Ex-puoliso päätti, mitä Riina-Maria, 43, sai pukea päälleen – henkinen väkivalta alkaa usein hienovaraisesti ja etenee manipuloinniksi
Kun kumppani mitätöi, vainoaa, alistaa ja alkaa rajoittaa sosiaalisia suhteita, kyse on henkisestä väkivallasta. Se murentaa uhrin itsetunnon. Henkisestä väkivallasta voi selvitä, mutta väkivallan tekijän kanssa ei pidä mennä pariterapiaan, sanoo asiantuntija.
Kun toimittaja Riina-Maria Metso, 43, löysi puhelimestaan kuvan, muistot vuosien takaa palasivat mieleen. Kuvassa hän seisoi sovituskopissa uusi takki päällään. Sovituskopissa otettu kuva oli ex-puolisoa varten. Hän päätti, saako Riina-Maria kiikuttaa vaatteen kassalle vai ei.
Suhteen alussa Riina-Marian vaatekaapista oli karsittu sinne kelpaamattomat yksilöt. Esimerkiksi villasukat oli kielletty, sillä ne eivät olleet tarpeeksi seksikkäät.
Kotona Riina-Maria sai moitteita siitä, että ruoat oli aseteltu jääkaappiin väärin. Ystävilleen puoliso esitteli hänet pöytälaatikkoon raapustelevana ”hömppätoimittajana”.
Riina-Marialla oli jatkuvasti epämääräisen ahdistunut olo. Vähitellen hän alkoi ymmärtää, mistä oli kyse. Häneen oli kohdistettu henkistä väkivaltaa.
Meni kuitenkin vuosia ennen kuin hän onnistui irrottautumaan suhteesta.
Henkinen väkivalta voi olla vaikea tunnistaa väkivallaksi
Henkinen väkivalta tarkoittaa piinaavaa, pitkäkestoista ja systemaattista toisen elämän ja sosiaalisten suhteiden rajoittamista. Se voi olla esimerkiksi toisen mitätöimistä, alistamista, vainoamista ja manipulointia.
”Yleistä on, että suhteen edetessä uhri ei saa nähdä enää ystäviä tai sukulaisia. Häneltä voidaan kieltää harrastukset. Myös päätäntävalta omien rahojen käytöstä voidaan viedä”, väkivaltatyön asiantuntija Pamela Peltonen Naisten Linjasta kuvailee.
”Puoliso myös saattaa pommittaa viesteillä ja valvoa, kenen kanssa kumppani juttelee sosiaalisessa mediassa. Puoliso voi estää sosiaalisen median käytön kokonaan.”
Henkistä, fyysistä tai seksuaalista parisuhdeväkivaltaa on kokenut 48 prosenttia 16–74-vuotiaista suomalaisista naisista ja 39 prosenttia miehistä. Tämä selviää Jyväskylän yliopiston, Tilastokeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen väestötutkimuksesta. Peltosen mukaan vähintään saman verran on henkistä väkivaltaa kokevia, sillä se on läsnä kaikissa väkivallan muodoissa.
Väkivalta on kuitenkin hyvin sukupuolittunutta. Naiset kohtaavat huomattavasti enemmän lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa kuin miehet. Aikuisiin kohdistuvia lähisuhdeväkivaltaa sisältäviä tapauksia tuli viranomaisten tietoon vuonna 2019 noin 7 900. Näistä noin 6 000 tapauksessa uhri oli nainen. Epäillyistä yli 80 prosenttia on miehiä, kertoo Tilastokeskus.
”Toki on paljon väkivaltaa, josta miehet eivät raportoi. Näin on kuitenkin myös naisten kohdalla”, Peltonen sanoo.
Henkinen väkivalta voi olla vaikea tunnistaa väkivallaksi siksi, ettei siitä jää fyysistä jälkeä siinä missä lyönneistä. Se alkaa tyypillisesti hienovaraisina, vitseiksi verhoiltuina kommentteina. Vähitellen väkivalta liukuu niin taitavaksi manipuloinniksi, että uhri alkaa kyseenalaistaa omaa mielenterveyttään.
”Kumppani saattaa vaikka sanoa, että oletkohan sinä tulossa hulluksi, kun ajattelet, että minä haluaisin satuttaa sinua”, Peltonen sanoo.
Henkinen väkivalta murentaa itsetunnon
Riina-Maria Metso on kokenut entisissä parisuhteissaan niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta on hänen mukaansa väkivallan muodoista kaikista pahin. Se porautuu syvälle minuuteen, seksuaalisuuteen, ihmisyyteen ja itsetuntoon.
”Se tekee tuhoa ihmisen itsetunnon kannalta kaikkein intiimeimmissä asioissa. Kun sitä, miten ajattelet itsestäsi, on vuosia rikottu, jälkiä korjataan pitkään”, Metso sanoo.
Siksi hän päätti kirjoittaa tietokirjan siitä, miten henkisestä väkivallasta voi toipua. Pahuuden jälkeen – kuinka toipua narsistisesta parisuhteesta (Atena, 2022) kokoaa yhteen Metson ja neljän muun henkistä väkivaltaa kokeneen tarinat. Kirjassa myös traumapsykoterapeutti Jonna Södervall avaa toipumista psykologisten mallien kautta.
Metso on huomannut, että väkivaltainen suhde etenee usein tietyn kaavan mukaan. Ensin eletään vuosisadan kauneinta rakkaustarinaa, sitä seuraavat ero ja sitten yhteen paluu.
Myös Metso erosi menneistä suhteestaan useamman kerran ja palasi sen jälkeen takaisin yhteen väkivallan tekijän kanssa.
”En tiedä yhtään suhdetta, jossa on ollut manipulointia, joka olisi alkanut pisteestä a ja päättynyt pisteeseen b”, Metso sanoo.
Hänen mukaansa manipulointia sisältävä suhde muodostuu riippuvuussuhteeksi. Kun huonon kohtelun jälkeen kumppani antaa annoksen hyvää kohtelua, tulee olo, että on arvokas ihminen. Sitten nöyryytyksen ja hylkäämisen kierre alkavat alusta. Itsetunto on niin murentunut, että toista haluaa miellyttää, jotta kumppani pitäisi jälleen hyvänä.
Turvakotiin voi mennä, vaikka puoliso ei löisi
Mistä tietää, onko minuun kohdistettu henkistä väkivaltaa? Riina-Maria Metso kehottaa luottamaan omaan oloon. Jos olo on koko ajan epämääräinen ahdistunut, silloin suhteessa ei ole kaikki hyvin.
Suhteesta irrottautumisessa voi auttaa tapahtumien kirjaaminen tuoreeltaan ylös, jotta niihin voi myöhemmin palata.
”On tyypillistä, että kun jotain pahaa sattuu, kumppani yrittää syöttää jonkin muun totuuden siitä tilanteesta. Silloin helposti käy niin, että nielee syötin ja uskoo kumppanin sanat, että varmaan vain kuvittelin tai tulkitsin väärin”, Metso sanoo.
Pamela Peltonen muistuttaa, että turvakotiin voi mennä, vaikka puoliso ei olisikaan kohdistanut fyysistä väkivaltaa.
”Jos suhteessa pitää olla varuillaan ja uhan ilmapiiri on läsnä, turvakotiin kannattaa hakeutua. Vaikka ensimmäinen lyönti ei olisi vielä tapahtunut, se voi hyvinkin olla tulossa.”
Yksi hyötyy vertaistuesta, toinen terapiasta – pariterapiaa ei kuitenkaan pidä edes harkita
Sekä Riina-Maria Metso että Naisten Linjan väkivaltatyön asiantuntija Pamela Peltonen vakuuttavat, että vaikeidenkin kokemusten jälkeen on mahdollista elää hyvää ja onnellista elämää.
Toipumisprosessi ja keinot selvitä henkisestä väkivallasta ovat yksilöllisiä. Yksi hyötyy vertaistuesta, toinen mielekkäästä harrastuksesta, kolmas psykoterapiasta, neljäs kirjoittamisesta tai väkivallasta kertovan tietokirjallisuuden lukemisesta.
Yhden asian suhteen Peltonen ja Metso ovat kuitenkin ehdottomia: pariterapiaa ei pidä henkisen väkivallan jälkeen edes harkita.
”Tekijä on niin taitava manipuloimaan, että jopa ammattilaiset menevät halpaan. Kun suhteen valtadynamiikka on vääristynyt, siinä ei auta, että ammattilaiset sanovat, että pyritte nyt vain tekemään yhteistyötä. Suhde, jossa on henkistä väkivaltaa, ei ole tasavertainen parisuhde”, Peltonen sanoo.
Avun hakemista voi vaikeuttaa uhrin kokema häpeä siitä, että hän on ”antanut” toisen satuttaa itseään. Väkivalta ei kuitenkaan ole koskaan uhrin syy.
”Syyllisyys ja häpeä kuuluvat ainoastaan tekijälle”, Peltonen sanoo.
Toipuminen voi viedä aikaa – itseen on hyvä suhtautua myötätuntoisesti
Kun Riina-Maria Metso erosi entisestä suhteestaan lopullisesti, hän halusi toipua mahdollisimman nopeasti. Hän koki tuhlanneensa vuosia elämästään huonossa suhteessa. Ajatus siitä, että aikaa menisi vielä toipumiseen, tuntui epäreilulta.
Toipuminen alkoi vasta, kun Metso antoi itselleen luvan toipua niin kauan kuin se vaatii. Enää hän ei ajattele, että vuosien henkisestä väkivallasta pitäisi edes täysin toipua.
”On normaalia, että traumamuistoja voi tulla. Olisi erikoista, etteivät vaikeat kokemukset vaikuttaisi mitenkään. Se on post-traumaattista kasvua, että hyväksyt, että sinulle on tapahtunut asioita, jotka ovat muokanneet sinua”, Metso sanoo.
Kun traumat eivät ole mielessä enää päivittäin tai viikoittain, ja ihminen kykenee elämään onnellista elämää, on jo riittävän toipunut.
Riina-Maria Metson Pahuuden jälkeen – kuinka toipua narsistisesta parisuhteesta -teoksen (2022) kustantaja Atena ja Kotiliettä julkaiseva Otavamedia kuuluvat samaan konserniin.
Lue myös Anna.fi: Väkivaltaisesta suhteesta selvinnyt Riina-Maria Metso: ”Mies ohjaili kuin napista painamalla”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ex-puoliso päätti, mitä Riina-Maria, 43, sai pukea päälleen – henkinen väkivalta alkaa usein hienovaraisesti ja etenee manipuloinniksi