Huima pyöräilyprojekti sai Leenan, 55, aloittamaan liikunnan – ja lopulta kilpaurheilun: ”Ylipainoinen viisikymppinenkin voi päästä elämänsä kuntoon”
Vielä viitisen vuotta sitten Leena Väänänen oli henkisesti ja fyysisesti väsynyt. Hurja tavoite Pariisiin pyöräilystä sai rapakuntoisen mutta määrätietoisen naisen liikkeelle. Nyt, 25 kiloa kevyempänä, hän kilpailee triathlonissa.
Oululainen Leena Väänänen, 55, tarvitsi tavoitteen alkaakseen taas liikkua. Hän päätti pyöräillä 1 200 kilometriä Pariisiin, vaikka alussa usko oli koetuksella.
”Viitisen vuotta sitten tuttuni kysyi, lähtisinkö mukaan Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräilyyn. Olin ylipainoinen ja rapakunnossa, koska en ollut tehnyt mitään vuosikausiin. Paitsi sunnuntaihiihdellyt joskus mökillä.
Pohdin, miksi käyttäisin kesälomani siihen, että pyöräilisin Pariisiin. Samalla ajatus kuitenkin houkutteli – olen liikkuja, joka tarvitsee jonkin tavoitteen. Minulla oli urheilutausta: olin harrastanut nuorempana ampumahiihtoa ja painonnostoa, joten tiesin, mitä treenaaminen on.
Vastasin siis myöntävästi. Mutta kun kävin ensimmäisellä sauvakävelylenkillä Oulun Rynkeby-porukan kanssa, aloin katua päätöstäni. Puuskutin naama punaisena, ja syke huiteli jossain 150–160 tienoilla.
Kotona väänsin itkua: jos en pysy edes kävelylenkillä porukan mukana, miten voin kuvitella, että pyöräilisin Pariisiin? Pohdin myös sitä, miltä näyttäisin kiloineni tiukassa pyöräilyasussa.”
”Enää en halunnut heittää hyvää kuntoani hukkaan”
”Kävin säntillisesti treeneissä kolme kertaa viikossa ja lisäksi kuntosalilla ja lenkkeilemässä – ja niin minä vain pyöräilin kesällä 1 200 kilometrin matkan. Hauska, yhden vuoden projekti oli takana. Sen jälkeen löysin itseni taas sohvalta.
Kun minua kysyttiin mukaan seuraavan vuoden Rynkebyhyn, jäin harkitsemaan asiaa. Olin siinä käsityksessä, että mieheni ei haluaisi menettää minua pyöräilyprojektille. Hän kuitenkin kannusti minua osallistumaan ja sanoi katselevansa mieluummin sporttista naista kuin sohvaperunaa.
Koronapandemian takia pyöräily Pariisiin jäi, mutta treenasimme silti tavoitteellisesti. Enää en halunnut heittää hyvää kuntoani hukkaan ja palata sohvanpohjalle.”
Triathlon sai hurahtamaan – hyvässä porukassa on kiva treenata
”Kesällä 2020 olin Syötteellä katsomassa triathlon-kilpailuja. Kiinnostuin. Minua viehätti se, että kaikki osallistujat eivät näyttäneet äärimmäisyyksiin trimmatuilta huippu-urheilijoilta eikä kaikilla ollut viimeisen päälle asuja ja välineitä.
Löysin Oulusta triathlon-porukan, jonka kanssa aloin treenata. Triathloniinhan kuuluu kolme lajia: uinti, juoksu ja pyöräily. Uintitekniikkani oli päin mäntyä, joten petrasin sitä tekniikkatunneilla.
Hurahdin triathloniin täysin. Meillä on mahtava porukka, jossa on kannustava ja innostava ryhmähenki. Treenaamme yhdessä kahdesti viikossa ja lisäksi omillamme – yhteensä treenejä kertyy viikossa kuudesta kahdeksaan.
Käymme myös paljon kisoissa. Viime vuonna kilpailin ensimmäistä kertaa täydellä matkalla. Siihen kuuluu 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu.”
Lue myös Anna.fi: Jumiudutko pinttyneisiin ajatuksiin elämäntapamuutoksesta? Nämä mielen esteet ovat usein onnistumisen tiellä – näin ylität ne
”Ennen liikuntahurahdusta olin väsynyt henkisesti ja fyysisesti”
”Olen hyvä esimerkki siitä, että ylipainoinen ja huonokuntoinen viisikymppinenkin voi päästä elämänsä kuntoon.
Ennen liikuntahurahdusta olin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Olin ponneton, enkä jaksanut oikein innostua mistään. Nyt olen elämäniloinen, ja jaksan paljon enemmän. Pystyn konttaamaan lastenlasten perässä Hoplopissa, ja olen saanut uutta intoa työhöni. Kaiken lisäksi paino on tippunut 25 kiloa.
Joku kysyi minulta kerran, miten jaksan urheilla niin paljon. Vastasin, että koska urheilen niin paljon. Tekeminen tuottaa lisää energiaa.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Huima pyöräilyprojekti sai Leenan, 55, aloittamaan liikunnan – ja lopulta kilpaurheilun: ”Ylipainoinen viisikymppinenkin voi päästä elämänsä kuntoon”