Kulttuuri

Vedonlyönti teki Ville Hytösestä tuotteliaan lastenkirjailijan – lapsille kirjoittaminen sai aikaan ison elämänmuutoksen

Ville Hytönen uskoi, ettei hänestä olisi isäksi. Sitten hän kirjoitti lastenkirjan, joka muutti hänen ajatuksensa isyydestä ja siitä, mistä lastenkirjallisuudessa on kyse.

”Isi, minkä takia sä et ole koskaan kirjoittanut kirjaa merirosvolaivasta, jonka nimi on Peruna?” kolmevuotias Werner kysyi.

Älyttömän hyvä kysymys, kirjailija Ville Hytönen ajatteli.

Niinpä hän kirjoitti tarinan Vihtaparran veljeksistä, jotka vaihtavat Peruna-nimisen laivansa lentävään helikopteriin. Se julkaistiin Villen Pienessä merirosvokirjassa (Enostone) vuonna 2018.

”Jos poikani ehdottaa kirjan aiheeksi merirosvolaivaa nimeltä Peruna, olen ihan varma, että on muitakin lapsia, joiden mielestä se on hauska juttu”, Ville sanoo.

Ville Hytönen on kirjoittanut 28 lastenkirjaa. Suurin osa niiden tarinoista on saanut alkunsa hänen poikansa Wernerin, nyt 8, ideoista.

Ville on sitä mieltä, että lapsi on lastenkirjallisuuden paras asiantuntija. Siksi lasta on kuunneltava, jos haluaa kirjoittaa lapsille.

”Pahimmat mokat ovat sellaisia, että lasten- tai nuortenkirjassa muistellaan omaa nuoruutta tai lapsuutta. Olen nähnyt lastenkirjoja, joissa on aika 60-lukulainen maailma, joka ei pidä enää nykyään paikkaansa. Vaikka lapset ovat pieniä, he ymmärtävät aika paljon yhteiskunnasta ja kulttuurista”, Ville sanoo.

Lastenkirjallisuuden tehtävä on kasvattaa lapsista vapaita ajattelijoita

Lapset oppivat puhumaan, lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan kielen rakenteiden kautta. He imevät kuulemiaan sanoja ja alkavat käsitteellistää niiden kautta ympäröivää maailmaansa.

Mitä enemmän lapsille luetaan, sitä laajemmaksi lapsen sanavarasto ja kielitaju kehittyvät, Ville Hytönen uskoo. Hyvä lastenkirja kun antaa Villen mukaan tilaa kielellisille leikittelyille ja kirjavammalle sanastolle.

”Lastenkirja on lähempänä runoutta kuin nuortenkirja yleensä. Keskimääräinen nuortenkirja on kieleltään aika suoraviivainen. Pienten lasten kuvakirjat ovat parhaimmillaan aivan mieletöntä kielen tykittelyä”, Ville sanoo.

Ville uskoo, että laadukas lastenkirjallisuus on myös yhteiskunnan etu. Millainen on lastenkirjallisuuden yhteiskunnallinen merkitys?

”Pitäisi varmaan vastata, että lukeminen kehittää hyvää lukutaitoa, joka on demokraattisen osallistumisen edellytys. Mutta se pelkästään olisi mielestäni tylsä vastaus. Lastenkirjallisuudella on paljon muitakin merkityksiä”, Ville sanoo.

Hän ajattelee, että lapsi on samaan aikaan sekä anarkisti että konservatiivi: vapaa lennokkaalle mielikuvitukselle mutta myös altis imemään muiden ajatuksia ja pelokas muodostamaan omiaan ilman kannustusta. Lastenkirjallisuuden tehtävä on vaalia lasten anarkismia ja kasvattaa lapsista vapaita ajattelijoita.

”Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hänen pitää pystyä haastamaan yhteiskunta, jossa hän elää. Siksi omasta mielestäni on aina hyvä, kun nuoret alkavat kapinoida. Odotan suurella innolla sitä, että oma poikani alkaa kapinoimaan kunnolla”, Ville sanoo.

Paras lastenkirja on sisällöllisesti villi ja haastaa kaikki opitut juonikuviot ja toimintamallit. Itse Ville pitää fantasiamaailmoista, joissa ihmeellisille hahmoille tapahtuu asioita, joita ei koskaan odottaisi tosielämässä tapahtuvan.

Sellaisia ovat esimerkiksi Tove Janssonin Muumi-sarja ja Lauri Viidan Kukunor, jota muuan kirjallisuuden professori on kuvaillut niin vaikeatajuiseksi, ettei sitä ymmärrä aikuinenkaan.

Lue myös: Ääneen lukemisessa voi piillä ratkaisu lasten hiipuvaan lukuinnostukseen – ja 5 muuta syytä, miksi ääneen lukeminen kannattaa

Ville Hytönen ryhtyi lastenkirjailijaksi vedonlyönnin seurauksena

Villestä ei pitänyt tulla lastenkirjailijaa. Hän työskenteli kustannustoimittajana, kirjoitti runoja ja tietokirjoja ja pyöritti Tampereella Tulenkantajien kirjakauppaa.

Vuonna 2011 hän päätyi erään kirjakauppapäivän jälkeen oluelle kääntäjäystävänsä Mika Rassin kanssa.

Venäläisen kirjallisuuden suomentajana työskennellyt Mika väitti, ettei Villen kaltaisesta boheemista tyypistä olisi kirjoittamaan lastenkirjaa. Hänestä kun puuttui lasten kirjallisen maailman ymmärtämiseen tarvittava isämäisyys.

”Mähän olen sisältäni ihan lapsi vielä itsekin”, Ville väitti.

Ystävä pysyi kannassaan. He päättivät ratkaista asian vedonlyönnillä. Ville kirjoittaisi lastenkirjan ja yrittäisi saada sille kustantajan. Häviäjä tarjoaisi yhden oluen.

Kolme kuukautta myöhemmin Ville lähetti kustannusyhtiö Tammelle käsikirjoituksen. Se meni läpi. Villen ensimmäinen lastenkirja Taatelikujan salaperäinen Pisteli ilmestyi seuraavana vuonna.

Kuusi vuotta myöhemmin Ruotsin McDonald’s julkaisi ruotsinkielisen käännöksen kirjasta Happy Meal -lastenaterian leluna. Painoksen koko oli lähes 200 000 kappaletta.

”Sanoin Mikalle, että nyt tämä ihan tosissaan onnistui. Saatat olla toisenkin oluen velkaa”, Ville muistelee.

Lastenkirjan kirjoittaminen muutti suhtautumisen lasten saamiseen

Ville myöntää, ettei hän ollut ensimmäisen lastenkirjansa kanssa kovinkaan tosissaan, kunhan kokeili ja leikitteli. Eikä vedonlyöntiin haastanutta kaveria voi moittia siitäkään, ettei hän nähnyt Villessä isällisiä piirteitä. Ei niitä nähnyt kirjailija itsekään.

Ville ei halunnut – eikä hänen omasta mielestään myöskään kuulunut – saada lapsia.

Ensimmäinen lastenkirja valmistui niin vaivattomasti, että Ville päätti kokeilla seuraavaa. Homma muuttuikin vakavaksi. Hipinäaasi apinahiisi päätyi vuoden 2013 Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Myöhemmin Roope Mäenpää sävelsi siitä musiikkisadun, jonka Tampereen Filharmonia esitti.

Ville tajusi, mistä lastenkirjallisuudessa on kyse. Se jätti jälkensä.

”Sen ymmärtäminen, että pystyn keskustelemaan lasten kielellä lasten kanssa, aiheutti minussa muutoksen. Aloin ajatella, että ehkä sittenkin haluan jälkikasvua”, Ville sanoo.

Meni vajaa vuosi, kunnes perheeseen syntyi vauva, Werner.

Vain harva kirjailija elää kirjoja kirjoittamalla

Villen tuorein lastenkirja, Maa nimeltä Hampampam (Tammi) ilmestyy lokakuussa 2023. Kirja kertoo mielikuvitusmaasta, jossa asuu kansa nimeltä koivistolaiset. Hahmot ovat saaneet inspiraatiota Villen ystävän lapsen mielikuvituskavereista.

Kirjan kirjoittaminen vei 10 vuotta.

”Se on nonsense-kirjallisuutta, jossa kielileikittely on tärkeämpää kuin tekstin sisältö. Sellaisen kirjoittaminen ei ole helppoa. Se vaatii täysipäiväistä työtä. Minulla ei ole ollut täysipäiväisesti aikaa siihen”, Ville sanoo.

Nykylastenkirjailijoista oikeastaan kukaan ei elätä itseään vain lastenkirjojen kirjoittamisella. Kyse ei kuitenkaan ole Villen mukaan siitä, että lastenkirjallisuutta arvostettaisiin muuta kirjallisuutta vähemmän. Rahaa ei tee juuri kukaan muukaan kirjailija.

Suomen Kirjailijaliiton tulotutkimuksen mukaan kirjailijoiden mediaaniansio kaunokirjallisesta työstä vuonna 2017 oli 2 294 euroa vuodessa. 2020-luvulle tullessa vuosiansioiden määrä on romahtanut noin 1 700 euron paikkeille.

Apurahat, palkinnot, avustukset ja muut kirjailijan työhön liittyvät työt nostavat kirjailijan mediaanitulot noin 11 000 euroon.

”Jokainen ymmärtää, että ei tällä voi elää. Ylin desiili pystyy olemaan kirjailijoita, kaikki muut tekevät jotain muuta työtä. Ei niin pitäisi olla, koska kirjallisuus vaatii työtä ja aikaa. Sitä ei iltapuhteena kirjoiteta”, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajanakin toimiva Ville sanoo.

Viimeisin tiputus kirjailijan ansiotuloissa johtuu Villen mukaan äänikirjapalveluiden suosiosta. Kirjailija saa yhdestä myydystä painetusta kirjasta kolme euroa per myyty teos. Vastaava palkkio kuunnellusta äänikirjasta on 50 senttiä.

Ville pelkää, että Petteri Orpon hallituksen suunnitelmat nostaa kirjojen arvonlisäveroa 10 prosentista 14 prosenttiin heikentää kirjailijoiden ja kirjallisuuden asemaa entisestään.

”Voidaan ajatella, että kohta lastenkirja maksaa 40 euroa. Se on aika paljon liikaa. Kirjan pitää olla saavutettava, jotta jokaisella perheellä on mahdollisuus ostaa kirja”, Ville sanoo.

Ville Hytönen puhuu lastenkirjojen merkityksestä Turun kirjamessuilla 29. syyskuuta 2023 kello 14.

Lue myös Kaksplus.fi: Jani Toivolan lastenkirjassa ihastumista ja muita tunteita puidaan hienosti – tosielämässä ei ole yhtä mutkatonta: ”Hiki nousee kainaloihin ja pala kurkkuun”

Lue myös Seura.fi: Mato Matalan isä oli yhtä hassu kuin lastenkirjansa – Richard Scarryn poika Huck paljastaa: ”Hän aina särki tavaroita eikä hänellä ollut ikinä kärsivällisyyttä lukea käyttöohjeita”