terapiamuodot: mies terapiassa

Miten psykoterapiamuodot eroavat toisistaan? Näin valitset itsellesi sopivan terapiasuuntauksen

Psykoterapiaan hakeuduttaessa on valittava terapeutin lisäksi omaan tilanteeseen parhaiten sopiva psykoterapiamuoto. Näillä asiantuntijan vinkeillä voit valita itsellesi sopivan terapiavaihtoehdon.

Psykoterapian avulla on mahdollista parantaa omaa hyvinvointia, vahvistaa itsetuntemusta ja edistää keinoja selviytyä elämän haasteista nyt ja tulevaisuudessa. Psykoterapian on todettu olevan varsin hyödyllinen hoitokeino esimerkiksi masennuksen hoidossa yhdistettynä lääkehoitoon.

Kun miettii, mikä terapiamuoto soveltuisi omiin tarpeisiin parhaiten, on tärkeää pohtia, kuinka laajaa hoitoa kokee tarvitsevansa ja mihin voi ajankäytöllisesti sitoutua.

Psykoterapiaan hakeutuvan kannattaa perehtyä eri psykoterapiavaihtoehtoihin ennen ensimmäistä tutustumiskäyntiä psykoterapeutin luona, kehottaa Psykiatrian vastuulääkäri Teijamari Laasonen-Balk Lääkärikeskus Mehiläisestä.

”Netistä voi löytää tarkempaa tietoa eri terapiamuodoista. Esimerkiksi Käypä hoito -suositusten antamat ohjeistukset vaikuttavista psykoterapioista ovat terapiamuodon valinnassa hyödyllisiä”, Laasonen-Balk kertoo.

Omasta tilanteesta ja hoito- ja kuntoutusvalinnoista kannattaa keskustella yhdessä mielenterveysalan ammattilaisen kanssa. Samalla voi pohtia, hyötyisikö eniten lyhytpsykoterapiasta vai pidemmästä terapiahoidosta.

Lue myös: Kenen kannattaa hakeutua terapiaan ja mitä terapiassa oikein tapahtuu? Psykoterapeutti vastaa

Millaisiin tilanteisiin eri terapiamuodot soveltuvat parhaiten?

Keskeisiä psykoterapiasuuntauksia Suomessa ovat kognitiivinen psykoterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, integratiivinen psykoterapia, psykodynaaminen psykoterapia, kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, ratkaisukeskeinen psykoterapia sekä erilaiset perhe- ja ryhmäterapiat.

Kognitiivinen psykoterapia on psykoterapiamuodoista tällä hetkellä suosituin psykoterapiasuuntaus.

”Hoidollisesti tehokkaimpia ja vaikuttavimpia ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia ja kognitiivinen psykoterapia. Käypä hoito -suosituksissa kognitiiviset psykoterapiat on mainittu masennuksen, ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden ja epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa vaikuttaviksi. Kognitiiviset terapiamuodot soveltuvat myös osin etäterapiana toteutettaviksi”, Laasonen-Balk kertoo.

1. Kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivinen psykoterapia soveltuu ahdistusta, masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja persoonallisuushäiriötä potevien hoitoon.

Masennukseen yhdistyvät kielteiset uskomukset, jotka liittyvät menetykseen, epäonnistumiseen tai tyhjyyteen. Ahdistushäiriöille tyypillisiä ovat uskomukset, jotka liittyvät vaaraan, uhkaan ja ylimitoitettuun huoleen. Persoonallisuushäiriöille tyypillisiä ovat erityyppiset perususkomukset ja selviytymisstrategiat, jotka saavat aikaan väärintulkintoja ja ristiriitoja vuorovaikutuksessa ja haittaavat henkilöiden ihmissuhteita. Kognitiivisen psykoterapian avulla voidaan hoitaa tällaisia häiriöitä.

Kognitiiviselle psykoterapialle on keskeistä hyvän terapeuttisen, tutkivan ja tavoitteellisen yhteistyösuhteen luominen. Terapiassa käydään läpi potilaan omia elämäntapahtumia. Tällä tavalla pyritään löytämään ymmärrystä nykyhetken ilmiöihin, jotka haittaavat potilasta ja aiheuttavat pahaa oloa.

Kognitiivista psykoterapiaa voidaan toteuttaa 10–20 tapaamisen lyhytterapiana tai pidempänä 1–3 vuoden psykoterapiana.

2. Kognitiivinen käyttäytymisterapia

Käyttäytymisterapiaa pidettiin aluksi ennen kaikkea pelko-oireiden hoitoon sopivana hoitomuotona. Sittemmin sen on todettu sopivan myös masennuksen, ahdistuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, persoonallisuushäiriöiden, skitsofrenian, syömishäiriöiden ja neuropsykiatristen häiriöiden hoitoon.

Kolmannen aallon kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan sisältyvät myös hyväksymis- ja omistautumisterapia, dialektinen käyttäytymisterapia, funktionaalisanalyyttinen terapia ja erilaiset tietoisuustaitomenetelmät. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa voidaan käyttää myös skeematerapeuttisia menetelmiä, kuten kognitiivisessa psykoterapiassa.

Hoitomenetelminä käytetään muun muassa itsehavainto-, ongelmanratkaisu- ja aktivointimenetelmiä, sovellettua rentoutusta, altistusta, reagoinnin ehkäisyä ja sosiaalisten taitojen harjoittamista. Lisäksi tavan kääntämismenetelmää käytetään erilaisten tapaongelmien, kuten hiusten nyppimisen tai änkytyksen hoitoon.

Kognitiivisen käyttäytymisterapian yleisin toteutustapa ovat viikoittaiset 45–60 minuutin pituiset tapaamiset. Terapiaistuntojen lisäksi hoitoon kuuluvat yleensä myös kotitehtävät. Hoitoa jatketaan niin pitkään kuin se on potilaan kannalta tarpeellista. Useimmiten 10–20 kertaa on jo riittävä, mutta myös pidempiaikaisia hoitoja toteutetaan.

3. Integratiivinen psykoterapia

Integratiivinen psykoterapia on psykoterapian suuntaus, jossa yhdistellään joustavasti eri psykoterapioiden teorioita ja työmenetelmiä. Hoitomuoto soveltuu etenkin ahdistus- ja mielialahäiriöiden hoitoon. Tavoitteena on potilaan hyvinvoinnin ja toimintakyvyn parantuminen sekä psyykkisten oireiden helpottuminen tai poistuminen. Hoito voidaan toteuttaa joustavasti joko lyhytterapiana tai pidempänä terapiana.

4. Psykodynaaminen psykoterapia

Psykodynaaminen psykoterapia pohjautuu Sigmund Freudin psykoanalyyttiseen teoriaan. Hoidon keskeisenä tavoitteena on potilaan subjektiivisen hyvän olon kokemuksen vakiintuminen, ymmärryksen lisääntyminen itseä ja muita kohtaan sekä ristiriitojen hallinnan parantaminen.

Psykodynaaminen psykoterapia soveltuu neuroottisten ahdistushäiriöiden ja masennuksen hoitoon. Psykodynaamisissa lyhytpsykoterapioissa tapaamisten lukumäärä voi vaihdella 2–25 tapaamisen välillä. Pidemmät psykodynaamiset psykoterapiat ovat yleensä tiiviitä ja pitkäkestoisia. Tapaamisia voi olla 1–2 tai jopa enemmän viikossa, ja hoitoaika voi kestää yli kolme vuotta.

5. Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia

Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian tavoitteena on saada aikaan muutoksia potilaan suhtautumis- ja kokemustavoissa. Terapian yhteydessä terapeutti ja potilas tekevät kuvauksen potilaan kohdeongelmista ja niihin liittyvistä toimintatavoista. Potilaan itsehavainnointiin perustuvalla työtavalla on vahva terapeuttinen muutosvoima.

Terapia soveltuu erityisesti ahdistus-, mieliala- ja persoonallisuushäiriöiden hoitoon. Terapia sopii hyvin lyhytterapiaksi, jopa 1–5 kerran mini-interventioihin. Pitkänä terapiana se sopii etenkin vaikeasti traumatisoituneille tai persoonallisuuden ongelmista kärsiville.

6. Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Ratkaisukeskeinen psykoterapia on neuvotteluun, myötäelämiseen ja yhteistyöhön perustuvaa. Terapia soveltuu hyvin perhe- ja pariterapiaan, seksuaalisen hyväksikäytön hoitoon ja päihdeongelmien hoitoon. Se sopii myös vaikeiden häiriöiden, kuten skitsofrenian, hoitoon. Terapiaa voidaan soveltaa myös koulu- ja opiskeluongelmien tai lastensuojelullisten ongelmien hoitoon.

Ratkaisukeskeisen psykoterapian tavoitteena on saada potilas toimimaan toisin. Suuntauksen keskeinen ajatus kuuluu: “Ihmiset tietävät, miten he voivat ratkaista ongelmansa. He eivät vain vielä tiedä tietävänsä.”

Terapiassa lähdetään kolmen tyyppisistä kysymyksistä:

  1. Millaista elämä olisi, kun ongelmat ovat ratkenneet?
  2. Ovatko nuo asiat jo osin toteutuneet?
  3. Onko “hyvä elämä” jo lähempänä?

Ratkaisukeskeistä psykoterapiaa voidaan toteuttaa lyhytterapiana 1–3 viikon välein muutamasta kerrasta 10–20 kertaan.

Lue myös Anna.fi: Nettiterapian voi aloittaa viikon sisällä lähetteen saapumisesta – näin ilmainen palvelu toimii

7. Perhe- ja ryhmäterapiat

Perhe- ja pariterapioita suositellaan erityisesti silloin, kun kysymyksessä ovat vuorovaikutukselliset ongelmat pari- ja perhesuhteissa, kuten avioerokriisit tai vaikeat perheenjäsenten itsenäistymis- ja eriytymiskriisit. Lisäksi vaikeiden mielenterveysongelmien, kuten skitsofrenian ja syömishäiriöiden, hoidossa perheterapeuttinen lähestymistapa on hyödyllinen. Pari- ja perheterapiaa voidaan käyttää myös muiden psykoterapioiden tukihoitona.

Ryhmäterapioista voi olla hyötyä silloin, kun yksilö on vaikeassa ristiriidassa yksilönä olemisen ja toisaalta ryhmässä toimimisen välillä. Analyyttiset ryhmäpsykoterapiat soveltuvat parhaiten masennus- ja ahdistusoireisille ei-psykoottisille potilaille.

Kognitiivinen ryhmäpsykoterapia puolestaan on osoittautunut vaikuttavaksi erityisesti masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden, posttraumaattisten tilojen, syömishäiriöiden, unettomuuden ja persoonallisuushäiriöiden hoidossa. Lisäksi siitä on ollut hyötyä lasten ja nuorten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa.

Lähteet: Käypä hoito -suositukset, Psykoterapiat (toim. Huttunen M.O. ja Kalska H., 2012) ja Psykiatria (toim. Lönnqvist J., Henriksson M., Marttunen M. ja Partonen T., 2021).

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Miten psykoterapiamuodot eroavat toisistaan? Näin valitset itsellesi sopivan terapiasuuntauksen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X