Ihmiset

Saimi Hoyer käy kirkossa rauhoittumassa – uskoa koetteli hengenvaarallinen tilanne sairaalassa

Yrittäjä Saimi Hoyerin elämään kertyi kerralla surujen suma: äidin kuolema, konkurssi, erot ja terveyshuolet. Paras lohduttaja on ollut Punkaharjun luonto.

Saimi Hoyer täyttää kesäkuussa 50 vuotta. On hyvä hetki pysähtyä ja pohtia menneitä vuosia. Kysyimme Saimilta, mihin hän uskoo, mitä toivoo ja mitä rakastaa.

Mihin uskot, Saimi Hoyer?

”Uskon Jumalaan. Käyn mielelläni välillä kirkossa rauhoittumassa. Elämässäni on viime vuosina sattunut paljon ikäviä asioita, äidin kuolema, konkurssi, erot ja omat sairaudet, mutta uskoni ei silti ole horjunut. Kovat koulut on pitänyt käydä läpi. Pikkuasioista ei kannata enää valittaa.

Onneni ja uskoni nojaavat vahvasti tähän ympäröivään luontoon. En tiedä, miten minun olisi käynyt, jos en olisi muuttanut tänne Punkaharjulle metsän keskelle 14 vuotta sitten. Luonto on paras ystäväni ja empaattinen lohduttajani. Se tarjoaa elämyksiä ja kokemuksia joka päivä.

Pihallani on luonnon oma supermarket. Saan kerätä metsämansikoita, mustikoita, vadelmia ja puolukoita.

Uskon, ettei ihmiselle anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa. Uskoni oli koetuksella 15 vuotta sitten sairaalassa, jossa koko elämä oli vaakalaudalla. Perinnöllisen igG-puutoksen takia vastustuskykyni oli olematon. Bakteerit ja virukset jylläsivät elimistössäni. Se oli kova tilanne, mutta selvisin.”

Lue myös Anna.fi: Seisomameditaatio metsässä – ankkuroi kehosi tähän hetkeen 5 helpon harjoituksen avulla

”Toivon, että terveys säilyy”

”Minulla on kaksi poikaa, Kaspar on 17- ja Hektor 15-vuotias. Toivon, että he pärjäävät elämässä. Pojat ovat ehtineet nähdä sekä valoisia että raskaampia aikoja perheessämme. Tietä ei ole siloteltu valmiiksi. Tämän kokemuksen ansiosta heidän on helpompi kestää elämän väistämättä mukanaan tuomat töyssyt.

Toivon todella, että terveyteni säilyisi. Saisin olla, mennä ja elää. Olen totaalinen ihminen kaikissa tunteissa ja toimissa. Lääkäri on yrittänyt toppuutella, että vauhtia pitäisi hidastaa, mutta se on minulle vaikeaa.

Olen taas auki ja utelias uusille ideoille.­ Tulevaisuudessa on paljon asioita tulossa työrintamalla. Onneksi en hötkyillyt heti konkurssin jälkeen, vaan pysähdyin ja pohdin.

Toivoa on aina. Menen eteenpäin, tapahtui sitten mitä tahansa. Olen niitä ihmisiä, joiden lasi on puoliksi täynnä. Tiedän, että asiat järjestyvät. Se on klisee, mutta sellaisia totuudet maailmassa ovat.”

Kuivuri käy yötä päivä

”Rakastan sieniä ja sienestämistä. Toki rakastan kaikkia läheisiäni, sehän on selvää, mutta sienet mullistivat elämäni. Kaikki paitsi sienestäminen on turhaa. Pysähdyin juuri tänään autolla tienposkeen ja löysin pikkuruisia männynkäpynahikkaita. Käytän ne kuumalla pannulla öljytilkassa. Saan viisi herkkupalaa!

Lue myös: Javier kasvattaa kotonaan sieniä ympäri vuoden – yli 20 onnistuneen kokeilun joukossa muun muassa pimeässä hohtava vinokas ja siililtä näyttävä orakas

Sienestin lapsena äidin ja mummin kanssa. Ensimmäiset muistoni ovatkin sienimetsästä. Rakkaimpia minulle ovat mustavahakas ja vihertuoksumalikka. Toinen tuoksuu myskiltä ja toinen anikselta.

Korvasienikausi on juuri alkamassa. Keitän, kuivaan ja purkitan korvasieniä. Kolme kuivuria käy yötä päivää. Harmi, että työ vähän häiritsee välillä tätä rakasta harrastusta.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 12/2024