Näin viljelet luonnonmukaisesti kotipuutarhassa – 5 tärkeää vinkkiä luomuviljelyyn

Ota haltuun luonnonmukaiset viljelykonstit, joiden avulla kasvimaasi multa säilyy kuohkeana ja muhevana vuodesta toiseen.

1. Helli maaperä kuohkeaksi

Kunnon maa on kuohkeaa ja ravinnepitoista. Vaikka viljelytilkkusi maalaji ei luonnostaan muistuttaisikaan muhevaa multaa, voit omilla toimillasi helposti kohentaa sen kuntoa.

Lue myös: Villiyrttejä istutetaan nyt kotipihoille, kukkaloisto ei ole enää trendikäs – listasimme 4 kiinnostavaa puutarhatrendiä

Hyvinvoiva maa on onnistuneen luomuviljelyn perusta.

Maa pysyy ilmavana, kun sitä ei turhaan tallota tiiviimmäksi. Suunnittele viljelypenkeistä sen kokoiset, että yletyt hoitamaan niitä reunoilta.

Mangoldi kasvaa nopeasti muhevassa maassa. Sato on valmista parissa kuukaudessa, mutta pieniä lehtiä voi jo aiemmin napsia esimerkiksi salaattiin. ’Rainbow’-värisekoituksesta kasvaa upean värisiä ruoteja.

2. Muista vuoroviljely

Kulje kasvimaalla vain polkuja pitkin. Vaihtele sen sijaan vihannesten kasvupaikkaa vuosittain, sillä se ehkäisee kasvitauteja ja pitää yllä maan kasvukuntoa.

Vuoroviljelyn ansiosta maan pieneliöstö toimii tehokkaasti ja hajottaa kasvijätteet hienoksi humukseksi.

Luonnonmukaisessa viljelyssä kulkureitit ja viljelypenkit pidetään erillään, jotta viljelymaa ei tiivistyisi.

3. Lannoita kasveilla

Luonnonmukainen viljely pyrkii monella tapaa jäljittelemään luonnon omaa kiertokulkua. Luonnossa mikään maa-ala ei säily pitkään mulloksena, vaan kasvit valtaavat tyhjät läntit pian itselleen.

Mangoldia voi kylvää usean kerran kesässä. Nopeakasvuisena se peittää esimerkiksi sadonkorjuusta syntyneet paljaat läntit.

Samasta syystä multapintaa ei luonnonmukaisessa viljelyssäkään jätetä paljaaksi, sillä esimerkiksi sadonkorjuun jälkeen tyhjäksi jäänyt viljelypenkki täyttyy pian rikkakasveista, jotka kuluttavat maasta ravinteita. Paljas multapinta haihduttaa myös paljon kosteutta.

Kylvä paljaiden länttien peitoksi typpeä maahan sitovia viherlannoituskasveja, jotka parantavat samalla maan rakennetta ja palauttavat takaisin ravinteita, joita siinä kasvanut sato on kuluttanut.

Pavut ovat hyviä maanparantajia. Violetti vahapapu ’Purple Teepee’, vihreä ’Domino’ ja keltainen ’Helios’.

4. Kylvä joukkoon palkokasveja

Hyvä viherlannoitussekoitus syntyy esimerkiksi valkomesikästä, italianraiheinästä ja valkoapilasta.

Jos haluat viherlannoituksen lisäksi myös satoa, muista palkokasvit eli herneet, härkäpavut ja pavut.

Kun kylvät sekaisin auringonkukkia ja herneitä, herneet käyttävät jämäkkävartisia auringonkukkia kiipeilytelineinään, eivätkä tarvitse muuta tukea.

Paljon ravinteita tarvitseva valkosipuli hyötyy viherlannoituksesta.

Muokkaa viherlannoituskasvien koko kasvusto maan joukkoon vasta myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä.

Jo yhden kesän viherlannoituksen jäljiltä maa on riittävän vahvaa jopa ravinnerohmujen kaalien kasvattamiseen.

5. Nauti hyvää tekevästä sadosta

Monet maanparantajakasvit ovat ennen kaikkea herkullista syötävää. Esimerkiksi typpipitoisuutta kohottavien papujen lajikevalikoima on huima.

Raitajuurikas ’Tondo di Choggia’ piristää salaatteja ohuina siivuina. Keitettäessä värit haalistuvat.

Kokeilemalla huomaat, maistuvatko sinulle parhaiten violetit, vihreät vai vahapavuiksi kutsutut keltaiset lajikkeet tai kenties italialaiset borlottopavut, joiden palkojen kylkiä koristavat liekkikuviot.

Kylvä mangoldia multapinnan peitoksi. Se tuottaa satoa vähällä vaivalla ja on lisäksi kaunis kuin koristekasvi.

’Forono’-punajuurikas viihtyy muhevassa ja kosteutta pidättävässä maassa.

Peruna puolestaan on tehokas maan kuohkeuttaja. Se muodostaa mukuloitaan maanpinnan alla, mikä samalla muokkaa maata ilmavammaksi.

Peruna on kuitenkin herkkä taudeille, joten vaihda viljelypaikkaa usein, mieluiten joka vuosi. Valitse sekä aikaisia että myöhäisiä lajikkeita, niin saat nostaa tuoretta perunaa heinäkuusta loppusyksyyn.