Kulttuuri

Tämä on hienoin suomalainen sukunimi! Upeimmaksi äänestetty nimi kertoo erityisestä luontosuhteestamme

Kotilieden lukijat äänestivät hienoimmaksi sukunimeksi nimen, joka synnyttää kauniin luontomielikuvan. Kysyimme asiantuntijalta, miksi tietyt sukunimet mielletään hienoiksi.

Sukunimi on nimensä mukaisesti suvussa periytynyt nimi, jolla on osoitettu sukuun kuulumista. Nykyään sukunimen voi myös keksiä itselleen. Mutta mikä suomalaisista sukunimistä on hienoin?

Järjestimme Kotilieden lukijoille Facebookissa kyselyn, jossa he saivat ehdottaa, mitkä suomalaiset sukunimet ansaitsevat kisailla hienoimman sukunimen tittelistä. Kysely keräsi yli 300 ehdotusta, joista valitsimme 30 lopulliseen äänestykseen.

Äänestyksessä mielipiteensä hienoimmasta suomalaisesta sukunimestä antoi yhteensä 709 ihmistä. Ylivoimaisesti upeimpana sukunimenä pidettiin Sydänmetsää, jota äänesti jopa 218 henkilöä. Toiseksi tuli Metsätähti (69 ääntä) ja kolmanneksi Usvalehto (59 ääntä). Jutun lopusta löydät kaikki kärkikymmenikköön kiilannutta sukunimeä.

Kysyimme nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkalalta, miksi hän uskoo, että juuri Sydänmetsä, Metsätähti ja Usvalehto äänestettiin hienoimmiksi sukunimiksi.

”Ensiksikin vaikuttaa merkitys, sillä näissä sukunimissä on positiivisiksi koettuja asioita. Suomalaisille luontosuhde on tärkeä, ja metsä suomalaisten henkinen koti.”

Saarelma-Paukkala kertoo sydämen edustavan meille inhimillistä lämpöä. Tähden voidaan nähdä kauniisti taivaalla johdattavan meitä ja valvovan ihmisten elämää. Lehto on rauhallinen, miltei paratiisimainen paikka monille, minne voi mennä käyskentelemään. Usva taas muistuttaa utuisesta kesäyöstä.

”Suomalaisten luontomielikuvat näkyvät näissä hienoimmiksi koetuissa sukunimissä hyvin vahvasti.”

Vain kourallinen hienoimmaksi sukunimeksi ehdotetuista sukunimistä sisälsi nen-päätteen, joka on hyvin yleinen Suomessa. Saarelma-Paukkala tulkitsee tämän johtuvan siitä, että nimen halutaan olevan merkityksellinen. Trendi on nähtävissä tällä hetkellä myös etunimissä.

”Ei riitä pelkästään, että nimi on äänteellisesti kaunis, vaan ensisijaista on merkityksen kauneus.”

Lue myös: Tässä on suomen kielen hauskin murresana! Sana tuo mieleen tutun kotieläimen, mutta tarkoittaa jotain aivan muuta

Luontoaiheiset sukunimet syntyivät kansallisaatteen voimistuessa

Eurooppalaisiin sukunimiin verrattuna suomalaisissa sukunimissä korostuvat luontoaiheet. Naapurimaassamme Ruotsissa patronyymit eli isän nimet ovat yleisiä sukunimissä, kuten Pettersson eli Petterin poika. Saksassa sukunimissä törmää usein ammattinimikkeeseen, kuten seppään, Schmidt.

Saarelma-Paukkalan mukaan ennen sukunimilain voimaantuloa vuonna 1921 monet suomalaiset käyttivät lisänimenään talon nimeä tai patronyymejä. 1800-luvulla suomalaisen kansallisaatteen vahvistuessa alettiin suomalaistaa aiempia ruotsalaisia sukunimiä. Suomalaiset valitsivat itselleen luontoaiheisia sukunimiä, kuten Mäkinen, Virtanen ja Järvinen.

”Suomalaiset ovat käyttäneet keskieurooppalaisiin verrattuna enemmän luovuutta nimien keksimisessä, mikä on ihan hauska ilmiö.”

Saarelma-Paukkala kertoo, että nen-loppuiset sukunimet olivat olleet käytössä jo Itä-Suomessa ennen kuin sukunimiä alettiin itse keksiä kansallisaatteen hurmiossa. 1900-luvulle tultaessa nen-loppuisten sukunimien määrä lisääntyi huomattavasti.

Yleisyydestä huolimatta nen-loppuisia sukunimiä ei juuri ehdotettu hienoimmaksi sukunimeksi. Saarelma-Paukkala pitää kiinnostavana, että kaikkia hienoimmaksi ehdotettuja sukunimiä yhdistää niistä puuttuvat suffiksit eli takaliitteet.

Lue Anna.fi: Testaa, kuinka hyvin osaat kuuluisat sanonnat eri kielillä! Hyvälle arvaajalle täydet pisteet

Keksityillä sukunimillä halutaan erottautua

Saarelma-Paukkalan mukaan itselle uuden sukunimen keksiminen on nouseva ilmiö. Nykyään on tavallista, että pariskunnat muokkaavat molempien sukunimistä jonkinlaisen yhdistelmän.

”Vuosikymmeniä sitten ei ollut kovinkaan tyypillistä, että haluttaisiin ottaa itselle uusi sukunimi. Tuolloin ajateltiin, että tämä on meidän suvun nimi ja minä nyt liityn tähän sukuun.”

Niin sukunimellä kuin etunimellä voi korostaa omaa identiteettiä ja erottautua muista. Uuden nimen valitseminen on tapa brändätä itsensä. Kysymykseen siitä, onko nimi enne, Saarelma-Paukkala arvelee ihmisten ainakin toivovan niin vaihtaessaan nimensä.

”Jos nimi on oikein kaunis ja erikoinen, niin kyllähän se herättää huomiota helpommin ja voi tulla huomioiduksi erilaisissa porukoissa. Se on hieman sama kuin jos pukeutuu tyylikkäämmin ja erikoisemmin, niin se antaa tietynlaisen kuvan ihmisestä.”

Sukunimien yhteyttä sosiaaliseen asemaan ei ole Saarelma-Paukkalan mukaan tutkittu Suomessa. Siinä missä esimerkiksi Iso-Britanniassa luokkaerot ovat todella selkeät, on Suomi melko tasa-arvoinen maa.

”Jos joku onkin ollut jotakin aatelissukua, niin tänä päivänä hän saattaa olla ihan tavallinen duunari tai toisinpäin. Köyhistä oloista on saatettu nousta hyvinkin korkealle tässä yhteiskunnassa.”