Suhteet

Matti, 84, ryhtyi kehitysvammaisen poikansa omaishoitajaksi, kun lapsen äiti kuoli syöpään 30 vuotta sitten: ”Päätin, että pojasta en luovu”

Matti Väliahdet sai Vuoden isä 2023 -tunnustuksen. Neljän lapsen isä jätti työnsä jäädäkseen kotiin kehitysvammaisen Pertti-pojan kanssa, kun perheen äiti menehtyi aivokasvaimeen.

Vuoden isä -palkinnon saajat julkistettiin tiistaina 7.11. isänpäiväviikolla. Yksi kolmesta palkitusta on rovaniemeläinen Matti Väliahdet, 84, joka on leski ja yksinhuoltajaisä.

Hän on toiminut kehitysvammaisen poikansa omaishoitajana siitä asti, kun pojan äiti kuoli yli 30 vuotta sitten.

Petsamosta kotoisin oleva Matti kertoo Kotiliedelle, että hän on perheineen asunut Rovaniemellä lähes koko ikänsä. Nuorena hän päätyi työskentelemään kumikorjaamolle, ja perusti perheen, johon syntyi neljä lasta. Yksi lapsista oli Downin syndroomaa kantava Pertti. 

1990-luvulla perhettä kohtasi tragedia. Matin puoliso menehtyi syöpään.

”Vaimoni sairastui aivokasvaimeen. Olimme molemmat toiveikkaita, että kyllä siitä selvitään. Kun hän joutui toisen kerran leikkaukseen, selvisi, ettei asialle voinut mitään”, Matti kertoo.

Tammikuussa 1993 Pertti-poika täytti 5 vuotta. Helmikuussa äiti menehtyi kasvaimeen, Matin päivänä.

”Siitä alkoi selviytyminen ja keinojen etsiminen. Mitä minä voin tehdä? Minulle tuli vahvana ajatus, että pojasta minä en luovu.”

Perheen äidin kuoleman jälkeen Matti palkkasi perheeseen kehitysvammaohjaajan puoleksi vuodeksi, jotta hän sai jatkaa töitään kumitehtaalla. Kun työpaikalla alettiin seuraavana keväänä vähentää henkilöstöä, Matti päätti lähteä vapaaehtoisesti.

”Kerroin siellä, että minulla on tämmöinen tilanne. Minulle sanottiin, että sinun ei missään tapauksessa tarvitse lähteä. Se lause kannusti minua todella paljon. Mutta selitin heille toisen vaihtoehtoni, että en ole jättämässä poikaa. En ollut valmis sellaiseen.”

Lue myös: Satusta tuli Mikaelin omaishoitaja juuri ennen häitä: ”Kosketuksen taika on meillä yhä olemassa”

Elämää omaishoitajana 30 vuoden ajan

Matti ja Pertti asuivat kahdestaan perheen omakotitalossa 28 vuotta vanhempien lasten lentäessä vuorotellen pesästä. Näiden vuosien ajan elämä pyöri kiinteästi monivammaisen Pertin hoitamisen ympärillä.

”Monesti jouduin käymään hänen puolestaan lääkärissäkin, jos hän ei halunnut lähteä mihinkään. Pertti istui autossa terveyskeskuksen pihassa, ja minä kävin vastaanotolla Pertin puolesta”, Matti kertoo.

Pertti ei puhu, joten perheessä on kommunikoitu apuviittomin. Tiettyjen käsimerkkien avulla Pertti ja Matti ymmärtävät toisiaan.

”Nyt kun olen saanut aikaa ajatella, välillä olen ihmetellyt, miten olen aina jaksanut. Mutta olen aina mielelläni Perttiä hoitanut.”

Matilla on lisäksi kolme vanhempaa lasta. Tasapuolinen vanhemmuus muille sisaruksille ei aina ole ollut helppoa yksinhuoltajana ja erityislapsen omaishoitajana.

”Kun tyttäreni Katri oli murrosiässä, hän kysyi, että miksi sinä aina Perttiä hoidat ja pidät hänestä huolta. Minun voimavarani eivät riittäneet riittävästi huomioimaan murrosiässä olevaa tyttöä. Katri on kuitenkin aikaa myöten ymmärtänyt, kuinka kiinteää Pertin hoitaminen on ollut.”

Lue myös: Lukijat kertovat: Näin minusta tuli läheiseni omaishoitaja

Pertti muutti palvelutaloon, isä jäi eläkkeelle

Pitkä elämänvaihe omaishoitajana on jäänyt hiljattain taakse. Pertti muutti pois kotoa kaksi vuotta sitten syksyllä, kun puolen kilometrin päähän kodista muutti kehitysvammaisten palvelusäätiön hoitopaikka Vennintähti. Palvelutaloon muuttaminen oli väistämätöntä isän ikääntyessä.

Ennen uuteen hoitopaikkaan muuttamista Pertti ja Matti olivat vuoden ajan yhteisessä etävalmennuksessa. Se antoi Pertille valmiudet muuttaa palvelutaloon ja Matille mahdollisuuden eläköityä.

Matin eläkkeelle jäämisestä huolimatta Pertti käy edelleen isänsä luona lomailemassa. Muun muassa joulut kaksikko viettää yhdessä.

”Pertin muuton jälkeisenä jouluna vietimme kolme viikkoa kahdestaan. Haimme kuusen, kävimme napapiirillä tervehtimässä joulupukkia. Se oli mukavaa aikaa.”

Yhdistystoiminta ja oma aika auttoivat jaksamaan

Vuosien varrella Matti on ollut aktiivisesti mukana paikallisessa kehitysvammaisia koskevassa yhdistystoiminnassa. Yhdistyksistä löytyi vertaistukea ja keskusteluseuraa silloin, kun sitä eniten tarvitsi.

”Kun ihminen joutuu vaikeaan tilanteeseen, ne eivät ole sellaisia, etteikö niistä selviäisi, kun ottaa asian kerrallaan. On monenlaisia tukiliittoja- ja yhdistyksiä, joista saa hyviä ihmissuhteita. Ei kannata lannistua. Apua löytyy aina”, Matti sanoo.

Oma aika ja etenkin liikunta ovat myös auttaneet jaksamaan omaishoitajana. Pertti kävi toisinaan hoidossa tätinsä luona, jolloin Matti pääsi osallistumaan pohjoisen hiihtotapahtumiin, kuten Napapiirin hiihtoon ja Lapponiaan.

”Se on auttanut, kun on saanut omaa kuntoa pitää hyvänä.”