Hyvinvointi

7 asiaa, joita ei koskaan pitäisi sanoa toisen ulkonäöstä – ajattelematon kommentti voi johtaa syömishäiriöön

Ulkonäköä, painoa ja ruokaa koskevat kommentit voivat aiheuttaa häpeää ja laukaista jopa syömishäiriön. Psykologi-psykoterapeutti kertoo, mitä kehoon tai syömiseen liittyviä lauseita ei pidä koskaan sanoa toiselle – eikä edes itselleen.

”Kylläpä sinä syöt vähän. Oletko laihtunut? Liikkuisit vain enemmän ja söisit terveellisesti.”

Ulkonäköä, painoa ja ruokaa koskevat kommentit ovat tuttuja lähes jokaiselle. Sanat eivät kuitenkaan koskaan ole vain sanoja. Ne tuottavat, muokkaavat ja ylläpitävät käsityksiä siitä, millaisia asioita yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä.

Kommentoijalle kyse on ehkä ohikiitävässä hetkessä lauotusta ajattelemattomasta tölväisystä. Kommentin kohteelle sanat ulkonäöstä tai lautasen sisällöstä voivat aiheuttaa vuosikausien häpeän – jopa syömishäiriöitä tai häiriintyneen kehosuhteen, sanoo psykologi-psykoterapeutti Katarina Meskanen.

”En sano, että yksi kommentti sairastuttaa suoraan ihmisen, mutta monet sairastuneet tunnistavat sen laukaisevana tekijänä. Taustalla on ehkä ollut haasteita tai epävarmuutta ja joku tölväisee tosi nasevan tai hyvää tarkoittavan kommentin, joka saakin aikaan dominoketjun”, Meskanen sanoo.

Tässä jutussa hän listaa 7 lausetta, joita kenenkään ei pitäisi koskaan sanoa toisen ihmisen painosta, ulkonäöstä tai ruokailusta.

Lue myös: 7 lausetta, joita psykologi ei koskaan sanoisi toiselle ihmiselle – eikä sinunkaan kannattaisi

1.  ”Oletko laihtunut?”

Laihtumisen kommentoiminen on aina ongelmallista, vaikka kommentoija tarkoittaisikin sanansa hyväntahtoiseksi kehuksi. Katarina Meskanen välttäisi kysymystä toisen laihtumisesta useammastakin syystä.

Ensinnäkään kommentoija ei voi koskaan tietää, mitä laihtumisen taustalla on. Kehonmuutos voi olla seuraus esimerkiksi vakavasta sairaudesta, kuten syömishäiriöstä tai syövästä ja siihen tarvittavista sytostaattihoidoista.

Toiseksi laihtumisesta seuraava positiivinen huomio saattaa altistaa syömishäiriölle ja häiriintyneelle ruoka- ja kehosuhteelle. Kommentin saanut voi tulkita sanat niin, että omassa kehossa on ollut jotakin vikaa ennen laihtumista.

Lisäksi laihtumisen ihannointi ylläpitää ulkonäkökeskeistä ja laihdutusvimmaista kulttuuria.

”Lähtökohtaisesti joka paikasta saa laihdutusvinkkejä. Koskaan ei anneta lihotusvinkkejä. On aina niin päin, että ihmisen pitäisi muka laihtua ollakseen kunnon kansalainen”, Meskanen sanoo.

2. ”Kylläpä sinä syöt vähän”

Se, kuinka paljon omalla lautasella on ruokaa, on jokaisen henkilökohtainen asia. Annoskokojen kommentoimisen kohteeksi joutuminen on kenelle tahansa nolo tilanne. Hyvääkin tarkoittavat kommentit kääntyvät kielteiseksi kritiikiksi, sormella osoittavaksi syyttelyksi ja häpeää tuottavaksi ihmettelyksi.

”Jos toinen ei erikseen pyydä kommenttia ruokamääristään tai et ole hänen ravitsemusterapeuttinsa tai lääkärinsä, ei ole asiasi kommentoida sitä, kuinka paljon ihminen syö”, Meskanen sanoo.

Asiantuntijan mukaan ruokamääriin kohdistuva palaute on erityisen haitallista sellaisille ihmisille, joilla on jo valmiiksi epävarmuutta syömistä kohtaan. Jos on huolissaan toisen terveydentilasta, huoli kannattaa aina ilmaista. Sen voi kuitenkin esittää pidättäytymällä suorasta syömisen kommentoimisesta, Meskanen huomauttaa.

”Voi sanoa, että olen huolissani sinusta, onko sinulla kaikki ok”, Meskanen sanoo.

3. ”Tuo asu ei taida sopia sinun kehonmuodollesi”

Muodokkaiden ihmisten ei tulisi pukeutua vaakaraitaan, sillä vaakaraidat leventävät. Tumma väri hoikentaa. Etenkin naisille on jaettu erilaisia pukeutumisohjeita vuosikymmenien ajan.

”Naisen tärkein tehtävä on näyttää hyvältä, mahdollisimman hoikalta ja nuorelta. Näin se menee kärjistäen”, Meskanen sanoo.

Käyttäytymis- ja pukeutumisohjeiden tarkoituksena on ollut varmistaa, että nainen tulisi nähdyksi mahdollisimman edullisessa valossa ja saisi hyvän puolison. Samalla ne vahvistavat kapeita keho- ja kauneusihanteita sekä -normeja.

Huomautus päällä olevista vaatteista asettaa kommentin vastaanottajan altavastaajan asemaan. Meskasen mukaan kyse on vallankäytöstä.

”Siinä otetaan kantaa toisen tekemisiin ja valintoihin ja siihen, miltä ihmisen kuuluu näyttää. Tölväisyt siitä, että tuo asu ei ole kaikista mairittelevimmasta päästä, voivat vaurioittaa pitkään etenkin asunsa itse valinneen nuoren ulkonäöllistä koskemattomuutta”, Meskanen sanoo.

4. ”Voi, kun minulla on iso maha”

Oman kehon ääneen kommentoiminen ikävään sävyyn muiden ihmisten läsnä ollessa on yhtä vahingollista kuin toisen ihmisen kehon kommentoiminen, toteaa psykologi-psykoterapeutti Meskanen.

”Vaikka kommentoija ei sitä tarkoittaisikaan, oman vartalon kommentoiminen lisää helposti vertailua muiden keskuudessa. Siitä tulee tunne, että oho, pitäisikö minunkin olla huolissani omasta mahastani, koska minun mahani on isompi”, Meskanen sanoo.

Ulkonäkökeskeinen kielteinen kommentointi vahvistaa yhteiskunnan asenteita siitä, että vain tiukka, timmi, ohut ja kapea vatsa kestää katseita.

Saako omaa kehoa kommentoida kielteisesti silloin, kun paikalla ei ole yleisöä? Myös itselle yksin ollessa ääneen lausutut herjat ovat Meskasen mukaan haitallisia.

”Peilin edessä ei tarvitse hokea hampaat irveessä I love you, I love you. Paras palvelus itselle ja muille on kuitenkin lakata haukkumasta omaa ulkonäköä – olipa sitten itsekseen tai ei. Kun ihminen ei aktiivisesti vihaa, säti tai hauku omaa kehoaan, suhde siihen muuttuu neutraaliksi tai ainakin siedettäväksi”, Meskanen sanoo.

5. ”En voi syödä tätä, koska pitää päästä kesäkuntoon”

Dieettipuhe lisää ruokaan liittyvää mustavalkoisuutta, joka istuu syvässä suomalaisessakin kulttuurissa. Ruokasuhteemme on kaksinapainen: on olemassa joko hyviä tai huonoja, sallittuja tai kiellettyjä sekä terveellisiä tai epäterveellisiä ruokia.

”Kun ollaan porukalla syömässä, ja joku sanoo, että en voi syödä jotakin, koska kalorit tai koska pitää päästä kesäkuntoon, kommentoija tulee syyllistäneeksi kaikkia muita mainitun annoksen valinneita ihmisiä ruokavalinnoistaan, vaikka ajattelisikin vain itseään”, Meskanen sanoo.

Ruokaan yhdistyy asiantuntijan mukaan monesti ansainta- ja kompensointilogiikka, jonka mukaan herkut on tienattava ensin juoksulenkillä tai karistettava jälkikäteen kaloreiden vahtimisella.

Jälkikasvu saattaa vuosien varrella kuulla, kuinka vanhemmat puhuvat kesäkunnosta, karppaamisesta tai kaalisoppadieetistä. Meskanen muistuttaa, että lapset imevät vaikutteita sienien lailla.

”Kukaan ei halua ehdoin tahdoin vahingoittaa omaa lastaan. Mutta ihmiset eivät välttämättä ajattele, miten paljon haittaa ja tuhoa tekee lapsen itsetunnolle ja kehosuhteelle, jos lapsi kuulee, kuinka oma vanhempi kommentoi kielteisesti kehoaan tai ruokailuaan”, Meskanen sanoo.

6. ”On ihmisiä, jotka näkevät nälkää ja joilla ei ole edes varaa ostaa noin paljon ruokaa”

Tällainen lause ei kannusta ihmistä pitämään itsestään huolta, vaan muuttuu lannistavaksi ja ankaraksi kritiikiksi. Useimmiten syyllisyys kehonmuodosta tai omasta syömisestä kalvaa jo valmiiksi mieltä, asiantuntija muistuttaa.

Vertailu Afrikan lapsiin tai köyhiin ja huono-osaisempiin ei paranna maailman tai yksilön tilannetta. Syyllistäminen saa toisen ihmisen käpertymään entistä syvemmälle häpeään ja huonommuudentunteeseen.

7. ”Jos vain söisit terveellisesti ja liikkuisit enemmän, ei sinulla olisi paino-ongelmia”

Jos henkilö, jonka kehon koko ei vastaa länsimaisia ihanteita, julkaisee sosiaalisessa mediassa itsestään kuvan, julkaisun kommenttikenttään ilmestyy jos jonkinmoista neuvojaa. Somessa lähes jokaisella on mielipide siitä, kuinka paljon kuvassa olevan ihmisen pitäisi painaa. 

Somepäivitysten kommenttikentissä vinkkejä painonpudotukseen jakavat ihmiset, joilla ei ole asiantuntemusta tai kokemusta paino-ongelmista. Usein kommentit tulevat pyytämättä.

Liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen kehottava kommentti on myrkyllinen yhdistelmä neuvomista ja syyllistämistä, joka ei vie asioita eteenpäin, huomauttaa Meskanen.

”Se kertoo paljon kommentoijan ymmärtämättömyydestä ja suoranaisesta ylenkatsomisesta. Kommentti yksinkertaistaa asioita – aivan kuin kyse olisi siitä, että paino-ongelmat ratkaistaisiin vain lautasella tai lenkkipolulla”, Meskanen sanoo.

Painoon voivat vaikuttaa monenlaiset tekijät, kuten erilaiset sairaudet ja stressi sekä haasteet jaksamisessa, ihmissuhteissa tai työn ja vapaa-ajan sovittamisessa. Myös jotkut lääkkeet, kuten osa masennuslääkkeistä, voivat saada painon nousemaan.

”Jos ihan kauheasti neuvotuttaa, voi neuvot puuskahtaa omaan kainaloon. Jos tällaiset neuvot toimisivat, harvalla olisi paino-ongelmia. Todennäköisesti ihminen on jo yrittänyt kaikkensa pudottaakseen painoa. Haaste on jossain muualla”, Meskanen sanoo.

Lue myös Anna.fi: Auttaako laihduttaminen hyväksymään oman kehon? Kumosimme 4 kehonkuvaan liittyvää myyttiä