Neulonta

Tekevälle sattuu! Nämä neulontamokat saavat hymyn huulille: Keskisormea näyttävä kuvio, kantapää sukan kärjessä, nukkuessa neulotut silmukat…

Neuloessa voi sattua yhtä sun toista, jos ei ole tarkkana. Pyysimme Kotilieden lukijoita paljastamaan hauskimmat neulontamokat, joita omalle kohdalle on osunut.

Neulojat sen tietävät – aina ei mene ihan niin kuin Strömsössä, kun tarttuu puikkoihin. Onneksi käsitöissä saa turvallisesti epäonnistua. Pieleen menneet silmukat voi purkaa ja neuloa uudestaan.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen kertoo jutussamme, että siksi käsityöt ovat hyvä tapa treenata aivoja. Aivot kun eivät opi uutta, jos ihminen pelaa varman päälle ja tekee vain niitä asioita, jotka hän osaa täydellisesti.

Kysyimme Kotilieden lukijoilta Kotilieden Facebook-kanavalla ja Kotilieden käsityöryhmässä, millaisia neulontamokia heille on sattunut. Koostimme 25 parasta kommellusta alle.

Eikö oma mokasi löydy vielä listalta? Kerro se jutun kommenttikentässä.

Parhaat neulontamokat syntyvät vahingossa – lopputulos ei vastannut suunniteltua

Se tunne, kun lähdet neulomaan kirkas visio päässäsi, mutta lopputulos on jotain aivan muuta. Nämä kokemukset saavat hykertelemään:

”Kadun varmaan tämän kertomista vielä, mutta suunnittelin tässä alkusyksystä kauniit luontoaiheiset sukat. Olinkin itse lopputulokseen tosi tyytyväinen siihen asti, kunnes joku huomasi, että jalkaterissä on keskarit pystyssä.” –Kirsi

neulontamoka: keskisormi pystyssä kirjoneuleessa
© Kirsi Virolainen

”Yleensä neulon aina telkkaria katsoessani, koska muuten nukahdan. Joskus käy niin, että nukahdan vaikka neulonkin, mutta jatkan silti neulomista. Olen huomannut, että nukkuessa tykkään neuloa pelkkää nurjaa. Monet nurjat olen joutunut purkamaan.” –Niina

”Alakoulussa neuloin kaulaliinaa ja se kapeni ja kapeni jo alkusenteillä. Lopulta siitä tuli patalapun hameosa äidille, kun opettaja virkkasi pään ja kädet siihen.” –Tiina

”Muistan, kun äitini serkku neuloi pitkää hametta pyöröpuikoilla. Oli noin 1 metrin pitkältä neulonut ja kun levitti sen, niin huomasi, että alussa oli kääntänyt jotenkin, että se neule kiersi eikä ollutkaan suora pötkö vaan ristissä. Purkaminenhan siitä tuli.” –Raili

”Lapselleni neuloin joskus farkkuhaalarit sisäkäyttöön, meni etu- ja takaosa väärin päin.” –Seija

”Palmikkosukat neuloin niin timmiin kuntoon, että sukka seisoi ihan omin avuin pystyssä.” –Jaana

”Vuonna 1980 tein isälle lahjaksi villasukat: yhteen sukkaan olisi heittämällä mahtuneet molemmat jalat. En tiedä, mihin käyttöön menivät.” –Tarja

”Niin kovalla touhulla tein kaarrokeneuletta, että kun piti jakaa hihat ja vartalo, niin olin unohtanut hihasilmukat kokonaan (150 s). Purkuun meni. Ps. noin 40 puseroa oon tehnyt. Sattuu sitä kokeneellekin.” –Lenita

neulontamoka: hihat unohtuivat kaarrokeneuleesta
© Lenita Laine

Ai niin, se kantapää!

Kantapään teko voi aiheuttaa aloittelevalle neulojalle päänvaivaa, mutta kyllä kokeneempikin joskus kompastuu:

”Kantapään kavennukset ovat meinanneet jäädä tekemättä.” –Irene

”Katsoessani tv:tä olin kutonut 6 kerrosta kantalappua, kun olisi pitänyt aloittaa sukan kärkikavennus.” –Aili

”Kyllä viime talvena meinasi tulla erikoinen sukka. Kaverin luona istuttiin ja jutusteltiin tv:n katselun lomassa ja eihän siinä kovin tarkkaan kutomustaan ehtinyt seurata. Olin kutomassa kantapäätä, mutta kantalappu jäi tyystin kutomatta. Aloin vain heti kaventaa kantapohjaa. Kyllähän siitä hassu sukka olisi tullut. Onneksi suht äkkiä huomasin, että nyt on jotain väärin.” –Irene

”Tässä meinasin vähän oikaista” –Anna Liisa

neulontamoka: yhden kerroksen kantalappu
© Anna Liisa Keskitalo

Peukalo unohtui lapasesta ja sormikkaaseen tuli kuusi sormea

Lapasia neuloessa tavallisin moka on unohtunut peukalo tai kaksi samalle kädelle neulottua lapasta. Tällaisia virheitä lukijamme ovat kohdanneet käsineitä neuloessa:

”Opettelin innoissani lapaset intialaisella peukalolla ja tein kaksi saman käden lapasta. Huomasin vasta, kun olin niitä lahjoittamassa.” –Raija

”Saman käden lapasia tehty useammat, samoin kokonaan ilman peukaloa, kun on aukko unohtunut neulomisen huumassa.” –Hanni

”Olen monesti tehnyt kaksi saman käden lapasta.” –Tarja-Riitta

”Tein lapsenlapselle pääkallosormikkaat, kun semmoiset välttämättä tahtoi. Toiseen tein viisi sormea, toiseen kuusi.” –Raija

”Lapseni teki 10-vuotiaana lapasia ja tuli minulle kertomaan, että ’näissä on nyt joku vika’. Tiskasin ja mietin samalla työasioita, ja rohkaisin tyttöä, että niistä tulee ihan hienot, kun vähän höyrytetään ja muotoillaan. Luulin hänen tarkoittaneen lievästi epätasaista neuleen pintaa. Kun aloimme höyryttää niitä, huomasin, että kyseessä oli kaksi saman käden lapasta. Tyttäreni on nyt 48-vuotias, ja kun joku menee ihan päin hanuria, toteamme yhdessä että ’hyvä siitä tulee, kun vähän höyryttää…’” –Kaija

”Tulihan sitä lapaseen tehtyä molemmille puolille peukalokiila. Neuloessa mietin, että äkkiäpäs se yksi kerros aina menee, kun aina on kiila vastassa. Toisen kerran en sitten tehnyt peukalolle paikkaa ollenkaan. Tuli pelkkä tuppi!” –Jaana

”Tein tyttärentyttärelle joululahjaksi Lontoonrae-lapaset kyseisen karkkipussin kera. Suunnittelin Big Ben -kellotornikuvion ja yritin saada mukaan kaikki yksityiskohdat. Sitten innolla neulomaan ja kun se monimutkainen kellotorni oli valmis, niin huomasin, että peukaloaukko puuttuu.” –Hilkka

Hihat ja sukat olivat eriparia

Vaikka yhdestä sukasta tulisi täydellinen, voi kömmähdys sattua toisen kanssa. Nämä neulomukset eivät ole samasta puusta veistettyjä:

”Vähän aikaa mietin, miksi toinen sukka olikin pidempi.” –Maija

neulontamoka: toisesta sukasta tuli pidempi
© Maija Halmesaari

”Minä olen aina ollut poropeukalo käsitöissä. Koulussa tumput olivat eriparia: toinen löysää neulosta, toinen tiukkaa. Ne menivät roskiin heti, kun sain ne kotiin. Sen jälkeen olen kyllä useammat lapaset neulonut aivan onnistuneesti.” –Eija

”Tämä ’moka’ sattui jo joskus 80-luvulla. Ystäväni kanssa innostuttiin tekemään villapaitoja. Hänellä oli taitoa, minulla ei niinkään. Eka ja vika paitani, jossa poolokaulus. Ei mennyt päästä läpi, kun oli niin tiukka. Ja toinen hiha oli 10 cm pitempi kuin toinen. Värinkin muistan, oli vihreä.” –Ulla

”Kudoin villapaitaa itselleni, samalla katsoin aina teeveetä. Istutin hihat ja vasta sitten huomasin, että hihat olivat eripituiset. Ei muuta kuin purkaa toinen hiha pois ja kutoa uudelleen. Arvaa ketuttiko.” –Arja

”Äsken juuri kudoin Strömsö-sukat, etenin melkein loppuun (piti alkaa sädekavennukset ja silmät eivät jakaantuneet oikein). Yhtäkkiä huomasin, että miten toisen sukan puikoilla on 10 silmää/puikko ja toisen sukan silmukat ihan oikein 12 s/puikko eli oikein yht. 48 silmää per sukka.

Olin siis tehnyt kavennuksia liikaa kantapäässä lähdettäessä. Ei muuta kuin purin äsken ja kudoin uusiksi, tänään ei enää ehdi jatkamaan loppuun. Ei kauheasti harmittanut, sattuuhan näitä ja niihin tottuu.” –Erica

”Viimeisin, mutta ei varmaan pahin. Piti tehdä uusi pari molemmille.” –Tarja

neulontamoka: toisesta sukasta tuli pidempi
© Tarja Tilli

Lue myös Anna.fi: Onko tässä Suomen pisimpään neulottu villapaita? Pirjo sai vihdoin valmiiksi vuonna 1998 aloittamansa kettupaidan

Kommentoi

Kommentoi juttua: Tekevälle sattuu! Nämä neulontamokat saavat hymyn huulille: Keskisormea näyttävä kuvio, kantapää sukan kärjessä, nukkuessa neulotut silmukat…

Sinun täytyy kommentoidaksesi.