Nostalgia

Huh huh, millaisilla keinoilla ennen laihdutettiin! Muistatko nämä menneiden aikojen hurjat laihdutusvinkit?

Moni aloittaa tammikuussa elämäntaparemontin ja joulukilojen sulattelun. Menneinä aikoina laihdutusvinkit olivat usein ihmedieettejä ja vippaskonsteja.

Huokaus. Juhlakauden jälkeen on tapana mitata vatsamakkarat, hylätä herkut ja lisätä liikuntaa. Laihdutusvinkit ovat kuumaa tavaraa tällöin. Nykyvillityksestä ei ole kyse, sillä solakkana pysyminen on ollut läsnä länsimaisen ihmisen elämässä jo vuosisadan ajan.

1920-luvulla kauneus­ihanne nimittäin muuttui. Se kosketti parempien piirien lisäksi myös tehdastyöläisiä, kaupanmyyjiä ja konttoristeja, jotka omaksuivat valkokankaalta suuren maailman unelmia. Enää ei ollut muotia olla kurvikas ja iholtaan alabasterinkalpea.

Nyt ihailtiin jäntevän hoikkaa vartaloa ja ruskettunutta ihoa, jollaiset saattoi saada pelaamalla tennistä Rivieralla muodinluoja Gabrielle ­”Coco” Chanelin tapaan – tai hiukan huijaamalla ihmedieetin ja oikean puuterisävyn avulla.

Aiemminkin oli tavoiteltu hoikkaa vartta, sillä varsinkin ylemmissä yhteiskuntaluokissa naimaikäisen neidon vyötärön tuli mielellään mahtua 1800-luvulla raavaan sulhon kämmenen sisään, joskin apuna tietenkin käytettiin korsettia. Lisäksi kuvaan tulivat mukaan ihmedieetit.

Yksi niistä oli amerikkalaisen Horace Fletcherin metodi, johon kuului se, että ruokaa pureskellaan vähintään sata kertaa. Sen jälkeen ruoan voi nielemisen sijaan sylkeä servietin sisään, sillä siinä vaiheessa ravintoaineet olivat Fletcherin mukaan jo imeytyneet kehoon.

Toinen vaihtoehto oli nauttia iltajuomaksi saippuavettä, sillä ajan käsitysten mukaan se kiihdytti aineenvaihduntaa.

Lue myös: Rasvaa ja öljyä aamukahviin – auttaako rasvakahvi laihtumaan, ja onko se terveellistä?

Hyvät laihdutusvinkit vaativat sähköä

1900-luvulla alettiin korostaa enemmän terveiden elämäntapojen merkitystä. Esimerkiksi Rudolf Steinerin perustama antroposofinen liike, joka painotti henkisten näkemysten ohella yhteyttä luontoon ja kasvisruoan nauttimista, niitti suosiota jo vuosisadan alussa.

1920-luvulla liikunnasta tuli tär­keää ja naisvoimistelu nousi suosituksi harrastukseksi Suomessakin.

Kaikki eivät kuitenkaan jaksaneet lähteä jumppaan, vaan kaipasivat oiko­polkua. Yhden niistä tarjosi ajan kohutuin keksintö eli sähkö. Löysät käsivarret, vatsamakkarat ja reidet saivat kovakouraista kyytiä erilaisissa sähkölaitteissa, joiden tarkoituksena oli kiinteyttää kehoa.

Toinen konsti olivat kylvyt. Varakkaammat hakeutuivat kylpylöihin, joissa hoitojen päämääränä oli vilkastuttaa aineenvaihduntaa erilaisten mineraaliyhdisteiden avulla.

Köyhemmät saivat tyytyä hankkimaan rohdosliikkeistä Osmos-, Ilos- tai Venus-kylpyvaahtoa, joille luvattiin vastaava vaikutus. Todellisuudessa kylvyt saivat kehon hikoilemaan, jolloin se menetti nestettä. Näin paino palasi entiselleen parin vesilasillisen jälkeen.

Tupakalla kilot kuriin

Vuonna 1928 tupakkamerkki Lucky Striken väki iski kyntensä kuluttajiin. Tupakointi julistettiin terveelliseksi tavaksi, jonka avulla kilotkin saatiin pidettyä kurissa.

Sitä paitsi sauhuttelu oli muotia. Ajan käsitysten mukaan savukkeensa sytyttävä, silkkisukkainen jazztyttö edusti emansipoitunutta nykyajan naista.

Tupakointi kilojen kurissa pitämisen keinona piti pintansa pitkään. Esimerkiksi 20 vuotta sitten meneh­tynyt Iso-Britannian prin­sessa ­Margaret tiettävästi sytytti teini-­iästä lähtien savukkeen ensimmäisenä aamutoimenaan. Hän ­lopetti tupakoinnin vasta vuonna 1991. Silloin hänen keuhkoistaan oli jo ehditty poistaa osa.

Vielä vaarallisemmaksi päihteeksi, jota käytettiin laihdutuksessa, paljastui amfetamiini. Sitä hyödynnettiin 1930-luvulla Yhdysvalloissa suosituksi tulleissa laihdutuslääkkeissä, joita kutsuttiin äidin pikku apulai­siksi – pitiväthän ne olon vireänä ja varren hoikkana ennen henkisen romah­duksen saapumista.

Niiden suosio kipusi huippuunsa 1960-luvulla. Muun muassa presidentti John F. Kennedyn tiedetään käyttäneen näitä lääkkeitä. Suomalaisjulkkiksista ex-missi Virpi Miettinen on kertonut lääkkeiden laukaisseen hänen päihdeongelmansa.

Laihdutusvinkit olivat muutenkin usein epäterveellisiä, kuten lapamadon ujuttaminen laihduttajan elimistöön. Tanak­kuuteen taipuvan ooppera­tähti Maria Callasin tiedettiin pitä­vän uumansa kapeana tällä menetelmällä.

Toinen pelottava konsti oli niin ­sanottu Prinsessa Ruusunen -dieetti, jota ahmimisesta kärsivä Elvis Presley toteutti. Siinä vedetään unilääkkeiden avulla useammaksi päiväksi kirjaimellisesti taju kankaalle, jolloin jääkaapilla ei tule juostua.

Itseinho kuului tuolloin painonpudotukseen. Jojolaihduttajana tunnetun filmitähti Elizabeth Taylorin kerrotaan teipanneen jääkaapin oveen kuvan itsestään pulskimmillaan. Myös monet amerikkalaisnaiset saksivat lehdestä kuvan hänestä samaan tarkoitukseen: pelotteeksi siitä mihin herkuttelu johtaa.

Voita, viiniä ja pihvejä

Vuonna 1963 Yhdysvalloissa perustettiin Painonvartijat, jonka laihdutusohjelmaan kuului tasapainoinen ruokavalio. Se vaati kalorien laskemista, joskin myöhemmin ne korvattiin helpommin hahmotettavilla pisteillä.

Monen mielestä projekti eteni turhan hitaasti ja työläästi, joten väliin piti ujuttaa pari ihme­dieettiä – ainakin mikäli uimapukukausi odotti kulman takana.

Yksi ajan hiteistä oli kananmuna ja valkoviini -dieetti, joka julkaistiin yhdysvaltalaisen Helen Gurley Brownin Sex and the Single Girl -kirjassa (1962). Dieetti lupasi reilun kahden kilon painonpudotusta kolmessa päivässä. Siinä nautittiin aamupa­laksi ­lasi viiniä ja keitetty kanan­muna, lounaaksi tupla-annos molempia ­sekä päivälliseksi pihvi ja loput viinipullosta. Mustaa kahvia sai hörppiä kullakin aterialla kupillisen. Dieetti ­tuli tunnetuksi myös Suomessa, ­mutta tuotti tuskin aitoja tuloksia. Diureetteina toimivat alkoholi ja kahvi saivat aikaan lähinnä nestehukan ja kehon kuivumisen.

Ketoilua erehdytään joskus pitämään nykyajan keksintönä, mutta amerikkalainen sydänlääkäri Robert Atkins kehitti oman versionsa siitä jo vuonna 1972. Siinä hiilihydraatteja välteltiin viimeiseen asti, mutta ­voita, lihaa ja äyriäisiä sai mättää suuhun kuinka vain kerkesi. Sittemmin Atkinsin dieetin rinnalle kipusi jalostettuna ranskalaisen Michel Montignacin versio ja lopulta nykyajan karppaaminen.

Laihdutusvinkit neuvoivat nipistämään kaloreista

Moni laihduttaja uskoi pitkään kalorien laskemiseen. Esimerkiksi syömishäiriöistä kärsinyt prinsessa ­Diana piti päivittäisen kalorimää­ränsä vuosikausia vain tuhannessa – eli aivan liian matalalla tasolla aktiiviseen elämäänsä nähden.

Kiireisten laihduttajien avuksi tuli­vat 1900-luvun lopulla apteekkien vähä­kaloriset valmisteet, joilla ­nälkä yritettiin pitää loitolla mansikan-, banaa­nin- ja suklaanmakuisten pirtelöiden tai patukoiden avulla.

Vaikka vähäkalorinen ruokavalio yhdistettynä liikuntaan on loogisin tapa laihtua, moni kaipaa ihmeainetta, joka saisi kehon polttamaan kaloreita tehokkaammin. Ranskalaiset naiset ovat vuosikymmenten ajan suosineet purjon keitinvettä. Iso lasil­linen sitä aamuin ja illoin, ja voilà, jopas on varsi sirompi!

Suomalaiset innostuivat 1990-luvun alussa kaalikeittodieetistä. Edullinen ruoka sopi laman pihdeissä kouristelevalle kansakunnalle. Keiton rasvanpolttomaine keräsi kannuksia, mutta lopulta dieetin teho liittyi lähinnä sen yksitoikkoisuuteen. Pelkän keiton syöminen alkoi vähitellen tympiä ja paino lähti putoamaan.

Tämän vuosituhannen ihmedieetiksi kohosi vuonna 2009 amerikkalaisen laulajatähti Beyoncén ankara laihdutuskuuri. Siinä nälkä sammutettiin lämpimällä vedellä, johon oli sekoitettu cayennepippuria, vaahterasiirappia ja sitruunamehua.

Nyt karppaamisen rinnalle ovat tulleet myös pätkäpaastot. Yksissä niistä paastotaan osa päivästä, toi­sissa pari päivää viikossa. Yhä nokkelammat älypuhelinapplikaa­tiot auttavat laihduttajaa tehtävässään. Helppoa se ei kuitenkaan ole, ja ­itselle olisi syytä olla armollinen.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 1/2023.