Juhlat

”Voi sitä ilon määrää!” – lukijoiden rakkaimmat joulumuistot liittyvät lapsuuteen

Kysyimme lukijoiltamme heidän rakkaimpia joulumuistojaan. Kävi ilmi, että parhaat muistot syntyvät perinteistä ja liittyvät usein lapsuuteen.

Tunnistatko vastaavia muistoja omasta lapsuudestasi?

Mitä paketista paljastuu?

”Lapsuuden joulut. Erittäin hyvin muistan yhden joulun ja varsinkin joululahjat. Tämä tapahtui 1960-luvulla, kun siskoni kanssa olimme vasta koulutaipaleemme aloittaneet. Kotona oli tehty jotain remonttia ennen joulua, että kaikki olisi valmiina joulun viettoon. Aattoiltana tuli joululahjojen jakohetki ja saimme siskoni kanssa samanlaiset paketit, pitkät kapeat paketit joiden päässä oli mutkat.

Siskoni kanssa aloitimme moittimisen ennen kuin paketteja edes avattiin, että isä on varmasti laittanut käytettyjä vesiputkia joulupakettiin, olihan niissä ihan selvästi samanlainen mutkakin kuin vesiputkissa. Hyvä että viitsittiin avata lahjat! No viimein avasimme ja molemmista paketeista ilmestyi meille uudet sukset! Voi sitä ilon määrää! Siihen aikaan suksissa oli vain remmit, mutta ne olivat uudet ja hienot. Jälkeenpäin olemme monesti siskoni kanssa nauraneet isän vesiputkilahjoille!”

Puuron tuoksu virittää jouluun

”Joulua vietettiin lapsuudenkodissa, jossa oli vielä isovanhemmat jouluisin. Sai herätä aamulla joululauluihin, puuron tuoksuun ja mummoni tuli lopulta kulkusilla herättämään, jollei muu tepsinyt. Mutta peiton alla tunnelmasta nautti aina parhaiten…”

Tuleeko joulu meillekin?

”Ehkä ne rakkaimmat muistot liittyvät lapsuuteen. Minulla oli lapsena huoli siitä, tuleeko meille joulu. Äitini teki yksityisyrittäjän töitä aivan joulun alkuun asti. Huoletti, saammeko kotia kuntoon aatoksi.

Aina se joulu tuli. Sitä tunnelmaa, joka alkoi joulusaunasta ja lahjojen odotuksesta, on vaikea enää aikuisena tavoittaa. Vaikka lahjat olivat vaatimattomia, niistä aina iloittiin.

Erään joulun muistan eritysesti. Juuri joulun alla sairastuin. Juuri ja juuri pääsin joulujuhlaan, mutta koko joululoman jouduin olemaan sisällä.

Lääkäri oli aikeissa laittaa minut sairaalaan, mutta repi sitten lähetteen. Hän totesi, että eihän siellä joulunpyhinä kukaan tee tutkimuksia. Sinä jouluna sain sukset lahjaksi.

Olin niin kipeä, että annoin melkein kaikki joulukarkkini sisaruksille. En pystynyt syömään juuri mitään, en karkkeja enkä lipeäkalaakaan, joka silloin oli suurinta herkkuani.

Kyllä sitten joulun jälkeen harmitti, kun ruokahalut palasivat ja olin melkein kaikki karkkini antanut pois.”

Makeisia isotädiltä

”Joulu alkoi jo kun naapuritalon kivijalkakauppojen ikkunoiden ympärille ilmestyivät havuköynnökset: silloin oli joulu lähellä. Ja kun pääsi katsomaan Aleksanterinkadun jouluikkunoita, etenkin Stockmannin tavaratalon ikkunoita, joihin kuului myös Wulffin kulman joulupukki. Se oli niin aidon ja sympaattisen näköinen.

Jouluaatto oli aina yhtä jännittävä: radiosta kuunneltiin aina Joulurauhan julistus Turusta, sen jälkeen ei päässyt ulos, vaan piti sinnitellä sisätiloissa ”joulupukin” tuloon asti. Perinteiset jouluruoat kuuluivat tietysti asiaan.

Joulupäivä kului joululahjojen parissa. Mutta Tapaninpäivänä menimme isotätini luo vierailulle: se oli merkittävä tapaus joka vuosi, sillä Siiri-täti oli Fazerin makeistehtaalla töissä ja hän antoi kaikille suvun lapsille isot makeispaketit. Se oli viisikymmentäluvulla todella ainutlaatuista saada tuoreita, ihania makeisia niin paljon.”

Musiikki ja yhdessäolo luovat tunnelman

”Jouluaaton ja -aamun kirkko loivat tunnelman. Lapsena mummin vieressä ja aikuisena omien lasten kanssa sekä appivanhempien vierellä. Joka vaiheessa lahjat ja ruoka kuuluivat kuvioon, mutta musiikki ja yhdessäolo loivat joulun. Lapsuuden kodin joulutunnelmat eivät aina olleet rauhallisia. Oman perheen kesken tuli oikea joulu.”

Sisarukset viihdyttivät nuorempiaan

”Lapsuuden muistot kotona maalla. Meitä oli monta lasta ja äitini oli mahtava kokki. Olen toiseksi nuorin, joten vanhemmat sisarukset loivat meille joulun taikaa kaikin mahdollisin tavoin. Lumilyhtyjä, tonttuhattuja, joululauluja, kuusen koristeita. Piparit ja tortut teimme siskojeni kanssa.

Äiti keskittyi puuroon, kinkkuun ja laatikkoon ja vastasi karjalanpiirakoista vaikka olimmekin niitä rypyttämässä.”

Rakas kirjalahja jäi erityisesti mieleen

”Jouluaattona, kun siivoukset ja ruokavalmistelut oli tehty, alettiin lämmittää saunaa. Saunomisen jälkeen syötiin pitkään ja sen jälkeen tiskattiin astiat. Vihdoin viimein, kun toivo oli jo melkein mennyt, isä meni käymään ulkona.

Sisään tullessaan hän toi mukanaan rappusilta löytämänsä lahjasäkin. Hän avasi säkin ja alkoi lukea pakettien päällä olevia tekstejä. Ja tässä on Helenalle tällainen kova paketti, sanoi isä.

Hain paketin, revin innokkaasti paperit paketin päältä ja voi sitä onnen tunnetta, kun näin paketin sisällön. Se oli kaunis valkokantinen kirja. Kirjan kannessa oli kaksi tyttöä kukkakimput kädessään. Kääntelin kirjaa. Sen nimi oli Annan nuoruusvuodet ja sen tekijä oli L.M. Montgomery.

Pian kaikki paketit oli jaettu. Oli hyvä ja rauhallinen olo. Koti oli siisti ja kaikenlaista hyvää naposteltavaa oli tarjolla. Kiipesin yläpetilleni uuden aarteeni ja suklaakonvehtirasian kanssa. Ihailin vielä hetken kirjan kaunista ulkonäköä ja sitten avasin kirjan.

Se narahti mukavasti, niin kuin uusi kirja avattaessa narahtaa. Aloin lukea, aluksi varovaisesti ja tunnustellen. Kirjan päähenkilö Anna oli 11-vuotias, vähän minua nuorempi. Annaan oli kiva tutustua ja hänestä tulikin minun ystäväni. Ihailin häntä suuresti, hänhän oli niin reipas ja rohkea. Sellainen minäkin olisin halunnut olla.”

Nuoren parin romantiikkaa

”Kihlaparina viettäessämme kahden joulua Lapissa Kropiovaaralla miehen työpaikan vuokramökissä. Mukaan oli pakattu jouluherkut, kirjoja, 1000 palan palapeli, joulumusiikkia, sukset jne…

Pakkanen paukkui 36 asteen kylmyydellä ja auto ei käynnistynyt joulukirkkoon lohkolämmittimestä huolimatta. Naapurimökin avulla pääsimme kirkkoon. Kirkonmenot alkoikin vasta tuntia myöhemmin kuin mitä olimme etelässä tottuneet.”

Kaksi joulupukkia samana jouluna

”Joulukahvit puolison kanssa klo 03.00 yöllä, silloin kun alle 50-vuotiaana vielä jaksoi valvoa. Oman kodin tunnelma ja rakkaus. Nuorena aikuisena ystävien kanssa vietetyt hetket joululaulukonserteissa, kirkossa ja seuroissa ja niiden jälkeiset kyläilyt. Teini-iässä naapurista lahjaksi saatu taivaallisen makuinen kermasuklaa, jota syödä kirjoja lukiessaan.

Välähdykset lapsuudesta: Äiti veti minua kelkalla savusaunasta pirttiin, kun isoveli huusi portailta, että joulupukki on tullut jo. Värilliset lasipallot muistan siksi, että eräänä jouluna kuusi kaatui ja osa niistä särkyi.

Suklaamunasta saatu sormus, jonka nukkumaan mennessäni piilotin nuken vuoteen patjan alle. Joulu, jolloin meillä kävi kaksi joulupukkia. He tulivat vastakkain pirtin oven suussa ja kyllä heille (kahdelle kylän naiselle) nauru maittoi.”

Joululaulut päihittivät navetan

”Kuin istuin pienenä kamarissa kuuntelemassa joululauluja radiosta. Odotin, että täti ja serkut tulisivat navetasta, itse en mennyt mukaan jouluaattona, vaikka muuten aina olin navetassa mukana. Sitten syötiin ja sen jälkeen tuli joulupukki.”