Rapakuntoinen Julia, 47, löysi liikunnan riemun ja pudotti 25 kiloa: ”Havahduin siihen, että kohta en pääse sohvalta ylös”
Ei uskoisi, että vielä kolme vuotta sitten Julia Vuotilaa hengästytti pelkkä kävelykin. Nyt entinen liikunnan välttelijä hyppii, pomppii, hiihtää ja luistelee – ja energiaa piisaa.
Liikunnan aloittaminen voi todella muuttaa elämän. Klaukkalalainen Julia Vuotila, 47, ei voinut kuvitellakaan, mitä kaikkea kunnon kohenemisesta seurasi.
”Kun lapseni syntyi vuonna 2001, liikunta jäi täysin ja aloin lihoa. Sitä ennen minulla oli ollut silloisen mieheni kanssa hyvä boogie – me muun muassa rullaluistelimme ja hiihdimme.
Vuosien mittaan kuntoni heikkeni, ja tavallinen käveleminenkin hikoilutti ja hengästytti. Kun muut viuhtoivat menemään, minä puuskutin perässä. Se nolotti. Aloin vältellä tilanteita, joissa olisi pitänyt liikkua. Auto oli saatava oven eteen, en vahingossakaan kävellyt yhtään porrasta, ja päivä huvipuistossa oli kauhistus.
Kolme vuotta sitten havahduin siihen, että kohta en pääse sohvalta ylös. Tajusin, että jollen nyt ala pitää kunnostani huolta, on edessä pelkkää alamäkeä. Näen työssäni kotihoidon sairaanhoitajana, miten liikunnallista elämäntapaa eläneet vanhukset pysyvät toimintakykyisinä paljon pidempään.”
Lue myös Anna.fi: Rapakuntoinen Teija, 39, aloitti crossfitin, ja se muutti hänen elämänsä – ”Alku oli kropalle shokki”
Pyöräilykaveri löytyi Facebookista – ”Tarvitsen jonkun, jonka kanssa liikkua”
”Tarvitsen ehdottomasti jonkun, jonka kanssa liikkua. Kyselin eräästä Facebook-ryhmästä, lähtisikö joku kanssani pyöräilemään. Itselläni oli sähköavusteinen pyörä. Ryhmästä löytyikin liikuntakaveri, jonka kanssa aloin käydä myös kävelyillä. Siitä se kipinä syttyi. Myöhemmin löysin Facebook-ryhmästä toisenkin liikuntakaverin. Lisäksi harrastan liikuntaa nykyisen mieheni kanssa.
Ajatuksenani ei ollut laihduttaa vaan kohentaa kuntoa. Samoihin aikoihin lääkäri kirjoitti minulle kuitenkin reseptin tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävään laihdutuslääkkeeseen. Sairastan tyypin 1 diabetesta, mutta taudissani on myös kakkostyypin piirteitä. Lääkäri oli sitä mieltä, että laihtuminen tekisi minulle hyvää.
Alussa sykkeeni pomppasi esimerkiksi porrastreeneissä taivaisiin eikä meinannut millään tulla alas. Lonkat ja polvet kipeytyivät. Kun paino putosi ja kunto koheni, liikunta alkoi maistua. Syke rauhoittui, ja lihasten vahvistuessa nivelvaivat helpottivat.”
Eroon ajatusvääristymästä – ”Minulla oli pitkään joko–tai-suhde liikuntaan”
”Olen vaihtelunhaluinen ja tykkään kokeilla erilaisia lajeja. Käyn vesijumpassa, seinäkiipeilemässä ja trampoliinipuistossa riehumassa, hypin kangoo jumps -kengurukengillä, hiihdän ja retkiluistelen.
Kotona minulla on steppilauta, bosupallo, tärinälauta, juoksumatto ja jopa märkäpuku luonnonvesissä uimiseen. Nautin kunnon hikiliikunnasta, mutta olen alkanut arvostaa myös hyötyliikuntaa, kuten työmatkapyöräilyä ja rauhallista kävelyä.
Ensin liikuin jopa hieman pakkomielteisesti. Sitten päätin, että aina ei tarvitse lähteä liikkumaan, jos ei huvita. Minun oli päästävä eroon ajatusvääristymästä. Minulla oli pitkään joko–tai-suhde liikuntaan: ajattelin, että jos en pysty harrastamaan liikuntaa täysillä, ei kannata tehdä mitään. Aloin ymmärtää, että kaikki liikunta on kotiinpäin.
Laihdutuslääkkeen ja liikunnan ansiosta olen laihtunut 25 kiloa, ja rasva sisäelinten ympäriltä on kadonnut lähes kokonaan. Lihasmassa on pysynyt samana, mikä on tosi hyvä – en ole siis laihtuessani menettänyt lihasta.
En olisi voinut kuvitellakaan, mitä kaikkea kunnon kohenemisesta seuraa. Olen virkeämpi ja energisempi, olo on kevyt ja pystyvä. Kuljen portaita puuskuttamatta. Olen huomannut ilokseni, että kaikki tämä helpottaa myös jaksamista työssä.”
Juttu on ilmestynyt Kotiliedessä 1/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Rapakuntoinen Julia, 47, löysi liikunnan riemun ja pudotti 25 kiloa: ”Havahduin siihen, että kohta en pääse sohvalta ylös”