Puutarha

Pitkään kukkivat perennat ovat myös helppohoitoisia – tutustu 9 vaihtoehtoon

Poimimme 9 perennaa, joiden kukinta kestää erityisen pitkään. Joidenkin kukinnot ovat poikkeuksellisen kestävät säiden armoillakin.

Pitkään kukkivat perennat muodostavat puutarhan kukkivien kasvien rungon. Niitä maustavat lyhyen tähtihetken kukat, kuten sipulikukat ja pionit. Kukintaa täydentävät myös yksivuotiset kesäkukat.

Tutustu näihin perennavaihtoehtoihin, jos kaipaat pitkäikäistä kukkaloistoa puutarhaasi.

Lue myös Anna.fi: Valitsetko kesäkukiksi hempeät dianat vai orvokit trendisävyssä? Listasimme kauneimmat kesäkukat pihalle ja parvekkeelle

Pitkään kukkivat perennat

Herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia) kukkii touko-kesäkuussa ja kevätkesän viileydessä kukat säilyvät kasvissa pitkään. Kasvupaikka voi olla lähes mikä vain, auringosta varjoon. Humuspitoisessa maassa kasvu on rehevää. 30–50 senttiset lehdet punertuvat syksyllä ja säilyvät kevääseen, jolloin ne vihertyvät.

Isotähtiputki (Astrantia major) kukkii lähes läpi kesän, kesä-elokuun ajan. Kannattaa ottaa huomioon, että 30–80 senttiä korkeat kukinnot siementävät voimakkaasti. Kasvupaikka voi olla auringosta varjoon. Maan on hyvä olla humuspitoista mutta läpäisevää.

Kesäpikkusydän (Dicentra formosa) on matalakasvuinen, 20–30 senttiä korkeaksi kasvava, runsaskukkainen laji. Se viihtyy auringossa ja puolivarjossa, jopa varjoisilla paikoilla. Kukinta alkaa kesäkuussa ja kestää jopa syksyyn saakka. Hautausmaiden suosikki varmuutensa vuoksi.

Loistosalvian (Salvia x sylvestris) 40–60 senttiä korkeat kukinnot ovat hyvin kestävät. Kukinta-aika on heinä-elokuussa. Loistosalvia viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla, jopa paahteessa. Kasvupaikan maan tulee olla läpäisevää ja kalkittua. Kestäviä lajikkeita ovat muun muassa ’Blauhügel’ ja ’Caradona’.

Pohjanrantakukka (Lythrum salicaria) menestyy auringossa ja puolivarjossa humuspitoisessa, kosteassa maassa. Heinä-syyskuussa nousevat 60–100 senttiä korkeat kukinnot ovat pitkäikäiset. Rantakukka sopii hulevesialueille, sillä se sietää kuivahtamista. Perhoskasvinakin suosittu laji.

Ruusumalva (Malva alcea) on kestävä pensasmainen 80–150 senttiä korkeaksi kasvava laji. Perinnekasvi kukkii heinä-syyskuussa. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen ja maan läpäisevää, se voi olla jopa kuivaa. Kalkinsuosijakasvi, joka pitää myös ravinteikkaasta maasta.

Syysleimu (Phlox paniculata) kuuluu kotipuutarhojen suosikkeihin. Heinä-syyskuussa kukkiva laji viihtyy auringossa, läpäisevässä maassa. Vaikka se viihtyy auringossa, sen pinnallinen juuristo on arka kuivumiselle – kastele siis tarpeen mukaan. Värit ja korkeudet vaihtelevat, kasvukorkeus on 40–120 senttiä. Tunnettu meillä 1700-luvulta saakka.

Tarhajaloangervon (Astilbe Arendsii-ryhmä) tanakat kukinnot kasvavat lajikkeesta riippuen 40–100 senttiä korkeiksi. Puolivarjossa kasvu on parasta, sillä laji ei pidä kuivumisesta. Aurinkoisella paikalla taimia kannattaa kastella. Jaloangervojen kukat kestävät pitkään heinä-elokuusta syksyyn.

Tarhaukonhattu (Aconitum x stoerkianum) on jo 1600-luvulta saakka tuttu vanhanajan perenna, joka on yleinen nykyisinkin. Se viihtyy aurinkosilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla, humuspitoisessa ja ravinteikkaassa maassa. 80–150 senttiä korkeat kukinnot avautuvat heinä-syyskuussa.

Jutussa on käytetty lähteenä Juhanoja, S., Orrainen, K., Räty, E., Särkkä, J. & Uimonen, J.: Viheralueiden suomalaiset perennat. Taimistoviljelijät ry 2023.