopputulosta oikein koskaan: teinit käyvät luokassani istumassa ja sitten lähtevät. Rakentamisessa käden jäljen näkee heti ja se on hyvää, konkreettista vastapainoa opettajan työlle, joka on puheammatti.

Jo yläasteikäisenä tein omaan huoneeseeni huonekaluja vaikka lukutoukka varsinaisesti olinkin. Puolisoni ja minun ensimmäinen yhteinen asuntomme oli Turun Rauhankadulla, 1900-luvun hellahuone, jonka korjasimme. Sen jälkeen ostimme Laitilasta vanhan torpan, jonka korjasimme. Ja pari muutakin asuntoa olemme remontoineet.

Villa Fatiman myötä on tullut tunne, että nyt on korjaaminen loppu. Puolisoni oli haaveillut talosta, jonka makuuhuoneen vuoteesta näkee takkatulen ja täällä tajusimme, että haave toteutuu.”

Lue myös Anna.fi: Vuodet parisuhteessa ovat muovanneet Tommi Kinnusesta harkitsevamman.

Tommi Kinnunen tuli 40 vuotiaana isäksi

”40-vuotiaana minusta tuli isä. Olin aina halunnut lapsia ja olin ihmetellyt, että puhutaan vain naisten lastenkaipuusta. Miksei ikinä puhuta siitä, että mies saattaa haluta isäksi.

Kirjoittelin ajatuksiani haaveestamme samoihin aikoihin kun esikoisromaanini Neljäntienristeys ilmestyi. Romaanissa Onni halusi isäksi. Minulla esikoiset tulivat sitten peräkkäin: muksu lopuuvuodesta 2013 ja romaani tammikuussa 2014.

Ei lapsen tulo arkeamme isommin muuttanut, koska olemme olleet kotona pysyviä ihmisiä. Vanhemmuus on ollut saamista pelkästään. Nykyisin parasta on hämmästellä, että tuommoineko siitä ipanasta nyt kasvaa.”

Kuusamoon on 868 kilometriä

”Tämän verran on matka Turusta Kuusamoon, jossa olen asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Vaikka olen asunut valtaosan elämästäni Turussa, koen vieläkin olevani ennen kaikkea kuusamolainen.

Kuusamossa totuin siihen, että ihmiset piipahtavat kylään. Sellainen ei Turussa missään nimessä onnistu eikä kenkään luo saa mennä sopimatta siitä etukäteen. Olen Turussa se outo mies, joka alkaa rupatella hississä.

Kaipaan pohjoisten ihmisten spontaaniutta tähän kummallisesti strukturoituun etelään. Kun muutin Turkuun, hämmästelin, kuinka huonosti täällä tunnettiin pohjoisen historiaa kuten vaikka Kuusamon polttamista. ”

Tommi Kinnunen ja 3 läheistä sisarusta

”Meitä Kinnusen sisaruksia on neljä. Minä olen nuorin. Välimme ovat tosi tiiviit. Asumme kaikki nykyisin Etelä-Suomessa ja pidämme paljon yhteyttä. Olen kauhean kiitollinen siitä, että minulla on sisaruksia.

Kun isämme kuoli vuonna 2016, puhuimme siitä, että vanhempamme kasvattaivat meidät kaikki samalla lailla: ei ollut tyttöjen tai poikien rooleja. Kun täytin kesällä 50 vuotta, kaikki sisarukset ja äiti tulivat Turkuun juhliini. Kun on suku, tuntee kuuluvansa johonkin.”

Tommi Kinnunen aloitti 24-vuotiaana opettajana

”Aloitin opettajana 1.8.1999, 24 vuotta sitten. Vuodenkiertoni alkaa elokuusta ja päättyy toukokuun loppuun. En muista, että olisin koskaan vapaaehtoisesti kutsunut itseäni kirjailijaksi. Kirjoitan kyllä kirjoja ja käyn juttelemassa niistä kirjamessuilla, mutta opettaja olen.

Opettajuudesta minuun on tarttunut vahva oikeudenmukaisuuden tunne, koska koulussa on tietyt säännöt, joiden mukaan mennään. Minusta ei pitänyt tulla opettajaa vaan halusin dramaturgiksi. Kun en päässyt Teatterikorkeaan, menin opiskelemaan suomen kieltä, kirjallisuutta ja puheoppia. Yliopiston viimeisinä vuosina hommasin vielä opettajan pätevyyden.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 18/2023.