Luonto

Mikkoa, 51, on kehotettu hakeutumaan hoitoon, koska hän puolustaa kyykäärmettä – näin kyyviha näkyy Suomessa

Metsäpoluille nuijittuja käärmeitä, uhkauksia lapiolla pätkityistä päistä ja haulikkoon tarttumisesta. Tältä näyttää kyyviha Suomessa. Nyt asenteet kyytä kohtaan ovat muuttumassa.

Taas joku uhosi Facebookissa listivänsä kyykäärmeen lapiolla. Oli vuosi 2015.

Mikko Turunen suivaantui ja alkoi kirjoittaa päivityksiä Facebookin luontoryhmiin. Entä jos ensimmäiseksi ei tarvitsisi viedä käärmeen henkeä?

Mikolle vastattiin: käärmeiltä päät poikki vaan ja kaveri hoitoon.

Mikkoa on kutsuttu kylähulluksi ja hänen mielenterveyttään on kyseenalaistettu.

Nykyään Mikko on yksi kyykäärmeen puolestapuhujista.

Kymmenisen vuotta sitten Mikko liimasi auton kylkeen tarrat ja julkaisi Facebookissa päivityksen. Hän kertoi perustaneensa eläviä kyykäärmeitä pihoista siirtävän partion.

Syy on yksinkertainen.

”Kyy on Suomen väärinymmärretyin eläin”, Mikko sanoo.

Kyypartion perustaja Mikko Turunen
Mikko Turunen siirtää kyykäärmeitä kotipaikkakunnallaan Kotkassa. Hän valmistautuu keikalle miettimällä, minne käärmeen vapauttaa. Vapautuspaikan on oltava harkittu ja kyyn edun mukainen sekä sijaittava vähintään kahden kilometrin päässä asutuksesta. © Mikko Turunen

Lue myös Seura.fi: Timo Paasikunnas puolustaa kyitä ja saa sen tähden jopa tappouhkauksia

Kyy on yksi pelätyimmistä eläimistä Suomessa näin kyyviha näkyy

Hyvä käärme = kuollut käärme.

Jos minun mökin pihaan lauantaina luikertelee, niin lapiolla pään pätkäsen. Jos en saa sillä konstilla, on minulla haulikko. Sillä suolaan sen sitten. Siinä on kyykärmeen kohtalo!

Vauvan saa ihan luvan perästä tappaa äitinsä kohtuun, mutta näitä elukoita nää viherpiiperot suojelee. Hyi olkoon.

Kommentit on poimittu toukokuussa 2024 Kotilieden Facebook-sivulta kyyn rauhoittamista koskevan jutun kommenttikentästä. Kommentit on piilotettu, sillä Kotiliesi moderoi viestit, joissa yllytetään väkivaltaan tai laittomuuksiin.

Kyyn tappaminen on nykyään lähtökohtaisesti lailla kielletty. Miksi rauhoitettu eläin kirvoittaa listimiskommentteja?

”Valitettavasti on niin, että kyy on yksi pelätyimmistä, vihatuimmista ja inhotuimmista eläimistä”, kertoo eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola Turun yliopistosta.

Aaltola johtaa tutkimushanketta, joka tutkii, millaisia tunteita Suomessa yleiset eläinlajit herättävät ja miten tunteet vaikuttavat eläimiin kohdistuviin asenteisiin.

Pyöreät silmät ja vauvamaiset kasvot nostattavat luottamusta ja hoivan halua.

”Siksi ihmiset pitävät vaikkapa koiranpentuja suloisina”, Aaltola sanoo.

Kiiluvasilmäinen ja myrkyllinen kyy ei herätä ihmisissä iloa, rakkautta ja empatiaa.

Kyyn tappamiseen lietsovat kommentit ovat Aaltolan mukaan silti ääriesimerkkejä. Ihminen, joka reagoi voimakkaasti, kommentoi todennäköisimmin.

Harmittomia kommentit eivät ole. Puhe voi johtaa tekoihin, jotka tuottavat eläimille kärsimystä.

”Ihminen on erittäin sosiaalinen laji. Se, millaista puhetta kuulemme tai luemme somessa tai kommenttipalstoilla, vaikuttaa meihin. Asenteet lipuvat salakavalasti ajattelumaailmaamme”, Aaltola sanoo.

Elisa Aaltola. Edustalla kaksi koiraa.
Eläinfilosofi Elisa Aaltolan mukaan tutkijat eivät ole yksimielisiä kyyvihan syistä. Osa painottaa, että kyyviha on kulttuurisesti opittua, osa selittää sitä evoluutiolla. Jälkimmäisen teorian mukaan kyitä pelänneet ihmiset ovat selviytyneet hengissä, koska ovat välttäneet myrkyllistä eläintä. © Vesa Tyni

Mikkoa käärmeet ovat viehättäneet aina

Mikko Turusta, 51, käärmeet ovat kiehtoneet lapsesta asti. Hän vietti lapsuudenkesät sukulaisilla Pohjois-Karjalassa. Käärmeitä saattoi tulla portaille asti.

Mikko muistaa, kun hän näki ensimmäisen kerran useamman kyyn yhtä aikaa. Hän oli kymmenenvuotias ja opetteli peruttamaan traktoria peräkärryyn. Kahdeksan kyytä pötkötteli ojassa pinossa.

”Se oli hieno hetki”, Mikko sanoo.

Kyytä hän ei ole koskaan pelännyt.

”Olen pelännyt vain, että saan hiilihangosta osuman, kun naapurintyttö pätki hiilihangolla kyykäärmettä”, Mikko sanoo.

Vuonna 2004 Mikko joutui pitkälle sairauslomalle. Silloiseen ammattiin palaaminen ei enää onnistunut. Päiviin tuli aikaa.

Mikko suuntasi luontopoluille kotiseuduillaan Nastolassa. Samalla hän innostui valokuvauksesta. Metsässä kuviin tallentui tuttu eläin, kyy.

Mikko innostui kyyn seuraamisesta ja alkoi hankkia tietoa eläimestä.

Muutaman vuoden luontoreittejä kuljettuaan Mikko havaitsi, että kyykäärmeitä oli myös väärissä paikoissa: urheilupuiston alueella, jalkapallokentällä ja puistoissa.

Mikko alkoi siirtää käärmeitä muualle.

”Jalkapallokentällä oli paljon lapsia kesäisin. Hysteria olisi ollut isompi, jos käärmeet olisivat jääneet sinne”, Mikko sanoo.

Kyyn myrkyllisyyttä ei pidä vähätellä, sanoo biologi

Matelijoita tutkinut biologi Jarmo Saarikivi on nähnyt kyyvihan seuraukset. Metsäpolkujen varrelle kuoliaaksi nuijittu kyy on ihmisen tekosia.

Tappaminen on hänen mielestään tarpeetonta.

”Kyyt eivät tappamalla tästä maailmasta häviä. Luonnonvaraisilla eläimillä on lupa elää ja oikeus olla olemassa. Niiden pitäisi saada olla luonnossa ilman, että niitä häiritään”, Saarikivi sanoo.

Kyypelkoon hän suhtautuu ymmärtäväisesti. Myrkyllinen kyy on potentiaalisesti vaarallinen eläin. Pienikokoinen käärme erittää vain vähän myrkkyä, mutta jo pienikin määrä aiheuttaa oireita.

Terveyskeskukseen hakeutuu kyynpureman takia vuosittain noin sata ihmistä. Perusterve aikuinen selviää puremasta nesteytyksellä, kortisonilla, antibiootilla ja seurannalla. Lääkärille purema kannattaa näyttää.

”Myrkky on sellainen cocktail, että siitä ei oikein tiedä, mitä myrkytyksestä kellekin seuraa. Se on vähän niin kuin huume. Myrkky kuormittaa sisäelimiä, munuaisia ja maksaa, jotka puhdistavat elimistöä”, Saarikivi sanoo.

Vakavimmat kyyn puremasta aiheutuneet myrkytykset johtavat munuaisten toiminnan häiriintymiseen. Allergisesta reaktiosta voi seurata hengenahdistusta, kurkunpään turvotusta ja anafylaktinen sokki.

Tyypillisesti kyy puree ihmistä marjastaessa. Ihminen poimii paljain käsin suolla lakkoja ja karpaloita. Vieressä ollut käärme säikähtää ja tikkaa sormille.

”Kyy ei huvikseen pure ja vaani ihmisiä luonnossa, vaan purema on vahinko sekä ihmiselle että kyylle”, Saarikivi sanoo.

Lue myös: Kyyn purema voi olla koiralle hengenvaarallinen – mitä tehdä, jos kyy puree lemmikkiä?

Käärme puri kesken lehtihaastattelun

Mikko Turusta kyy on purrut kerran, vuonna 2017. Hän oli näyttämässä Helsingin Sanomien toimittajalle ja kuvaajalle, miten siirrettävä kyy otetaan kiinni.

70-senttinen käärme löytyi Nastolasta frisbeegolfkentältä.

Mikko nappasi käärmeen kiinni peräpäästä ja ohjasi käärmeen rakentamallaan alumiinikoukullisella kepillä kangaskassista ja alumiinitangosta tehtyyn haaviin.

Käärme puraisi vasemman etusormen niveleen.

”Seurasin enemmän kuvaajaa kuin käärmettä. Käärme pääsi yllättämään”, Mikko sanoo.

Mikko siirsi käärmeen kannelliseen kuljetuslaatikkoon ja ajoi terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä hänet laitettiin tiputukseen nesteytettäväksi. Ambulanssi vei Päijät-Hämeen keskussairaalaan.

Iltakuudelta Mikko pääsi päivystyksestä kotiin. Hoitohenkilöstö halusi seurata, ettei sormeen tullut kuolio leviä. Parin päivän päästä kuolioalueelta kuoriutui nahka. Muu käsi turposi ja sinersi.

Käärmeen Mikko vapautti seuraavana päivänä. Purema ei muuttanut suhtautumista kyihin. Mikko tietää, että käärmeen siirtämisessä on riskinsä.

”Ennemmin kävelen kyytä kuin punkkia kohti. Olen tällä hetkellä punkin takia antibioottikuurilla, kun borrelioosimerkki tuli jalkaan”, Mikko kertoo.

Lue myös Anna.fi: Kyyn purema ei välttämättä vaadi kyytablettia, vaan sitä tärkeämmän asian – toimi näin, jos kyykäärme puree

Käärmeitä on Suomessa sekä vainottu että elätetty

Ihmisen suhde kyyhyn ja käärmeisiin on aina ollut monisävyinen ja jännitteinen, kertoo kulttuurihistoriaan erikoistunut väitöskirjatutkija Aino Jämsä Turun yliopistosta.

Ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti, Suomenkieliset Tieto-Sanomat, neuvoi vuonna 1776, miten tulee toimia, jos kyy puree kotieläintä.

1800-luvun alun lehdet antoivat ohjeita sekä pureman välttämiseen että hoitoon. Vuosisadan loppupuolella yleistyivät kirjoitukset käärmeiden tappamisen puolesta.

Lehdet neuvoivat, millaisella lyönnillä käärmeeltä saa selkärangan katki ja kehottivat tarttumaan kättä pidempään keväällä, kun kyyt heräävät talvihorroksesta.

”Kyihin kohdistui suoranaista vainoa. Monesti vihaa ja vainoa perusteltiin sillä, että kyyt ovat myrkyllisiä ja siksi vaarallisia”, Jämsä sanoo.

Toinen aikalaisten peruste kyyn tappamiselle löytyy Raamatusta.

Syntiinlankeemuskertomuksessa käärme houkuttelee Eevan ja Aatamin syömään kielletyn hedelmän. Rangaistukseksi Jumala asettaa vihan ihmisen ja käärmeen välille.

Käärmeellä on aina ollut myös suojelijansa. Vanha kansa piti käärmeitä pihapiireissä elätteinä. Käärmeillä saattoi olla oma, lehmänmaidolla täytetty ruokakuppi.

”Ihmiset ruokkivat ja suojelivat käärmeitä ja uskoivat, että käärme suojeli puolestaan taloa ja karjaa. On tulkittu, että elättikäärmeet olivat kuitenkin useimmiten myrkyttömiä rantakäärmeitä”, Jämsä sanoo.

Väitöskirjatutkija Aino Jämsä
Aino Jämsä tutkii alkuvaiheessa olevassa väitöskirjassaan suomalaisten käärmesuhdetta 1800-luvun ja 1900-luvun alun Suomessa. © Sanni Vatanen

Kyy on ihmiselle hyödyllinen eläin

Tutkijoiden mukaan asenteet kyykäärmeitä kohtaan ovat muuttuneet viime vuosina myönteisemmiksi. Ihmiset ymmärtävät, että kyy tarvitsee suojelua, vaikka eivät pitäisikään eläimestä.

Kyy on tutkitusti paitsi luonnolle myös ihmiselle hyödyllinen eläin. Se saalistaa myyriä, hiiriä, rottia ja muita jyrsijöitä, joita punkit käyttävät isäntäeläiminään.

Alueilla, joilla on paljon kyitä, on vähemmän punkkeja ja siten pienempi riski sairastua punkkien levittämään borrelioosiin ja puutiaisaivokuumeeseen, biologi Jarmo Saarikivi kertoo.

Siellä, missä on kyitä, on myös monimuotoisempi luonto.

Talvehtimiseen kyy tarvitsee kivikkoisen rinteen. Kesäisin se elelee kosteilla suoalueilla, pellon reunoilla ja niityillä.

Jos kyyn kohtaa, turvallisinta on pitää parin metrin etäisyys käärmeeseen.

”Sitä voi ihailla ja antaa mennä menojaan, ehkä ottaa kuvan ja pistää Facebookiin. Mielestäni kyitä voi bongailla samalla tavalla kuin lintuja ja perhosia”, Saarikivi sanoo.

Kyy
Tietoisuus kyystä kipua tuntevana ja ekologisesti tärkeänä eläimenä lisää suojeluhalua kyitä kohtaan, uskoo Elisa Aaltola. ”On järkevää tiedostaa kyihin liittyvät vaarat, mutta kyitä ei kannata pelätä, saati inhota tai vihata. On eettisesti perusteltua kohdella kyitä hyvin”, Aaltola sanoo.   © Antti Hentinen

Asiakas pyysi tyhjentämään koko luontoreitin käärmeistä

Mikko on pyrkinyt vaikuttamaan ihmisten käärmeasenteisiin jakamalla tietoa Kyypartio-nimisellä Facebook-sivullaan. Sitä kautta ihmiset voivat myös ottaa Mikkoon yhteyttä.

Mikko laskee siirtäneensä vuosien aikana yli 500 käärmettä. Osa yhteydenotoista hätkähdyttää. Mikkoa on esimerkiksi pyydetty tyhjentämään kokonainen luontoreitti Espoossa kyistä.

”Ikävä kyllä viha ei kohdistu pelkästään kyykäärmeeseen. Kaikki eivät halua erotella, onko kyseessä kyy, rantakäärme vai peräti vaskitsa, joka on lisko. Moni tahtoo, että käärme hävitetään tavalla tai toisella”, Mikko sanoo.

Vaskitsaa ja rantakäärmettä ei kuitenkaan saa siirtää itsenäisesti, vaan siihen on haettava lupa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY).

”Syyn siirtämiselle on oltava muu kuin pelko tai inho. Niillä ei lupia tule saamaan. Jos alueella rakennetaan ja räjäytetään, luvan saa. Muussa tapauksessa tulee vastaus, että hakemus hylätty. Suojelupäätös on niin tiukka”, Mikko sanoo.

 Joskus yhteydenottaja hermostuu, kun Mikko kieltäytyy siirtämästä käärmettä.

”Ihmiset ovat sanoneet, että toivottavasti käärme osaa vastaan tullessa väistää, muuten pää lähtee.”

Kyy on nykyään rauhoitettu pihapiirien ulkopuolella

Kyy on ollut rauhoitettu eläin kesäkuusta 2023 lähtien.

Uudistetun luonnonsuojelulain mukaan kyytä ei saa tappaa muualla kuin pihapiireissä. Siellä olevan tai muutoin ihmiselle tai kotieläimelle vaaraa aiheuttavan kyyn saa tarvittaessa ottaa kiinni ja siirtää. Jos siirtäminen ei ole mahdollista, myös tappaminen on sallittu.

Pihapiirien ulkopuolella kyyn tappaminen tai siirtäminen vaatii poikkeusluvan ELY-keskukselta.

”Aika harvoin tulee sellaista tilannetta, että kyy tarvitsisi siirtää, saati tappaa. Sellaisia ovat esimerkiksi päiväkotien pihat ja koirien harrastusalueet”, Jarmo Saarikivi sanoo.

Rauhoitetun eläimen tappamisesta on maksettava valtiolle korvaus. Toistaiseksi kyyllä ei tällaista ohjeellista korvausarvoa ole. Sellainen on tarkoitus määritellä tulevaisuudessa.

Kyyn rauhoitusta koskevan luonnonsuojelulain noudattamista valvovat alueelliset ELY-keskukset.

Nosturi
Biologi Jarmo Saarikiven mukaan kyykannat ovat Suomessa pienentyneet. Yksi syy on kaupunkien laajeneminen. Kyy väistyy sieltä, missä hakataan metsiä ja rakennetaan teitä ja taloja. © Mirva Kakko

Mikko Turunen: Kyy ei ole ihmisen vihollinen

Myös Mikko Turunen on huomannut asenteiden kyitä kohtaan liudentuneen. Ensimmäiset neljä vuotta Mikko oli Kyypartion ainoa toimija. Tällä hetkellä mukana on 20 muuta vapaaehtoista.

Haastattelua edeltävällä viikolla Mikko kävi siirtämässä kyyn yksityispihalta.

”Kissaa oli purrut kyy, mutta omistaja halusi siitäkin huolimatta, että kyy siirretään tontilta elävänä pois. Hän antoi kyylle mahdollisuuden elää”, Mikko sanoo.

Hän toivoo, että yhä useampi ymmärtäisi, ettei kyy ole ihmisen vihollinen.

Juttua varten on haastateltu myös sähköpostitse ympäristöneuvos Esko Hyväristä ympäristöministeriöstä.

Lue myös: Kyytä ei saa enää tappaa! Miten käärme siirretään, jos se luikertelee omalle pihalle?

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mikkoa, 51, on kehotettu hakeutumaan hoitoon, koska hän puolustaa kyykäärmettä – näin kyyviha näkyy Suomessa

Sinun täytyy kommentoidaksesi.