Nostalgia

Häät ja juhlaperinteet ovat muuttuneet aikojen kuluessa – musta pyhämekko on vaihtunut valkoiseen pukuun ja morsiuskruunu huntuun

Harva juhla huokuu niin paljon iloa kuin häät, joissa kaksi rakastavaista saavat toisensa. Ajan vieriessä niin häämuoti kuin juhlatavat ovat kuitenkin muuttuneet.

Kesä on suosikki­aika avioitua. Leppeä sää ja vehreä luonto tarjoavat täydelliset puitteet hääjuh­lalle. Näin on ollut läpi vuosisatojen. Hääperinteet sen sijaan ovat muuttuneet.

Suurin muutos häiden kannalta tapah­tui 1800-luvulla. Se ei varsinaisesti liittynyt juhlamenoihin, vaan avioliittoon: Ranskan vallankumouksen myötä ihanne romanttisesta rakkaudesta ja ydinperheen onnesta sai jalan­sijaa tavallisen kansan jou­kossa. Tätä ennen varsinkin mahtisukujen välille solmitut liitot olivat lähinnä sopimuksia, joilla kaksi perhettä tai maatilaa liitettiin yhteen.

Häämenoissa vaalittiin yhä vuosi­sataisia perinteitä. Yksi niistä oli yltä­kylläisyys. Ruokapöytä notkui ja oluen loppuminen merkitsi maanhäpeää. Juhlat kestivät päiviä ja usein ovella kolkutteli odottamattomia kuokkavieraita.

1900-luvulla häät nykyaikaistuivat. Enää niitä juhlittiin päivä. Musta pyhä­puku ei kelvannut morsiamelle, vaan työläistyttökin halusi pukeutua valkoiseen morsiuspukuun.

Vuosikymmenten myötä tämäkin muuttui. 1940-luvun vaikeina vuo­sina moni asteli alttarille lottaunivormussa. Villillä 1960-luvulla ­helma taas kipusi minimittaan.

Ja vaikka tavat kuinka muuttuvat, tilaisuuden ydin säilyy: häät ovat yhä rakkauden juhla.

Lue myös: Tiesitkö, että on olemassa 5 erilaista rakkauden kieltä? Näppärä testi kertoo, mitä niistä sinä puhut

Häät: Mustassa pyhämekossa naimisiin

Valkoinen morsiuspuku yleistyi vain reilut sata vuotta sitten. Sitä ennen moni morsian pukeutui mustaan pyhäasuunsa.

Etenkin Pohjanmaalla morsiamen päätä koristi värikäs helykruunu. Sittemmin huntu alkoi yleistyä. Sen päälle aseteltiin usein puhtautta symboloiva myrttiseppele.

Saatte suudella morsianta

Hollywoodin kulta-ajan elokuvissa sankarilla on tapana tempaista morsian syliinsä heti papin aamenen jälkeen ja muiskauttaa tälle mojova pusu.

Suomessa tapa yleistyi vasta 1900-luvun lopulla. Siihen vaikuttivat elokuvien ohella varsinkin kuninkaalliset häät, joita tapi­tettiin meilläkin ­silmä ­kovana. Prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin suukko ­kesällä 1981 oli ujo, kun puolestaan prinssi Andrew ­vetäisi ­Sarahin rempseästi syliinsä vuonna 1986.

Lue myös: ”Seurasi suudelma, joka oli kuin nuorena” – 10 suomalaista paljastaa tärkeimmän rakkauteen liittyvän muistonsa 

Pöytä koreaksi, myös kuokkavieraille

Runsas ruokatarjoilu on ­aina kuulunut häihin. Esimerkiksi Pohjanmaalla oli 1800-luvulla tapana, että häihin taivallettiin kuokkavieraina ilman kutsua ja sitten tarjoilusta maksettiin.

Usein tarjolla oli perinteinen pitopöytä. Uutuuksiakaan ei karsastettu ja siksi esimerkiksi Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogian ensimmäisessä osassa hääaterialla nautitaan makaronilaatikkoa.

Tavallinen väki tarjoili juotavaksi olutta ja viinaryyppyjä, säätyläiset viiniä. Vuonna 1919 voimaan tullut kieltolaki johdatti alkoholin nauttijat 13 vuoden ajan halkopinon taakse siemailemaan salaa pirtua.

Komealla kyydillä kirkkoon 

Köyhä kansa taivalsi aikanaan jalan ­vihittäväksi, mutta jokainen kyn­nelle kykenevä lainasi tai vuokrasi hevoskärryt. Ylimystö hankki parhaimmillaan häävaunut, joista nykyään muistuttavat kuningashuoneiden häissä häikäisevät hevoskärryt.

1900-luvun myötä kärryt vaihtuivat autoihin. Moni nykypari toivoo tuliterän sijaan nostalgista vintageautoa.

Riisisateesta ruusujen ripotteluun

Jo antiikin Roomassa hääpari joutui riisisateeseen, sillä sen nähtiin symboloivan vaurautta ja hedelmällisyyttä. Sekaan eksyi viljanjyviä, taateleita ja kolikoita. Suomeen tapa rantautui vasta 1900-luvulla, sillä täällä riisi oli ylellisyystuote, jota ei heitetty hukkaan.

Nykyään saippuakuplat tai ruusun teräl­ehdet ovat korvanneet riisin, jonka ahmiminen voi aiheuttaa linnuille vaarallisia vatsanpuruja.

Lue myös Anna.fi: Hääsuunnittelija välttäisi näitä viittä asiaa omissa häissään

Häät: Tanssitaan, rakkaani

Musiikki on aina kuulunut häiden ­ohjelmaan. Ennen 1900-lukua iloittiin pelimannimusiikin tahdissa, mutta sitten 1800-luvun seurapiirien muoti­tanssi eli valssi nousi häiden ykkös­ohjelmanumeroksi. Perinteisesti morsiuspari tanssii ensin kaksin, sitten tanssitetaan omia vanhempia ja ­lopuksi myös muu hääväki liittyy mukaan tanssilattialle.

Nykyään moni joustaa tästä koreo­grafiasta. Brittikomedia Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994) viitoitti tietä Suomessakin siihen suuntaan, että häätanssi voi olla hempeän valssin ­sijaan vaikka rokkia.

Suoratoistopalvelu Spotifyn mukaan viime vuoden suosituin hääkap­pale Suomessa oli Ed Sheeranin ro­manttinen Perfect. Sen tahtiin pyörähtely ei enää vaadi ­tanssikurs­sille osallistumista, joka ennen kuului olennaisena osana hääparin valmistautumiseen.

Sokerinen taistelu vallasta

Hääkakun historian väitetään juontavan juurensa antiikin Roomaan, jossa oli tapana murtaa leipä morsiamen pään yllä lapsionnen takaamiseksi. Monikerroksinen kakku syntyi 1600-­luvulla Englannin hovissa. Siellä se sai pinnalleen sokerikuorrutuksen, ­sillä ylellisyystuote oli tehokas tapa kertoa vauraudestaan.

Suomessa sokerikakkupohjainen, mansikoilla koristettu kermakakku oli pitkään suosituin. Nyt Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista vaikutteita saaneet, näyttävät kakut ovat yleistyneet.

Meillä kakun leikkaamiseen kuuluu myös polkaisu. Kun yhdessä pideltävä kakkulapio narskahtaa aluslautaseen, vikkelämmän polkaisijan väitetään määräävän talossa kaapin paikan.

Lue myös: Kotiliesi kysyi häistä: häämokat, häävinkit, sukunimen vaihtaminen

Kirstullinen kapioita

Miehelään muuttamiseen piti alkaa entisaikoina valmistautua keräämällä kapioita jo nuorena neitona, vaikkei sulhasesta ollut tietoakaan. Kapioihin kuului liinavaatteita, pyyhkeitä ja yöpaitoja, mutta moni morsian halusi myös antaa häävieraille lahjaksi esimerkiksi somasti kirjaillun nenäliinan.

Usein urakan kanssa tuli kiire. Silloin kutsuttiin apuun morsiuskökkä eli naisjoukko, joka auttoi neulat suihkien kapioarkun täyttämisessä. Tavallisesti se oli ruokapalkalla tehtävää talkootyötä. Varakkaammat saattoivat palkata kökän avukseen.

Kapiokirstu oli sulhasen kihlajaislahja valitulleen. Antiikkimarkkinoilla liikkuu toisinaan kauniita, taidokkain maalauksin koristeltuja kapiokirstuja. Niitä tehtiin etenkin Pohjanmaalla.

Lue myös: Miksi juuri hän? Ihanien hääkuvien pariskunnat kertovat, mihin kumppanissaan rakastuivat

Näyttely Kaunis morsian 3.3.2024 asti, Museo Milavida, Tampere. Näyttely Tahdon, tahdon – Hääpukuja Harjavallan maa- ja kotitalousnaisten ­kokoelmista 28.5.2023 asti, Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2023.