Puolivarjon perennat – 10 toinen toistaan upeampaa vaihtoehtoa
Mitä kukkia istuttaa puolivarjoiselle paikalle? Tämä juttu auttaa, kun mielit perennoja puolivarjoon.
Puolivarjon perennat ovat runsaslukuinen joukko, sillä suurin osa perennoista viihtyy puolivarjossa.
Erityisesti päivän mittaan siirtyvä varjo on eduksi, sillä paahdetta ei kohdistu kasviin koko päivää, vaan kasvi saa levähtää varjossa eikä kärsi kuivuudesta. Valo on kuitenkin tarpeen etenkin kukkiville lajeille.
Puolivarjoisen paikan perennat tarjoavat pölyttäjille ravintoa ja näyttävyyttä sekä helppohoitoisuutta kotipuutarhurille.
Kokosimme yhteensä 10 vaihtoehtoa, joihin tutustua, kun kaipaat perennoja puolivarjoon.
Puolivarjon perennat – 10 vaihtoehtoa
Puolivarjoisen paikan perennat, jotka ovat pölyttäjien suosiossa
Kesäpikkusydän (Dicentra formosa) on hyvä reunuskasvi ja ryhmäperenna. 20–30 senttiä korkea kasvusto kukkii pitkään, lähes koko kesän. Kukat ovat väriltään tavallisimmin roosat, ja ne ovat yöperhosten suosiossa. Kesäpikkusydän ei viihdy suorassa auringossa eikä siedä kuivuutta. Versojen noustessa aikaisin kannattaa varoa keväthallaa ja peitellä ne harsolla. Kesäpikkusydän muodostaa tiheitä kasvustoja, muttei juuri leviä kasvupaikaltaan.
Kullerot (Trollius), kuten kesäkullero (T. chinensis) ja niittykullero (T. europaeus) kukkivat touko–heinäkuussa. Kukat ovat keltaiset tai oranssit. Kullerot viihtyvät kosteahkossa maassa, perennaryhmissä ja perennaniityillä. Kukkien siitepöly houkuttelee mehiläisiä ja kimalaisia. Joskus kullerot kukkivat uudelleen loppukesästä, etenkin jos ensimmäiset kuihtuneet kukat poistetaan.
Nauhukset (Ligularia) kasvavat komeiksi yksittäisperennoiksi tai jopa 1–2 metrin korkuiseksi perenna-aidaksi. Puolivarjo on tälle isolehtiselle perennalle paras, auringossa se nääntyy. Kasvualustan tulee olla puolisen metriä paksu ja mullan vettä pidättävää. Nauhukset kukkivat keltaisin tai oranssein kukin heinäkuulta alkaen, jotkut lajit vasta syys–lokakuussa. Ne siementävät ympäristöönsä, joten lisätaimia saa helpoiten noukittua emokasvin ympäriltä. Nauhukset houkuttelevat perhosia ja mesipistiäisiä.
Punaluppio (Sanguisorba officinalis) kukkii heinä–elokuussa. Viininpunaiset kukat muodostuvat rentojen versojen päihin ja ovat jopa toista metriä korkeat. Laji sopii toisten perennojen joukkoon, jossa se keventää perennapenkin ilmettä, kun luppion kukat keinuvat toisten yllä. Kasvi sietää aurinkoakin, kunhan kasvualusta on paksu, 30–40 senttiä ja kosteutta pidättävää. Punaluppio leviää vain hillitysti ja kuuluu perhosten suosikkeihin.
Näyttävät puolivarjon perennat
Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus) kasvaa jopa puolitoistametriä korkeaksi pensaaksi. Se kukkii kesä–heinäkuussa kellanvalkoisin, hennosti tuoksuvin kukin. Laji on hyvin talvenkestävä ja varmakasvuinen, pitkäikäinen perenna. Se viihtyy myös auringossa, kun kasvualusta on noin puoli metriä syvä. Isotöyhtöangervo leviää hillitysti ja siementääkin. Kasvin puutuva juurakko on hankala jakaa.
Pioni (Paeonia) saattaa aluksi kasvaa hitaasti, mutta juurruttuaan siitä saa pitkäikäisen ystävän. Paikan tulee olla valoisa, jotta se kukkii kunnolla. Toisaalta puolivarjossa pensaasta tulee rehevämpi, eikä se vaadi kastelua. Kasvualustan tulee olla jopa puoli metriä syvä ja lievästi hapan. Pionit istutetaan syksyllä juurakoina siten, että juurenniskan päälle tulee muutama senttimetri multaa. Kukinta-aika on kesä–heinäkuun vaihteessa ja kestää noin pari viikkoa. Pioni toivoo kasvurauhaa.
Runoilijannarsissi (Narcissus poeticus) on vanhan ajan tuoksuva valkokukkainen narsissi, jonka keskustan kruunu on oranssi. Lajikkeita on sekä yksinkertaisia että kerrannnaiskukkaisia. Sipulit istutetaan syys–lokakuussa 15–20 sentin syvyyteen noin 25 sentin välein. Kukkii touko–kesäkuun taitteesta alkaen, puolivarjossa pidempään kuin auringossa. Kun kukinta vähenee, kasvusto kannattaa jakaa.
Helppohoitoisia perennoja puolivarjoon
Auringontähti (Telekia speciosa) on hyvin vanha isolehtinen perenna. Laji ei vaadi mitään erityistä hoitoa. 1–1,5 metriä korkean pensaan heinäkuusta syksyyn avautuvat kukat ovat keltaiset. Auringontähden voi istuttaa paksumultaiseen penkkiin auringosta varjoon, mutta parhaimmillaan se on valoisassa paahteettomassa paikassa. Laji siementää, joten sen leviämistä on syytä tarkkailla.
Kuunliljat (Hosta) ovat hyvin laaja suku, jossa on paljon lajeja ja lajikkeita. Kasvin kauneusarvo on vihreissä, sinertävissä, keltaisissa tai kirjavissa lehdissä. Valkoiset tai liilan kukat avautuvat heinä–elokuussa. Kuunliljojen kirjavalehtiset lajikkeet kaipaavat valoa enemmän kuin täysin vihreät lajikkeet. Jos kuunlilja istutetaan aurinkoon, se vaati 30–40 senttiä syvän kasvualustan. Kuunliljoja on helppo lisätä jakamalla taimet.
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on mainio valinta maan peittäjäksi puolivarjoisissa kasvupaikoissa. Jos se istutetaan aurinkoon, kasvualustan tulee olla kosteutta pidättävää. Vain 15–25 senttiä korkeaksi kasvava valkokukkainen laji rönsyää melko nopeasti kasvupaikallaan. Myös lehdistö talvehtii osittain. Kukat puhkeavat toukokuun lopulla, ja kukinta saattaa kestää viikkojen ajan.
Lue myös Anna.fi:stä: Pihasuunnittelija Helga kertoo: tällaisen pihan kaikki haluavat juuri nyt
Lähteet: Sirkka Juhanoja, Katja Orrainen, Ella Räty, Jari Särkkä ja Jyri Uimonen, Viheralueiden suomalaiset perennat (Taimistoviljelijät ry)
Kommentoi
Kommentoi juttua: Puolivarjon perennat – 10 toinen toistaan upeampaa vaihtoehtoa