Hirsitalon siirto Punkalaitumelta Sastamalaan oli valtava projekti – rakennusarkkitehdiltä meni tuhansia työtunteja, mutta vain kolme uutta hirttä

Hirsitalon siirto on iso urakka. Rakennusarkkitehti Timo Savolan omin käsin Punkalaitumelta ­siirtämässä hirsitalossa riittää tilaa keräilijän rakennusprojekteille, kokoelmille ja perinteisille työkaluille. Uutta sastamalaisessa talossa ei ole mikään.

Hirsitalon siirto, miten siihen päädyttiin? Valmistuttuaan rakennusarkkitehdiksi Timo Savola oli työskennellyt Saksassa, Sveitsissä ja Helsingissä. Mutta isot kaupungit eivät tuntuneet olevan häntä varten.

Niinpä kun perhe alkoi 1990-luvun lopulla kasvaa ja tarvitsi tilaa, Timo Savola alkoi etsiä perheelle mieluisaa kesäpaikkaa. Tammikuussa 1997 kohtalo astui äidin serkun Matti Passin muodossa peliin. Sukulaismies pyysi Timoa mukaansa katsomaan Punkalaitumelle kummitustaloa, jonka voisi ehkä siirtää sopivaan paikkaan.

”Sain ostettua talon, joka ei ollut myytä­vänä. Samalla tekniikalla hankin myös tontin”, Timo Savola sanoo.

Keittiöstä avautuu näkymä koko talon läpi työhuoneen kautta makuuhuoneeseen. Talon kaikki tapetit ovat Pihlgren & Ritolan perinteisiä paperitapetteja.

Keittiöstä avautuu näkymä koko talon läpi työhuoneen kautta makuuhuoneeseen. Talon kaikki tapetit ovat Pihlgren & Ritolan perinteisiä paperitapetteja. Kuva: Sari Rantanen

Toisen, jo edesmenneen sukulaismiehen, Kustaa Passin, rakennuttama vanha maalaistalo oli jäänyt 1970-luvulla vanhan parin kuoltua asumattomaksi. Talon tytär Inkeri oli muuttanut Loimaalle ison talon emännäksi, ja talon ainoa poika Jaakko oli kaatunut talvisodassa nuorena luutnanttina.

Käynti tuotti tulosta: Timo Savola osti hirsitalon siirrettäväksi suoraan talon tyttäreltä, yli 80-vuotiaalta Inkeri Naulalta. Hirret olivat hyväkuntoiset, sillä katto oli ollut kunnossa, eikä talossa ollut vesijohtoja. Graniittiperusta oli myös pysynyt suorassa.

Me

Rakennusarkkitehti Timo Savola, 55, tytär Fanny, 16, ja Filemon-koira. Osan viikkoa naisystävä Sirpa ja silloin tällöin hänen aikuiset poikansa. Timon kaksi aikuista tytärtä, Emma ja Ida, käyvät säännöllisesti Karkussa.

Uusi Rumeli

Vuonna 1916 rakennettu ­maatilan päärakennus ­siirrettiin vuonna 2001 Sastamalaan Riippilän­järven rantaan 50-luvulla ­palaneen huvilan paikalle. Talo on 17,5 metriä pitkä ja asuinneliöitä on noin 210. Pihassa mm. aitta, leikkimökki, rantasauna, puuliiteri, lämpökeskus ja autokatos.

Lue myös: Idyllinen hirsihuvila yllättää – kullatut kupolit ja saarnastuoli koristavat mielikuvituksellista kotia

Hirsitalon siirto huvilatontille Sastamalaan

Kaikki kesänsä Sastamalan Karkussa viettäneellä Timo Savolalla oli hyvä tuntuma huviloistaan tunnettuun seutuun – hänen äitinsäkin asuu vain 500 metrin päässä vanhassa kotitalossa.

Näin hirsikehikon tuore omistaja osasi ryhtyä hieromaan kauppoja Riippilänjärven rannassa sijaitsevasta 1,5 hehtaarin tontista.

Mahdollisimman luonnonmukaisesti olen raken­tanut ja käyttänyt kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Seinissä on pinkopahvit ja paperi­tapetit, ala- ja välipohjan eristeenä purua ja kutterinlastua.

Taustalla 1700-luvulla rakennettu aitta.

Talosta löytyy monenlaista meno-peliä. Timo ajaa harmaata Massey Ferguson 20:ä, joka on vuosimallia -54 ja punainen on samanvuotinen Volvo T24. Taustalla 1700-luvulla rakennettu aitta. Kuva: Sari Rantanen

Uuden Rumelin alakerrassa on keittiö, tupa  ja kolme makuukamaria.

Uuden Rumelin alakerrassa on keittiö, tupa  ja kolme makuukamaria. Yläkerrassa  on työhuone, pesuhuone ja vaatehuoneet. Hallissa on hyvä idea napattavaksi: Fortuna-pelistä on tehty avainnaulakko. Kuva: Sari Rantanen

Vuosisadan vaihteessa koukeroisesti nikkaroitu jugendhuvila Rumeli oli palanut vuonna 1952, ja tontti oli sen jälkeen kasvanut umpeen läpipääsemättömäksi tiheiköksi.

Tämäkin kauppa onnistui kuin ihmeen kaupalla vuonna 1999, ja työt alkoivat tontin rai­vauksella ja järvinäköalan avaamisella. Huvilan portinpielen vanhat tammet ja muut arvokasvit toki säilytettiin.

Hirsitalon siirto vaati tuhansia työtunteja

Timo Savola teki itse kaikki rakennustyöt, joskin muurauksen, laatoituksen sekä putki- ja sähkötyöt hän antoi ammattilaisten tehtäväksi. Avuksi tulivat myös Timon isä ja setä, jotka olivat kaikessa mukana. Lisäksi pidettiin talkoita. Hirsitalon siirto ja talon pystytys vaativat tuhansia tunteja työtä.

Mutta vain kolme uutta hirttä tarvittiin.

”Rautakaupan materiaaleja ei ole ­käytetty. Mahdollisimman luonnonmukaisesti olen raken­tanut ja käyttänyt kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Seinissä on pinkopahvit ja paperi­tapetit, ala- ja välipohjan eristeenä purua ja kutterinlastua.”

Rumeli-nimen arvellaan tarkoittavan turkkilaista linnoitusta.

Neliömäisen salin keskipisteenä komeilee nelitorninen takka. Huomaa jalkarättien kuivaukseen tarkoitetut tangot ja kirpputorilta löydetyt uuninsuuluukut. Taustan ovi vie keittiöön.

Neliömäisen salin keskipisteenä komeilee nelitorninen takka. Huomaa jalkarättien kuivaukseen tarkoitetut tangot ja kirpputorilta löydetyt uuninsuuluukut. Taustan ovi vie keittiöön. Kuva: Sari Rantanen

Rakennusarkkitehti ajatteli myös kauneusarvoja.

”Tällä seudulla maalaistalot ovat pitkiä ja ­kapeita kuin linja-autot. Halusin entiselle huvila­tontille huvilatunnelmaa ja hankin lasikuistin koristeelliset ikkunat Yli-Härmän pappilasta. Myös ulkoverhoilu on huvilatyylinen, eikä sellainen kuin maalaistalossa.”

Tupaa hallitseva suuri uuni on paikkakunnalle tyypillinen neljätolppainen versio jalkarättien kuivauslankoineen kaikkineen. Muurari koversi kaarevat osat Koskenkorva-pullolla, ja tulipesän suuluukut isäntä löysi kirpputorilta.

Huolella ja ajatuksella tehdystä talosta ­piti tulla tamperelaisperheen huvila, mutta siitä tuli­kin vakituinen asunto vuonna 2004.

”En pystyisi asumaan kerrostalossa. ­Periaatteenani on ollut, että en muuta asumaan katuvalon alle, enkä alle kymmenen tuhannen ­neliön tontille. Viihdyn kotona ja puuhailemassa. Kaikki aika, minkä olen poissa tietokoneen ja television äärestä, on hyvää aikaa”, ­Timo ­Savola sanoo.

Uuden Rumelin historia

1916 200-neliöinen hirsitalo ­rakennettiin maatilan päärakennukseksi Punka­laitumen Sarkkilan kylään.­ ­Vanhimmat hirret ovat 1700-luvulta. Talon rakennutti Sastamalan ­Kärppälästä kotoisin ollut Kustaa Passi.

1970-luvulla Talo jäi asumattomaksi

1997–99 Timo Savola näki talon 1997 ja osti sen sokkelikivineen siirrettäväksi. Talo odotti pari vuotta, kunnes sopiva tontti löytyi vuonna 1999.

2001 Rakennustyöt alkoivat. Talo r­akennettiin samalle paikalle kuin missä 1952 palanut alkuperäinen, jugendtyylinen Rumeli-huvila oli sijainnut.

2004 Savolat muuttivat asumaan ­vakituisesti uuteen Rumeliin ­Sastamalan Riippilänjärven rannalle.

2010 Sylvi-myrsky kaatoi 20 puuta, ruttasi peltikattoa ja rikkoi 13 ikkunaa.

2019 Rumeli on ollut yksi Sastamalan vanhat talot -tapahtuman suosituista tutustumiskohteista. Tutustujia on ollut jopa 600–700.

Rumelin katontekijöitä ei saanut korkea asemakaan huimata.

Rumelin katontekijöitä ei saanut korkea asemakaan huimata.

Talon ulkolaudoitus tehtiin maalaistaloa koristeellisemmaksi, jotta huvilatunnelma jatkuisi tunnetulla huvila-alueella.

Talon ulkolaudoitus tehtiin maalaistaloa koristeellisemmaksi, jotta huvilatunnelma jatkuisi tunnetulla huvila-alueella. Kuva: Sari Rantanen

Projekteja riittää

Vuonna 2003 Timo Savola alkoi rakentaa kolmelle tyttärelleen leikkimökkiä. Työn tuoksinassa projekti karkasi käsistä.

”Leikkimökki perustettiin kuin talo peruskallioon asti. Huvilamalliseen mökkiin mahtuu täysimittainen sänky poikittain ja lisäksi on parvi, jossa voi nukkua.”

Myös siirretyssä 1700-luvun aitassa mahtui ennen nukkumaan, mutta nyt aitta on täynnä tavaraa. Siellä taitaa olla ainakin 4–5 kaakeliuunin aihiot.

Kunttakattoisen, hulppeankokoisen rantasaunan Timo Savola teki poikkeuksellisesti uusista, oman metsän hirsistä. Rakennuksen ikkunat ovat kuitenkin peräisin Vammalassa puretusta talosta, ja sisällä saunan laudepuissa on toukkien syömät koristeet.

Pihassa on jo tehtynä perustukset pienemmälle saunalle. Tämän Timo Savola aikoo toteuttaa haapapölkyistä savella muuraten.

Oman metsän hirsistä rakennetussa saunarakennuksessa on kierrätysikkunat. Löylyhuone vasemmalla, saunakamari oikealla, niiden välissä kulkee kylpijää tuulilta suojaava sola.

Oman metsän hirsistä rakennetussa saunarakennuksessa on kierrätysikkunat. Löylyhuone vasemmalla, saunakamari oikealla, niiden välissä kulkee kylpijää tuulilta suojaava sola. Kuva: Sari Rantanen

Saunan kaidepuissa on jätetty jopa toukkien rouhimat koristeiset polut paikalleen.

Pelkistetyn löylyhuoneen tunnelma syntyy tarkkaan harkitusta luonnonmukaisuudesta ja pehmeästi laskeutuvasta valosta.  Kuva: Sari Rantanen

Järven puolelle Timo suunnittelee rakentavansa terassin, kuistin tai niiden yhdistelmän. Sieltä on hienoa katsella järvelle ja bongata silloin tällöin vaikkapa korppi tai jopa harvinainen haikara.

Kalastamaan hän ei joka kesä ehdi, vaikka Riippilänjärvestä saisi isoja haukia ja kuhia.

”Ostin kyllä viime kesänä verkon, mutta se olikin kelluvaa sorttia ja löytyi mykkyrässä vastarannalta. Hyvää ja halpaa ei saa samalla rahalla.”

Jykevähirsisessä rantasaunassa on varpukatto. Saunalta on upeat näkymät Riippilänjärvelle.

Jykevähirsisessä rantasaunassa on varpukatto. Saunalta on upeat näkymät Riippilänjärvelle. Kuva: Sari Rantanen

Hirsitalon siirto ja projekti teki Timosta romuholistin

Talon myötä Timo Savolasta sukeutui keräilijä, mitä hän itsekin ihmettelee. Hän kutsuu itseään romuholistiksi, joka ei voi kulkea käyttökelpoisen tai kunnostettavan esineen ohi.

”Suvussani kukaan ei ole koskaan kerännyt mitään, minä kerään kaikkien edestä. Uutena en ole taloon ostanut juuri mitään”, hän sanoo.

Pihapiirissä on neljä vanhaa traktoria ja ­autoja muna-Volvosta Audi Quattroon – joka on Timon mielestä ainoa oikea Audi. Kokoelmaan kuuluu myös maailman rumin auto, kuuden hengen tila-auto Renault Prairie.

”En ymmärrä myydä mitään, en osaa”, ­Timo Savola valittaa.

Talon edessä on Punkalaitumelta päärakennuksen tontilta siirretty punamullattu vanha aitta ja toisella puolella sijaitsee Eräjärveltä tuotu hirsinen puuliiteri.

Sisältä löytyy kymmenittäin keittiölasipurkkeja, lelu- ja kellokokoelmat sekä vanhoihin taloihin liittyvä täpötäysi kirjahylly. Myös huonekalut ovat entisöityjä, sillä kätevä isäntä on käynyt Sastamala-opistossa huonekalujen verhoilukurssin.

”Koska täällä Karkussa toimii yksi Suomen parhaista kellosepänliikkeistä, Ville ja Toni Pietilän konservointipuoti, olen minäkin joutunut sekaantumaan vanhoihin kelloihin”, Timo Savola naurahtaa.

”Nykyään minun täytyy jo nukkua. Nuorempana, kun taloprojekti oli kuumimmillaan, jaksoin painaa 20 tuntia vuorokaudessa, ei tarvinnut paljon silmiä ummistaa.”

Avioero vei Timo Savolan ehtymättömältä tuntuvan puhdin pois pariksi vuodeksi.

”Pidin taukoa rakentamisesta ja puuhai­lusta pari vuotta ja kalastelin.”

Lue myös Anna.fi: Miten järjestää keittiön kaapit järkevästi?

Lämmitys puupelleteillä ja kaktusharrastus

Omaa yritystä jo parikymmentä vuotta pyörittänyt Timo Savola pitää vielä arkkitehtuuritoimistoa Tampereella, jonne on vain puolen tunnin ajomatka. Mutta hyvin usein hän tekee työnsä kotona isossa työhuoneessaan.

”Suunnittelen sekä asuntoja että teollisuusrakennuksia ja myös hirsitalojen remonttisuunnitelmia”, hän sanoo.

Timo Savola on tehnyt kirjan seudun vanhoista hirsitaloista.

”Keräsin paikkakunnan taloista ja maise­mista valokuvia lähes 30 vuotta, ­lopulta hain pankkilainan ja tein kirjan kuvis­tani.”

Hän sanoo olevansa viherpipertäjä, jota ­eivät ulkomaanmatkat, eikä etenkään lentäminen enää kiinnosta. Talo lämpiää puupelle­teillä, joita kuluu 10 000 kiloa vuo­dessa.

Toivottavasti minun ei tarvitse muuttaa. Toivon, että tämä talo on elämäni ­päätepysäkki.

Sähkölasku on vain tuhat euroa vuodessa, ­vaikka talossa riittää valaistavia ja lämmitettäviä kuutioita.

Nyt talon isäntä on innostunut viherkas­veista. Ruukkuja on vuodessa kertynyt jo toistasataa. Hän tökkää multaan myös appelsiinin ja greipin siemenet ja katsoo, mitä tapahtuu.

”Nyt on jo 20 greipin tainta!”

Viherkasviharrastukseen on löytynyt oma linja.

”Olen siirtynyt piikkipuolelle. Ihmiset tietävät tämän ja tuovat minulle kaktuksia.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 7/2020.

Keittiön leivinuuni on alkuperäistä uunia vähän lyhyempi. Kaapistot on teetetty puusepällä. Ikkunoilla näkyy isännän kaktusharrastus.

Keittiön leivinuuni on alkuperäistä uunia vähän lyhyempi. Kaapistot on teetetty puusepällä. Ikkunoilla näkyy isännän kaktusharrastus. Kuva: Sari Rantanen

 

Avainsanat

Keskustelu

Jaa, ettei rautakauppatavaraa !? Mistä tiilet, muurilaastit, sähköt, kaakelit ja vessanpöntöt sun muut mahtavat olla peräisin? Vaikka olisivat kierrätettyjäkin. Muuten kyllä upea talo.

Kommentoi juttua: Hirsitalon siirto Punkalaitumelta Sastamalaan oli valtava projekti – rakennusarkkitehdiltä meni tuhansia työtunteja, mutta vain kolme uutta hirttä

Vastaa käyttäjälle Pirjo142 Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X