Puutarha

Villiviini on varmakasvuinen ja monikäyttöinen köynnöskasvi – ota talteen istutus-, leikkaus- ja hoito-ohjeet

Kokeile villiviinin kasvattamista maanpeitteenä tai ruukussa. Puutarhan pergolan verhoiluun villiviini on yksi parhaista lajeista.

Villiviinit (Parthenocissus) ovat suosittuja köynnös- ja maanpeitekasveja. Yleisimmät lajit ovat imukärhivilliviini ja säleikkövilliviini, joista ensimmäinen kiinnittyy tukeen itsestään tarttumalevyillään ja jälkimmäinen tarvitsee erillisen tuen.

Kasvin kämmentä suuremmat lehdet ovat viisisormiset, ja ne puhkeavat versoihin myöhään keväällä. Versot venähtävät jo muutamassa vuodessa useiden metrien pituisiksi. Hyvissä oloissa kerrostalon seinustalle istutettu villiviini on kivunnut jopa yli 20-metriseksi.

Villiviinin kukat ovat vaatimattomat, mutta se tekee näyttäviä marjoja loppukesästä tai alkusyksystä. Marjat eivät ole syötäviä. Villiviinien vihreät lehdet muuttuvat syksyllä leiskuvan punaisiksi tai punakeltaisiksi.

Lue myös: Miksi lehdet vaihtavat väriä ja putoavat syksyllä? Otimme selvää

Villiviini sopii säleikköön ja maanpeitekasviksi

Villiviini sopii viherryttämään pergolaa, ja sen voi istuttaa maanpeitekasviksi tai verhoilemaan kallioita. Villiviinin versoja voi ohjata kasvamaan puun rungolle ja oksistoon, josta sen syysväri loistaa kauas.

Villiviini on vanhastaan istutettu verhoilemaan talon eteläseinää, missä on hyötynsä ja haittansa. Lehdistö suojaa seinää auringolta ja sateelta, mutta kasvusto pidättää jonkin verran kosteutta, joka voi aiheuttaa lahoa. Vanha köynnös saattaa pujottaa versot ullakolle tai kattorakenteisiin, jolloin on riski, että versot vaurioittavat talon rakenteita.

Nykyisin kaikille köynnöksille suositellaan kiinnittämään seinään erillinen tuki, jotta ilma kiertää köynnöksen takana. Se helpottaa myös tilannetta, jossa kasvi täytyy taloa maalattaessa leikata tai laskea alas.

Lue myös: Kärhöt ovat kauniskukkaisia köynnöskasveja – ota talteen kärhön istutus- ja hoito-ohje ja katso kuvat eri lajikkeista!

Villiviinin istutus ja hoito on helppoa

Villiviini menestyy auringosta varjoon, mutta etenkin puolivarjoisa paikka on sen mieleen.

Kasvupaikan maaperän tulee olla kalkittu ja lannoitettu. Kun istutuspaikan maa on asianmukaisesti peruslannoitettu ja -kalkittu, tarve lisätä lannoitetta ja kalkkia koittaa vasta muutaman vuoden kuluttua keväällä. Muiden monivuotisten kasvien tapaan se hyötyy loppukesän syyslannoituksesta.

Taimet voi istuttaa keväällä tai syksyllä – myös kesällä, jos on valmis kastelemaan juurtuvaa tainta 2–3 kertaa viikossa.

Villiviinin leikkaus

Istutusleikkausta ei tarvita, eikä leikkaustarvetta ole juuri myöhemminkään. Kuolleet oksat voi poistaa mihin tahansa aikaan vuodesta. Kesällä vauriot erottuvat parhaiten.

Jokusen väärään paikkaan kasvaneen verson voi typistää kesällä. Silloin leikkaa saksilla verso tai sen häritsevä pätkä verson kärjestä.

Villiviini kestää alasleikkaamisen keväällä ennen silmujen puhkeamista. Siinä kaikki versot leikataan 20–30 sentin korkeudelta. Alasleikkaamisen jälkeen juurakosta saattaa putkahdella versoja myös kauempana alkuperäisestä istutuspaikasta.

Villiviinin lisääminen

Villiviini on helppo lisätä pistokkaista. Leikkaa 20–50 senttiä pitkä pätkä versoa ja paina 2–3 nivelväliä tyvestä mullan sisään. Tiivistä käsin multaa pistokkaiden ympärille ja kastele.

Versot juurtuvat maahan tai ruukkumultaan muutamassa viikossa. Vanhan kasvin juuristo kasvaa syvälle, joten pistokkaista lisääminen on siirtämistä helpompi vaihtoehto.

Tunnetko villiviinilajit?

• Säleikkövilliviinin (P. inserta) toi Pietari Kalm meille Pohjois-Amerikasta 1700-luvulla. Se on hyvin nopeakasvuinen ja tarvitsee kasvulleen tuen, johon sen versot ohjataan. Säleikkövilliviini on talvenkestävä vyöhykkeillä I-V. Pensasvilliviini (P. inserta ’Terola’) on lajin kotimainen säleikköviinikanta.
• Imukärhivilliviini (P. quinquefolia ’Engelmannii’) kiinnittyy huokoiseen tukeen itsestään tarttumalevyillään. Se on hyvin suosittu köynnöksenä ja maanpeitekasvina. Laji on talvenkestävä vyöhykkeillä I-IV. Maanpeittona lumen alla se voi talvehtia pohjoisemmassakin.
• Raatihuoneenviini (P. tricuspidata ’Veichtii’) on meillä harvinainen, mutta japanilaisissa puutarhoissa suosittu. Herttamaiset, kolmihalkoiset yksiosaiset lehdet kasvattava raatihuoneenviini on talvenarka. Se on talvenkestävä vyöhykkeillä Ia, eli Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla.