Kohtasitko suuren menetyksen ja pelkäät nyt, että et toivu surusta ikinä? Tämä mielikuva antaa toivoa

Surusta toipuminen suuren menetyksen jälkeen voi tuntua mahdottomalta. Yksinkertainen mielikuvaharjoitus tuo helpostusta. 

Onnettomuus, läheisen kuolema, avioero, vakava sairastuminen – mitä enemmän elinpäiviä kertyy, sitä enemmän niihin mahtuu surua. Suru koskettaa meitä jokaista.

Lue myös: Neljä läheistään menettänyt tietokirjailija Ritva Ylönen: ”Ensin pitää selvitä muutamasta tunnista”

Suuren menetyksen jälkeen voi tuntua, ettei surusta toivu koskaan eikä se helpota ikinä.

Ei suru välttämättä pienenekään, toteaa sosiologi Louis Tonkin. Aika ei välttämättä paranna haavoja. Tämä ei silti tarkoita, että koko loppuelämä olisi pelkkää suremista.

Tonkin kehitti lohdullisen mielikuvan, joka voi auttaa suuren surun keskellä.

Mielikuvaharjoitus auttaa surussa toipumisessa

Louis Tonkinin kuvaa surua piirtämällä paperille ympyrän.  Ympyrä edustaa surevaa ihmistä, tämän kokemuksia ja koko elämää.

Kriisin tullen ympyrään tummennetaan alue, joka kuvaa surua. Jos suru on suuri, lähes koko ympyrästä tulee musta.

Tummennettu alue ei tämän jälkeen pienene. Aika kuluu, mutta suru pysyy yhtä suurena.

Vähitellen ihmiselle kertyy kuitenkin uusia kokemuksia ja ilon hetkiä. Niinpä ympyrä tulevina kuukausina ja vuosina kasvaa.

Suru jää tummentumaksi, mutta ihminen itse kasvaa sen ympärillä. Lopputulos on kuin paistettu kananmuna, jossa keltuainen on suru.

Mielikuva voi auttaa ihmistä, joka kokee, ettei voi päästä surusta eroon. Siihen ei tarvitse pyrkiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jatkuvasti tuntuisi yhtä pahalta.

Lue myös: Poikansa menettänyt äiti neuvoo: Neljä lämmintä tapaa kohdata sureva

surusta toipuminen

Onko tapani surra normaali?

Psykoterapeutti Asta Suomi kertoo, että usein ihmiset kysyvät, miten kauan pitää surra. Oikeaa vastausta ei ole. Joku saattaa surra kaksi vuotta, toisella pahin tuska helpottaa muutamassa kuukaudessa.

Monet myös pohtivat, onko heidän suremisensa normaalia.

”Ei voi oikeastaan määritellä, mikä on normaalia, sillä suru on niin yksilöllistä. Ihmiset myös prosessoivat asiaa eri tavoin. Toiset ovat hyvin toiminnallisia, siirtelevät suruhetkeä ja kehittelevät erilaisia tapoja sen purkamiseen”, Suomi kertoo.

Tärkeintä on, että ihminen työstää suruaan pala palalta. Itku on hyvä tapa surun purkamiseen ja usein puhdistaa, mutta se ei ainoa vaihtoehto. Kaikki eivät itke.

Suomi on huomannut, että etenkin miehet usein purkavat suruaan toimintaan, käyvät esimerkiksi lenkillä tai hakkaavat halkoja.

Surun käsittelyä voi helpottaa myös luonnossa liikkuminen, musiikki, kirjallisuus. Lisäksi monet käyvät surua läpi ystäviensä kanssa.

Kuinka kauan kestää, että pahin suru helpottaa?

Tutkimusten mukaan läheisensä menettäneen akuutein suru on ohi yleensä 6–12 kuukauden kuluttua menetyksestä. Suru jatkuu myös tämän jälkeen, mutta ei enää hallitse koko elämää.

Tilastoja ei kannata kuitenkaan tuijottaa liikaa. Ne eivät kerro, miten pitäisi surra, vaan antavat ainoastaan keskimääräisen kuvan suremisesta.

Millä keinoilla sureva voi edistää toipumistaan? Mitä tapahtuu, jos ei pysty suremaan? Kuinka masennus ja suru eroavat toisistaan? Lue Kotiliedestä 26/2019 artikkeli, jossa kerromme uusinta tutkimustietoa surun kulusta ja sen käsilttelystä. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla tai hanki digilehden lukuoikeus täältä!

Avainsanat

Keskustelu

Menetin molemmat vanhempani elokuun 20 paiva 2019. Suru tuntuu aivan ylipaasemattomalta. Luin suurella mielenkiinnolla taman artikkelin ja siina ehdotettua mielikuvaa surun kasittelyyn. Visualisoin ympyran ja sen sisalla olevan mustan surunmohkaleen. Surun keskella on pahoja paivia, pahempia paivia ja vahan parempia paivia. Ajattelin etta surunmohkaleen ymparilla oleva rengas ’elaa’ eli valilla kutistuu ja valilla laajenee. Tavallaan rengas sykkii. Uskon etta ajan myota rengas ehka laajenee useammin ja kauemmas, vaikka valilla saattaakin taas supistua lahemmas surumohkaletta. Ja ajattelen myos etta renkaan sykkiminen laantuu tai tasaantuu enemman kun aika kuluu.

Voitaissinko näistä aikajana arvioista oikeasti päästä eroon,kun käsitellään surua!Ensin artikkelissa hienosti kerrotaan suremisesta ja keinosta,miten mahdollisesti helpottaa oloa menetyksessä ja mielestäni äärimmäisen typerä arvio surun kestosta kuitenkin.Todella henkilökohtainen ja oman lapsen kuolemasta ei tasan selviä koskaan,joten lähinnä loukkaavaa puhua 6-12 kk.Sitä voi jokainen omalla kohdallaan miettiä kauanko surisi omaa lastaan ja olisko kunnossa puolen vuoden päästä.Voin kertoa,että ei.

Kommentoi juttua: Kohtasitko suuren menetyksen ja pelkäät nyt, että et toivu surusta ikinä? Tämä mielikuva antaa toivoa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X