Hannele ja Jarmo elävät koirien ehdoilla – miten lemmikeistä tuli perheenjäseniä, joita viedään eskariin ja joille vuokrataan oma metsä?
Hannele ja Jarmo Kuittinen ovat lemmikkivanhempia, jotka elävät koirien ehdoilla. Koiran kuolema surettaa jopa enemmän kuin mummon kuolema. Missä vaiheessa lemmikeistä on tullut ihmisen kaltaisia perheenjäseniä?
Tuisku ja Elle ovat valmiina avaamaan joulukalentereidensa luukut. Mutta koska koirien tassut ovat isot ja luukut pikkuriikkiset, niiden isäntä, kuopiolainen Jarmo Kuittinen sujauttaa koirannamit lemmikkiensä suihin.
Ennen nameja on hotkittu aamupala ja Tuisku on saanut kilpirauhaslääkkeensä. Ellelle Jarmo antoi lumelääkkeen, jotta se ei tule kateelliseksi.
Sitten jättimäiset koirat säntäävät olohuoneeseen peuhaamaan sohvatyynyjen kanssa. Jarmo puhuu hellällä äänellä sohvan räjäyttämisestä.
Elle ja Tuisku ovat pyreneittenmastiffeja, Jarmon ja hänen puolisonsa Hannelen lemmikkejä. Rodusta sanotaan, että se kiintyy kovasti laumaansa ja suojelee sitä.
Kiintyneitä ovat Hannele ja Jarmokin. Kun muut eivät ole kuulemassa, Jarmo puhuu niille itsestään iskänä. Hannelen suusta saattaa puolestaan päästä sanat äidin kulta.
Kuopiolaista pariskuntaa voi hyvällä syyllä kutsua koiraihmisiksi. 24 vuoden yhteiselämän aikana heillä on ollut kuusi koiraa. Niistä neljän tuhkauurnat on asetettu olohuoneen parhaalle paikalle lasivitriiniin. Jokaisesta rakkaasta karvakuonosta on myös tassuvalos seinällä.
Jarmo olisi halunnut lapsia, Hannele ei
Kun Kuittiset olivat nuori pariskunta, Jarmo olisi ollut valmis hankkimaan lapsia, mutta Hannelesta ajatus ei tuntunut omalta. Sen sijaan koiran halusivat molemmat.
He harkitsivat pientä terrieriä, mutta toisin kävi: bernhardinkoira Raxu kasvoi 90-kiloiseksi.
Raxu oli helppo tapaus. Jarmo ja Hannele kulkivat sen kanssa koirakoulussa ja opettelivat koiran kasvattamista.
”Uuden perheenjäsenen tuloon on syytä varustautua hyvin. Koira on kanssasi kuitenkin 10–15 vuotta”, Jarmo sanoo.
Kun Jarmo ja Hannele menivät kylään, Raxu oli aina mukana. Sitä ei jätetty koskaan yksin kotiin.
Nyt Tuiskun ja Ellen kanssa eletään samaan tapaan: niiden tarpeet säätelevät päivärytmin ja elämänmenon muutenkin.
Koirat kyllä mahtuvat perheen farmariautojen kyytiin, mutta juuri eläinlääkäriä pidemmälle niiden kanssa ei ajella eikä reissaamista harrasteta.
”Kuopiossa on hienot koirahoitolat, mutta en halua jättää koiriani toisille. Olisi outoa olla viikko erossa niistä”, Hannele sanoo.
Lue myös: Papukaija Otto osaa jo satoja sanoja – ”Onks hyvä päivä”, se kysyy perheeltään aamulla
Lemmikeille annetaan nyt ihmisten nimiä
Koronavuodet kiihdyttivät suomalaisten halua hankkia lemmikkejä, mutta jo vuosia aiemmin joka kolmannessa suomalaiskodissa asui eläin, useimmiten koira tai kissa. Koiria Suomessa on noin 700 000, kissoja vajaat 600 000.
Enää aikoihin koirat eivät ole olleet pelkästään kopeissaan asuvia, omistajilleen tärkeitä talon vahteja, vaan yhä enemmän perheenjäseniä, joihin liittyy valtavasti tunteita.
”Lemmikkivanhemmuus ei ole ääri-ilmiö, vaan kaikenkattava näkökulma lemmikin omistamiseen”, sanoo Vaasan yliopiston markkinoinnin ja viestinnän yksikön yliopistotutkija, dosentti Henna Syrjälä.
Kansainväliset ja kotimaiset tutkimukset kertovat, että lemmikki koetaan ennen kaikkea perheenjäseneksi. Myös Syrjälän ja kollegoiden vuonna 2014 tekemässä tutkimuksessa 99 prosenttia vastaajista koki juuri näin.
Se, mitä kaikkea perheenjäsenyys kullekin tarkoittaa, vaihtelee. Ytimessä on kuitenkin samankaltainen kiintymys kuin lasten vanhemmuudessa.
”Ei lemmikkivanhemmuus kuitenkaan korvaa ihmisvanhemmuutta. Se on erilaista vanhemmuutta, joka voi näyttäytyä tietynlaisena, jos perheessä ei ole ihmislapsia tai he ovat jo lentäneet pois kotoa”, Syrjälä sanoo.
Lisäksi lemmikkivanhemmuudessa on joskus nähtävissä statushakuisuutta.
”Esimerkiksi sillä, millaisia tarvikkeita lemmikille hankitaan, viestitään jotakin muille ihmisille”, Syrjälä sanoo.
Enää lemmikit eivät ole myöskään Rekkuja ja Musteja. Nykyään niille annetaan perheenjäsenyyden nimissä ihmisten nimiä, sellaisia kuin Alma, Helmi, Hertta, Sulo ja Bruno.
Päivärytmi kuin pikkulapsilla
Ellen ja Tuiskun päivärytmi on tarkka kuin pikkulapsilla. Heti kun silmät aukeavat, painutaan lenkille lähimetsään. Aamupala tarjoillaan kahdeksalta kodinhoitohuoneeseen koirien omiin kuppeihin, jotka on asetettu korkeille jalustoille, jotta isojen koirien niskat eivät kipeydy.
Hannele lähtee töihin usein jo aamuvarhaisella ja palaa iltapäivällä. Koska yrittäjänä työskentelevä Jarmo aloittaa työt vasta vähän ennen kymmentä, Elle ja Tuisku eivät joudu olemaan kahdestaan pitkiä aikoja. Mutta kun ne ovat, ne lepäilevät omissa huoneissaan, jotta meno ei ylly painiksi.
Mitään pahempaa ei ole sattunut. Paitsi kerran.
”Elle ryntäsi kovilla vauhdeilla ikkunan edessä olevalle sohvalle, kun se näki jotain ulkona. Ikkunaruutu tuli alas”, Jarmo kertoo.
Hau, syön lähiruokaa
Meneillään oleva hyvinvointibuumi näkyy eläinten hoivassa. Laura Strömberg on nähnyt ihmisten sitoutumisen lemmikkeihin johtamansa yrityksen, lemmikkien ruokaa valmistavan Dagsmark Petfoodin kautta.
”Voisi ajatella, että nyt kun monilla on taloudellisesti tiukkaa, siirryttäisiin halvempiin lemmikkiruokiin. Mutta ihmiset tinkivät mieluummin omista menoistaan”, Strömberg sanoo.
Hänen mukaansa monet lemmikkivanhemmat haluavat tietää eläinten ruoan alkuperän. Jos kotimainen lähiruoka on heille itselleen tärkeää, he tarjoavat sitä myös eläimilleen.
”Ihmiset tahtovat tehdä arvojensa mukaisia valintoja.”
Sellaisia ovat hänen mukaansa esimerkiksi herkkupalat ja puruluut, jotka on valmistettu riistasta.
Strömberg huomauttaa, että kyse ei ole vain hyvätuloisten panostuksesta.
”Lemmikkejä on paljon myös sinkkutalouksissa, opiskelijoilla ja vanhuksilla. Heille lemmikeillä on iso arvo, vaikka ei olisi paljon rahaa. Koirat ja kissat lievittävät esimerkiksi yksinäisyyttä.”
Osalla omistajista hemmottelu menee tosin yli esimerkiksi liiallisena ruokintana. Koirilla on valtavasti ylipaino-ongelmia.
Lue myös Seura.fi: Kissan aktivointi pitää lemmikin kehon ja mielen virkeänä – 5 vinkkiä kissan virikkeelliseen elämään
Lemmikit käyvät hieronnassa ja eskarissa
Toinen lemmikkien kuluttamisen kohde ovat hoiva- ja harrastuspalvelut. Koiria viedään työpäivien ajaksi päiväkotiin, ja niitä käytetään erilaisissa hoidoissa: fysioterapioissa, vesijuoksemassa, hierojalla, akunpunktiossa, kraniosakraaliterapiassa ja jäsenkorjauksessa.
Kaupalliset tahot järjestävät nuorille koirille myös pentutreffejä ja eskareita, ja koirien kanssa käydään harrastuksissa, esimerkiksi agilityssä.
Tarjonta ja kysyntä ruokkivat toisiaan. Koiriin käytetään Suomessa noin miljardi euroa vuodessa.
Enimmäkseen hankinnat tukevat eläinten luontaisia tarpeita. Henna Syrjälä ottaa esimerkiksi vuokrattavat koirametsät, joita on ollut tarjolla muutaman vuoden ajan. Niitä löytyy esimerkiksi Helsingistä, Oulusta ja Paimiosta.
”Ne ovat aidattuja alueita, joita voi vuokrata yksityiskäyttöön. Koiraa voi pitää niissä vapaana ja tarjota mahdollisuuden lajityypilliseen käyttäytymiseen”, Syrjälä sanoo.
Osa omistajista myös stailaa koiransa ja kissansa asuineen ja remmeineen sävy sävyyn itsensä kanssa, tosin kaikki eivät välttämättä ole ihan tosissaan. Syrjälä huomauttaa, että lemmikkeihin ja niihin kuluttamiseen liittyy leikillisyyttä.
”Olen puhunut ironisesta kuluttamisesta. Jos esimerkiksi söpölle pikkukoiralle hankitaan niittipanta, rakennetaan yhteistä hauskaa tarinaa lemmikin kanssa.”
Yhdysvalloissa tämäkin on viety Suomea pidemmälle: siellä värjätään koirien turkkeja, laitetaan lemmikeille värillisiä kynsiä tai päähän tiara.
Lue myös: Kodittoman kissan ottanut Jaana: ”Kisuli hoitaa yksinäisyyttäni ja mielenterveyttäni”
Koiran paras ystävä ei ole ihminen
Tuiskun ja Ellen emäntä Hannele vierastaa sitä, että koiria inhimillistetään. Eläimen pukeminen mekkoon tai työntäminen rattaissa ei ole hänen juttunsa. Hänen mielestään koiran tehtävä on rypeä kurassa ja tonkia myyrän jälkiä.
”Koira on ihmisen paras ystävä, mutta koiran paras ystävä on aina toinen koira”, Hannele sanoo.
Hannelen puoliso Jarmo on samoilla linjoilla. Hän ei halua viitata eläimeen hän-sanalla, kuten monet nykyisin tekevät. Toisaalta se-termi tuntuu vähättelevältä. Voisiko lemmikille keksiä oman pronominin, Jarmo pohtii.
Puhettahan Elle ja Tuisku tietysti ymmärtävät. Ainakin omat nimensä sekä sanat lenkki, iltapala, aamupala, syömään ja lantti, joka tarkoittaa keksejä. Ja heti alkaa hirveä haukku, jos niille sanoo ”missä kissa”.
Tuisku tunnistaa myös WhatsApp-viestin kilahduksen. Silloin se juoksee ovelle odottamaan Hannelen äitiä.
Karvalapsia on helppo rakastaa
Lemmikit ovat tärkeitä, koska ne tuovat omistajiensa elämään iloa eri tavoin kuin toiset ihmiset.
”Eläimet osoittavat tunteita vähemmän pidätellysti ja aidommin kuin ihmiset. Ajassamme on varmasti myös jotain, joka luo kysyntää eläinten tarjoamalle pehmeydelle ja empatialle”, Henna Syrjälä arvelee.
Jarmo ja Hannele Kuittinen puhuvat koiristaan melkoisina persoonina. Kuusivuotias Elle on ollut pennusta asti ”hyvin omaehtoinen”.
”Kun Ellellä on paha päivä, se vetäytyy muristen omaan huoneeseensa. Silloin sen kannattaa antaa olla rauhassa”, Jarmo kertoo.
Nelivuotias Tuisku on puolestaan läheisyydenkipeä. Se säntää syliin, jos Jarmo menee sohvalle. Telkkariakin katsotaan välillä sylikkäin, vaikka Tuisku painaa 70 kiloa. Ja jos Tuisku aavistaa, että Jarmo ja Hannele aikovat halata, se tulee huoneestaan täyttä laukkaa mukaan.
Näitä karvalapsia on kovin helppo rakastaa.
Vakuutus mussukalle, tietenkin
Jarmo Kuittinen huokaa syvään, kun puhutaan koirien sairastamisesta. Sitä on ollut paljon, ja heidän lemmikkinsä hoidetaan viimeisen päälle.
Ellen steriloinnin piti olla rutiinileikkaus. Kun Jarmo haki sen kotiin ja nosti auton peräkontista jaloilleen, verta vuoti maahan. Leikkaushaava oli revennyt.
Yö kului tehohoidossa eläinsairaalassa, jonne Jarmo sai poikkeusluvalla jäädä Ellen kaveriksi. Aamulla koira onneksi voi jo paremmin.
”Kun näistä selviää, kiintymys eläintä kohtaan vain kasvaa”, Jarmo sanoo.
Eläinlääkärikäynteihin kuluu tietysti rahaa. Varsinkin jos joudutaan menemään päivystykseen.
”Pari vuotta sitten samana vuonna kaikille koirille tuli veriripuli, ja ne olivat päivystyksessä yksi kerrallaan tipassa. Siinä paloi monta tonnia.”
Koirien vakuutuksista Kuittiset maksavat 600 euroa vuodessa. Suomessa lemmikkivakuutuksia otetaan kasvavassa määrin, etenkin koirille.
Koiran kuolema suretti enemmän kuin mummon menetys
Koska eläinlasten elinaika on ihmisiä lyhyempi, lemmikkivanhemmilla on jossain vaiheessa edessä suuri menetys. Koirien kuolemat ottavat Hannelella ja Jarmolla todella koville.
Kun tulee puhe edesmenneistä koirista, Hannelea itkettää niin, että hänen pitää mennä hetkeksi omiin oloihin. Usein se on kuitenkin juuri Hannele, joka menetyksen jälkeen sanoo heistä ensimmäisenä, että elämässä on mentävä eteenpäin.
Jarmo myöntää sulkeutuvansa kuoleman hetkellä toviksi.
”Kävin syksyllä saattamassa hautaan rakkaan mummoni. Mutta raskaammin minä otin Iita-koiran menettämisen. Koiran ottaa pentuna, kasvattaa, rokottaa ja valvoo vieressä patjalla, kun ne sairastavat.”
Entä mikä karvaturrien kanssa on parasta? Arki.
Niinä aamuina, jolloin taivas kaataa vettä niskaan, Jarmoa joskus ketuttaa lähteä lenkille Ellen ja Tuiskun kanssa. Silti hän lähtee, valittamatta. Ovathan lenkit koirille päivän parhaita hetkiä.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 1/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Hannele ja Jarmo elävät koirien ehdoilla – miten lemmikeistä tuli perheenjäseniä, joita viedään eskariin ja joille vuokrataan oma metsä?