Laihduttamisen tarpeellisuus

Nauti jenkkakahvoistasi ja lopeta laihduttaminen, viisikymppinen nainen. Pikkaisen pyöreänä jaksat paremmin nyt ja tulevaisuudessa.

Sopivasti lihava

1. Katselen parinkymmenen vuoden takaisia kuvia. Tahdon takaisin entisiin mittoihin. Onnistuisiko se?

– Miksi haluaisit näyttää täysin samalta kuin ennen? Entiset ajat eivät palaa eikä elämästä tule hoikempana ruusunpunaista. En halua vähätellä ulkonäköseikkoja, mutta tässä iässä terveys on tärkein ja sitä ei jokunen ylimääräinen kilo vaaranna, laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partanen vastaa.

Nuorella naisella kehon ylimääräinen rasva on usein reisissä ja takapuolessa eräänlaisena imetysajan vararavintona. Vaihdevuosien hormonihässäkässä rasvan jakautuminen ja varastoituminen kehoon muuttuu niin, että rasvaa alkaa kertyä keskikehoon. Mutta kaikki pyöreys ei ole rasvaa: sisäelimiä kannattelevat sidekudokset löystyvät vanhemmiten, minkä seurauksena vatsa alkaa pömpöttää. Muutama kosmeettinen kilo voi olla niin tiukassa, että niiden eteen joutuu tekemään hurjasti töitä. Kannattaa miettiä, onko vaivannäkö sen arvoista.

2. Eikö ylimääräinen vyötäröllä ole vaaraksi?

– Ylipaino on monen sairauden riskitekijä, mutta vain yksi muiden joukossa. Jos muut riskitekijät puuttuvat, on turha syyllistää itseään kiloilla. Painon lisäksi esimerkiksi verenpaineeseen vaikuttavat ruokavalion kasvisten määrä ja rasvan laatu, suolan ja alkoholin käyttö, fyysinen aktiivisuus ja tupakointi – ja kaikkia näitä voi säädellä itse.

Vyötärölihavuus viittaa sisäelinten ympärillä olevaan rasvaan, joka lisää aikuistyypin diabeteksen, aivohalvauksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Jenkkakahvat ja höttöinen maha eivät ole vyötärölihavuutta, kova vatsakumpu on.

3. Onko parempi olla vähän pyöreä kuin langanlaiha?

– Lihava, liikkuva ihminen on laihaa sohvaperunaa terveempi. Ihmisen ikääntyessä kehon lihasmassa korvautuu side- ja rasvakudoksella, jota laihan elimistössä voi olla paljonkin. Pyöreällä on luultavasti langanlaihaa enemmän lihasmassaa, ja lihakset ovat vanhuuden vara.

Viisikymppinen on menettänyt lihasmassastaan kymmenisen ja seitsemänkymppinen peräti 40 prosenttia. Laihduttaminen keski-iässä ja sen jälkeen voi nopeuttaa lihasmassan katoa. Jos vanhana haluaa päästä omin voimin vessanpöntöltä ylös, ei keski-iässä kannata laihduttaa itseään nuoruuden lukemiin. Viisikymppisen tulisi kiinnittää huomiota lihaksiinsa painon sijasta – ja hankkia tarvittaessa lisää lihasta kuntosalilta.

4. Miten kilot vaikuttavat elinikään?

– Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan hivenen ylipainoisella seitsemänkymppisellä on hoikkaa ikätoveriaan yli kymmenen prosenttia pienempi riski kuolla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Pikkuisen ylipainoisilla on myös muita vähemmän sydänsairauksia.

Esimerkiksi keuhkokuumeen vuoksi muutamaksi viikoksi sairaalahoitoon joutuva iäkäs hyötyy ylimääräisistä kiloistaan. Ne jouduttavat paranemista ja toimivat vararavintona tilanteessa, jossa ruoka ei maistu.

5. Painoindeksiä käytetään arvioimaan ihmisen laihuutta tai lihavuutta. Kuinka luotettava mittari se on?

– Työikäinen ihminen on normaalipainoinen, kun pituuden ja painon suhteesta laskettu painoindeksi on välillä 18,5-25. Suositus muuttuu ihmisen ikääntyessä: 70-vuotiaan ja omasta mielestäni kymmenen vuotta nuoremmankin normaalipainoa kuvaava painoindeksi jää väliin 24-29. Painoindeksi on laadittu väestötason mittariksi eikä sitä kannata tuijottaa liikaa, ei varsinkaan viisi-, kuusikymppisenä. Tällöin lievästi ylipainoinen on suositusten mukaan viiden-kymmenen vuoden kuluttua normaalipainossa. Laihduttamisen sijaan hänen kannattaa keskittyä siihen, ettei paino nouse nykyisestä.

Painoindeksin lisäksi painoa tarkkaillaan vyötärönympäryksellä, joka suositusten mukaan saisi naisella olla enintään 80 senttiä. Raja on turhan tiukka eikä se huomioi ihmisen pituutta. Muutama ylimääräinen sentti vyötäröllä ei ole katastrofi, jos elintavat ovat terveelliset.

6. Mistä tunnistan itselleni sopivan painon?

– Itselle sopiva paino on sellainen, jossa on hyvä olla ja johon se luonnostaan hakeutuu. Moni lihoo lomalla muutaman kilon, mutta arjessa paino laskee tiettyyn, tuttuun lukemaan. Tai jos päinvastoin laihduttaa pari kiloa, kadotetut kilot ja entiset lukemat tulevat nopeasti takaisin tähän sopivaan painoon.

Kiloja on liikaa, jos ne haittaavat arkea ja vievät virran. Niille on tehtävä jotain, jos sukkien pukeminen ei mahan vuoksi onnistu tai työpäivän jälkeen ei jaksa kuin kaatua sohvalle.

7. Miksi viisissäkymmenissä on niin vaikea laihduttaa?

– Perusaineenvaihdunta hidastuu iän myötä, kasvuiän jälkeen pari prosenttia jokaista elettyä kymmentä vuotta kohden, ja tämä vaikeuttaa kilojen karkotusta.

Painonhallinta on myös elämänhallintaa: stressi haittaa painonpudotusta ja tässä iässä sitä riittää. Omat vanhemmat saattavat sairastella ja kotoa lähtevät lapset tarvita tukea. Työelämässä viisikymppinen on usein vastuullisissa tehtävissä. Stressi nostaa elimistön greliinipitoisuutta, mikä lisää himoa hiilihydraattipitoista ja rasvaista ruokaa kohtaan – ja moni helpottaa stressiä syömällä. Se lisää myös kortisoli-hormonin määrää veressä. Kortisoli tehostaa lihasmassan hajoamista ja rasvamassan varastointia keskikehoon.

Vaihdevuodet näkyvät monesti unessa ja unettomuus painossa. Univajeisen aivoissa erityisesti palkitsemiskeskus reagoi ruokaan – ja tämä lisää napostelua. Unenpuute vähentää myös kylläisyyshormoni-leptiinin määrää elimistössä, jolloin tulee syötyä yli tarpeen. Kiireisen ja stressaantuneen ihmisen paino putoaa monesti kuin itsestään, kun elämä rauhoittuu.

8. Jos kuitenkin haluan pudottaa muutaman kilon, miten onnistun?

– Laihdutustuloksesta kolme neljäsosaa on ruokavalion ansiota. Säännöllinen ateriarytmi, kohtuulliset annokset ja riittävä proteiini ovat aikuisen naisen painonhallintakeinoja. Millään kitukuurilla ei viisikymppisen parane laihduttaa tai hän menettää myöhemmin elintärkeää lihasmassaa. Kilo kuukaudessa on hyvä painonpudotustahti.

Gramma proteiinia ihannepainokiloa kohden auttaa yhdessä liikunnan kanssa turvaamaan lihakset. Lihaskatoa voi ehkäistä jo kolmella puolen tunnin viikoittaisella liikuntapätkällä, kuten pyöräilyllä tai kuntosalitreenillä.

9. Taidan sitten lopettaa laihduttamisen. Miten opin pitämään peilikuvastani?

– Paino ei määritä minuutta. Se ei kerro siitä, millainen työntekijä, vaimo, äiti tai ystävä olet. Keskity painon sijaan niihin asioihin, joissa olet hyvä ja lakkaa olemasta itsellesi niin ankara. Et taatusti kohtelisi ystäviäsi etkä puhuisi heille siten kuin itsellesi. Jatkuvien itsesyytösten sijaan opettele puhumaan itsellesi kauniisti.

Moni viisikymppisenä kilojaan harmitellut ottaisi ne tai edes osan niistä noin seitsemänkymppisenä ilomielin takaisin. Ikäihmisellä näläntunne ja aistit heikkenevät eikä ruoka maistu, joten paino putoaa. Aliravitun ihmisen toimintakyky on huono ja tapaturmat vaanivat.

Lue lisää:
Hanna Partanen, Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla. Nutrifilia.

Teksti: Virve Järvinen
Kuva: SKOY

Artikkeli on julkaistu aiemmin Kotiliedessä nimellä Sopivasti lihava 4/2014.

Avainsanat

Keskustelu

No johan saa taas lukea ihan eri viestiä kuin mihin on tottunut. Nämä laihduttamisjutut ja niiden ristiriitaiset viestit kyllä ärsyttävät! Olisi hyvä, jos osaisi oll niitä lukematta – mutta eipä sitten kuitenkaan osaa.

Tämä varmasti oli tehty lohtulukemiseksi viskyt plus-naisille. ”Mitä väliä sillä on miltä näytätte, nauttikaa vaan…” Öööh, ei kai?

Olen yli viisikymppinen nainen ja tosiaan tunnen olevani liian iso ympärysmitaltani. Yli 90 senttiä on liikaa jos mahan vyötäröltä mittaa: Tai siinä ylipäätään kulkee raja jonka yli ei saa mennä – näin on sanottu pitkään. Oma maha on kuin paisunutta pullataikinaa, löllö ja ällö. Mikä ihme siinä on, että en saa sitä pois. Osa selityksestä oli luettavissa tekstissä – ja siinä rauhoiteltiin, että ei se haittaa.

No kyllä haittaa! olin nuorena kokoa 32-34, nyt aika paljon isompi. Ja vaikka ymmärrän, että nuoruus ei painon pudotuksen avulla takaisin tule, niin maha olis kiva saada pois silti. Ei vanhanaan rua olla tarvitse. Vaikka joskus houkutus tuleekin; mitäpä tässä enää, meikäläinen! Kuka vanhaa enää katsoo? Muu kuin peilikuva…

Mitä seitsemänkympisenä ajattelee, on mahdolton arvata viisiymppisenä. Oma äiti tai isoäiti olisivat iloisia pienemmästä mahasta – vaikka äidinkin paino on alle 60 kg ja koko 36. Maha vaan on kasvanut palloksi – ja sen antaisi hän ilomielin pois. Ja ruoka maistuu vaikka ikää on yli 80 vuotta.

Ei maha vanhallakaan kaunistus ole, ei muutenkaan mukava.

En ole lihava, enkä onneksi langanlaihakaan. Painoindeksi on pysynyt parikymmentä vuotta melko lailla samassa. Viitisen vuotta sitten paino kuitenkin alkoi hiukan nousta, ja silloin minulle tuli myös hinku lopettaa punaisen lihan syönti. Muuta en tarvinnutkaan, sillä seitsemän kiloa tipahti vähitellen ja olo on mahtava. Mielestäni jokainen saa olla sellainen kuin tykkää, eikä kenelläkään ole varaa toista moralisoida. Kun on hyvä itsetunto, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Ollaan sitten ylipainoisia tai ei, meillä on yksi elämä, eletään se hyvin.

Itse olen ollut hieman lihava koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Tosin siitä olen iloinen, ettei minua ole siitä koskaan kiusattua eikä se ole liiemmin itsenäni vaivannut. Ehkä siksi en ole liikakiloista tullut pääseenikään eroon. Nyt aikuisiällä uuden seurustelusuhteen alotettuani ylipainoni on alkanut häiritsemään. Mietin http://www.laihdutuskuurit.fi/kauppa/1/kevennys tuota laihdutusdiettiä. Onko muilla siitä kokemusta? Onko toimiva ja kannattaako kokeilla?

Itse sain muutaman lisäkilonn kun jouduin makaamaan sairaalassa 4 viikkoa työtapaturman jälkeen. Voi sitä ruuan määrää ja jatkuvaa syöttöä, annokset olivat aivan liian suuria ainakin terveyskeskuksen vuodeosastolla.Olen aina ollut pyöreähkö ja aina myös liikkunut paljon. Hyötyliikuntaa ja puutarhanhoitoa, siinä on elämän eliksiiriä.

Kommentoi juttua: Laihduttamisen tarpeellisuus

Vastaa käyttäjälle Seita Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X