Työpaikkakiusattu: "Menetin lähes kaiken"

Heikki Dillströmiä, 40, kiusattiin rankasti työpaikalla. Lopulta tuli hetki, jolloin hän mietti rekan alle ajamista.

Heikki Dillström joutui entisellä työpaikkallaan kiusaamisen kohteeksi.

”Kiusaajani soitti minulle kotiin, kun olin palaamassa töihin. Olin ollut kiusaamisesta aiheutuneen masennuksen takia sairauslomalla.

Puhelu oli ilkeäsävyinen. Hän oli jäämässä lomalle ja oli laatinut minulle pitkän ja yksityiskohtaisen listan töistä, jotka minun pitäisi hoitaa. Sitten hän lisäsi, ettei usko minunselviytyvän töistä ja että asiakkaamme tulevat varmasti valittamaan.

Totuus oli toinen: yleensä asiakkaat valittivat hänen virheistään ja käytöksestään, mutta esimiehemme ei puuttunut siihen – eikä kiusaamiseen.
Ei, vaikka kyseinen henkilö oli syyllistynyt työpaikkakiusaamiseen jo aikaisemmin. Siihen asti olin hillinnyt hyvin itseni, mutta nyt hermostuin ja käskin kiusaajani painua helvettiin.

Sillä hetkellä tajusin, että se, mitä minulle tehdään, ei ole normaalia. Mutta samalla menin minulle viritettyyn ansaan. Kiusaaja kertoi raportoivansa käytöksestäni esimiehelleni. Minun kanssani ei kuulemma voi tehdä yhteistyötä. Hän sulki puhelimen ja minä soitin lääkärilleni.

Sairauslomani jatkui. Ymmärsin työpaikkakiusaamisen pirullisen kuvion. Kiusaaja koetti provosoida minua ja pyrki osoittamaan, että olin juuri niin sopimaton työtehtäviini kuin hän oli kertonut esimiehelleni.

Henkistä väkivaltaa työpaikalla

Jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt irtisanoutua nopeasti. Työyhteisömme ilmapiiri oli sairas, kun salli tällaisen käytöksen. Kaikkia tekemisiäni katsottiin suurennuslasin läpi. Töistäni tehtiin listaa, hakemalla haettiin virheitä ja jos en tehnyt niitä, ne keksittiin.

Henkinen väkivalta oli alkanut pikkuhiljaa työkaverini pienestä naljailusta, ja se paheni. Kesti ainakin puoli vuotta ennen kuin ymmärsin, mistä oli kyse. Se oli salakavalaa ja härskiä mustamaalaamista, joka vei voimani ja ajoi minut lopulta sairauslomalle. Kaiken takana oli yksihäiriöinen ihminen, joka halusi nujertaa minut.

Työterveyshuollossa ymmärrettiin tilanne, mutta he eivät pystyneet tekemään mitään. Pyynnön olisi pitänyt tulla työnantajalta. Luottamusmies ymmärsi tilanteen, mutta ei halunnut puuttua siihen, koska oli jäämässä eläkkeelle, eikä halunnut enää ikävyyksiä selvitettäväkseen.

Kiusaajaa suojeltiin

En käsitä, miksi lähin esimieheni tuki piinaajaani ja silitti hänen päätään. Kiusaajaa olisi pitänyt sietää, koska ”hän nyt vaan on sellainen”. Kiusaajani puhelun jälkeen esimies puuttui ensimmäisen kerran asiaan ja järjesti palaverin. Palaverissa oli paikalla tiiminvetäjä, mutta kiusaajani ei, koska hänellä oli silloin etätyöpäivä. Kotoa käsin hän jatkoi syyttelyäni. Palaveri ei johtanut mihinkään.

Sain pyynnöstäni siirron toisella paikkakunnalla olevaan yksikköön, ja työpäiväni venyivät 11-tuntisiksi. Esimieheni sanoi, että kiusaajalleni ei saa kertoa siirtoni syytä, ettei hänen työmotivaationsa kärsi! Uudessa työpisteessä työkaverini olivat ymmärtäväisiä, mutta lopulta kukaan ei tullut oikeuteen todistamaan puolestani.

Kiusaajani jatkoi piinaamistani sähköposteilla ja soittamalla. Hän levitti minusta perättömiä juttuja. Olin entistä väsyneempi. Nukuin muutaman tunnin yössä ja senkin levottomasti. Hörpin energiajuomaa, jotta pysyin autossa ajon aikana hereillä. Pari kertaa heräsin, kun kivet iskivät auton pelteihin, mutta onnistuin pitämään auton tiellä.

Kerran mieleeni tuli karmea ajatus. Isoja rekkoja tuli vastaan ja mietin, että kurvaisin yhden alle, ettei tarvisi enää kärsiä. Teon esti se, että ajattelin vaimoani ja poikaani. Isäni kuoli, kun olin 4-vuotias enkä halunnut samaa pojalleni.

Heikki Dillström ylläpitää työpaikkakiusatut.net-sivustoa, joka tarjoaa tietoa ja tukea työpaikallaan kiusatuksi joutuneille.

Masennus vei sängyn pohjalle

Itseluottamukseni oli melkein nollassa. Isovanhemmat, vaimo ja asiakkaiden tyytyväisyys pitivät yllä vähäistä itsetuntoani. Vaimo patisti minut lääkärille ja työterveyshuoltoon masennuksen takia. Aloin kuitenkin olla firmalle ongelma masennuksesta johtuvien sairauslomieni takia. En kuulemma olisi saanut provosoitua kiusaajani käytöksestä. Kiusaajani puolestaan syötti esimiehille tietoa, että olin aiheetta sairauslomilla.

Eräänä aamuna en jaksanut nousta sängystä. Nukuin kaksi päivää putkeen. Heräilin silloin tällöin. Välillä oli valoisaa, välillä pimeää. Toisena päivänä laitoin tekstiviestin työpaikalle ja ilmoitin olevani sairaana, mutta se ei riittänyt. Minut irtisanottiin jonkin ajan kuluttua. Minulle oli asetettu sääntö, että poissaoloista on soitettava, muille riitti pelkkä tekstiviesti. Se oli syrjintää.

Soitin siltä seisomalta liittoon ja lakimies alkoi hoitaa asiaa. Hävisimme jutun vuosien taistelun jälkeen. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa.

Olin ensin sairauslomalla jonkin aikaa. Sitten sain liiton päivärahaa. Vaimo oli kotona lapsemme kanssa. Hain töitä, tein toistasataa työhakemusta. Tajusin pian, että en voi saada omaa koulutustani vastaavaa työtä. Sen estivät oikeusjuttu työnantajaa vastaan ja mustamaalaamiseni. Aikaisemmassa työpaikassa olin esimerkillinen työntekijä, viimeisessä minut kirottiin alimpaan helvettiin.

Työpaikkakiusatusta toisten auttajaksi

Aloitin 2005 työpaikkakiusatut.net-sivuston. Saan voimia, kun tiedän pystyväni auttamaan muita. Sivuston tarkoituksena on tarjota tietoa ja tukea työpaikkakiusatuille, joita on noin 140 000. Kulut työpaikkojen psyykkisestä väkivallasta ovat Työterveyslaitoksen mukaan noin puolet valtion
vuosibudjetista eli noin 30 miljardia euroa.

Olen ollut valmistelemassa kansalaisaloitetta oikeusministerille Hilkka Ahdetta avustaneen asianajaja Mika Kivikosken sekä asianajaja Sanna Luoman ja työpaikkapiinasta kaksi kirjaa kirjoittaneen Sirpa Polon kanssa. Tarkoituksena on osoittaa rikoslaista ja työturvallisuuslaista puuttuvat pykälät, jotka mahdollistavat työpaikkakiusaamista. Lisäksi tarkoituksenamme on saada päivitettyä 12 vuotta vanha lainsäädäntö. Työpaikoilla tapahtuva psyykkinen väkivalta täyttää usein rikoksen tunnusmerkit, siksi se pitää viedä eteenpäin rikosasiana.

Vaikeuksien jälkeen löytyi uusi onni

Isovanhemmat auttoivat, kun velkani kasvoivat. Jouduimme myös myymään asuntomme pilkkahintaan. Sain ammattitaitoani vastaamattoman työpaikan, josta sain ulosmittausten jälkeen niin vähän rahaa, että minun oli luovuttava työstä. Sain toisen työpaikan, jossa tienasin hiukan enemmän, mutta huomattavasti vähemmän kuin koulutustani vastaavassa työssä. Isovanhempani ottivat lainaa ja maksoivat minun ulosottovelkani pois ja lyhennän velkaa nyt heille.

Sitten tuli ero vaimoni kanssa ja muutin poikani kanssa vanhaan kotikaupunkiini Savonlinnaan. Työkaverit sanoivat, että olen hullu, kun lähden tyhjän päälle. Sain kuitenkin työtä, jossa meni ihan hyvin, kunnes minulla todettiin aivokasvain aivojen vasemmalla puolella. Se on todennäköisesti hyvänlaatuinen, mutta sitä ei voi leikata. Lisäksi minulla todettiin epilepsia. En kykene enää normaaliin päivätyöhön.

– Marjorie, uusi vaimoni, on minun pelastava enkelini, Heikki sanoo.

Kaikesta huolimatta voin nyt suhteellisen hyvin. Menin uudelleen naimisiin viime vuoden alussa. Löysin netistä filippiiniläisen Marjorien, joka on hyvin positiivinen ihminen ja kannustaa minua.

Olemme käyneet yhdessä läpi näitä minun asioitani. Voisi sanoa, että hän oli minulle se pelastava enkeli. Tiedän nyt, että minun ei tarvitse yksin jaksaa. Toinen ihminen on koko ajan rinnallani.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/15.

Teksti: Riitta Ahonen
Kuvat: Paula Myöhänen