Terveys

5 tavallista asiaa, jotka vahingoittavat jalkojasi – jalkaterapeutti paljastaa, mitä ei koskaan tekisi itse

Virheasennot, kovettumat ja jalan seudun kivut saattavat ajaa jalkaterapeutin pakeille. Moni vaiva pystytään korjaamaan, mutta omaa toimintaa pitää muuttaa. Jalkaterapeutti Reeta Eskelinen kertoo, mitä asioita hän ei koskaan tekisi itse.

Jaloista kannattaa pitää huolta, sillä ne vaikuttavat koko kehon liikeratoihin. Vääränlaisella toiminnalla tai jalkinevalinnalla voi saada aikaiseksi hoitoa vaativia vammoja ja tulehduksia.

Jalkaterapeutti Reeta Eskelinen Helsingin jalkaterapiasta listaa viisi asiaa, joita ei koskaan tekisi itse. Jalkaterapeutti on alaraajojen sairauksien ja ongelmien hoitoon erikoistunut asiantuntija.

Lue myös: 5 asiaa, joita fysioterapeutti ei koskaan tekisi itse – nämä asiat kannattaa ottaa huomioon myös omassa arjessa

1. Jalkaterapeutti ei käyttäisi epäsopivia kenkiä

Yli 70 prosenttia suomalaisista käyttää liian pieniä kenkiä. Se näkyy jalkaterapeutin vastaanotolla.

Liian pienet kengät vaurioittavat kynsiä ja aiheuttavat kovettumia, känsiä, rakkoja, hiertymiä ja varpaiden ja päkiän alueen kipuja sekä virheasentoja, kuten vasaravarpaita ja vaivaisen luita. Lisäksi ne voivat vaikuttaa nilkan ja jalkaterän lihasten toimintaan ja siten koko alaraajan linjauksiin. Yleensä heikoista jalkaterän ja nilkan lihaksista kärsivät polvi-, lonkka- ja alaselän nivelet.

”Kenkien pitää tuntua hyviltä jo kaupassa. En koskaan ostaisi kenkiä kaupasta sillä ajatuksella, että ne venyvät käytössä”, jalkaterapeutti Reeta Eskelinen sanoo.

Jalkaterapeutti välttäisi myös liian jäykkiä kenkiä, sillä niissä jalkapohja ei pääse kunnolla rullaamaan. Myöskään liian suuria kenkiä ei kannata hankkia. Jos kantapää hölskyy kengässä, varpaita voi joutua kipristämään. Sekä liian jäykät että hölskyvät kengät voivat aiheuttaa virheasentoja. Kenkä on liian jäykkä silloin, jos kengän kärki ei taivu, kun sitä yrittää kiertää.

Oikeankokoisen kengän tunnistaa siitä, että kengän ja pisimmän varpaan väliin jää tilaa yksi–puolitoista senttiä. Kengän on oltava riittävän leveä, jotta päkiä mahtuu asettumaan kengän sisään.

Myös sellaisia kenkiä, joiden päällisen saumat hankaavat jalkaa, kannattaa välttää.

2. Jalkaterapeutti ei unohtaisi jalkaterien ja nilkkojen treenaamista

Jalkaterapeutti Eskelinen on huomannut, että moni muuten lihaskunnostaan huolta pitävä unohtaa treenata jalkaterät ja nilkat. Jalkateriä ja nilkkoja tarvitaan niin kävelyssä kuin ketteryyttä, ponnistuksia ja nopeita suunnanmuutoksia sisältävissä liikuntalajeissakin.

Jalkaterän ja nilkan lihasheikkoudet vaikuttavat koko kehon koordinaatioon. Jos jalan ja nilkan lihakset eivät ole vahvat, tasapaino kärsii. Seurauksena voi olla nilkan nyrjähdys. Heikot jalkaterät ja nilkat vaikuttavat myös polvien linjaukseen ja altistavat siten polvivammoille.

Jalkaterä- ja nilkkajumppaa pitäisi tehdä noin muutaman kerran viikossa. Sen voi yhdistää muuhun urheiluharrastukseen, kuten kuntosaliharjoitteluun. Nilkan ja jalkaterän lihaksistoa aktivoivilla liikkeillä voi tehostaa esimerkiksi kyykkyjä.

Hyvä jalkateriä ja nilkkoja vahvistavia liikkeitä ovat erityyppiset varpaille nousut, varpaiden haritukset, tasapainoharjoittelut epätasaisella alustalla ja kesäisin paljain jaloin kävely. Kävelytekniikassa kannattaa tehostaa varvastyöntöä.

”Itse tykkään mennä salilla seisomaan puolipallon päälle ja pyöritellä samalla keppiä. Epätasaisella alustalla jalkaterään ja nilkan pienet lihakset joutuvat koko ajan vähän hakemaan tasapainoa ja tekemään töitä”, Eskelinen sanoo.

3. Jalkaterapeutti ei raspaisi jalkoja jalkaraspilla

Kun jalkapohjiin tulee kovettumia, tekee mieli tarttua jalkaraspiin. Näin ei kuitenkaan kannattaisi tehdä. Jalkaraspin käyttö aiheuttaa ihoon samanlaista hankausta ja painetta kuin epäsopiva kenkä.

”Kun iho hankautuu, se alkaa puolustautumaan hankaukselta ja kasvattaa ihosolukkoa. Raspaus voi aiheuttaa ihosolukon kasvun kiihtymistä”, Eskelinen sanoo.

Liikkuva ihminen välttyy harvoin jalkojen kovettumilta. Joustavat kovettumat, jotka eivät aiheuta kipua, ovat useimmiten harmittomia.

Ihminen varoo laskemasta painoa kipua aiheuttaville kovettumille. Tällöin riskinä ovat väärällä tavalla kuormittavat kävelytekniikka ja siitä seuraavat virheasennot. Paksut tai kipeytyvät kovettumat pitäisi poistattaa jalkaterapeutilla tai jalkahoitajalla, joka osaa katsoa jalan hoitotarpeet yksilöllisesti.

Kovettumia voi ennaltaehkäistä päivittäisellä jalkojen rasvaamisella. Rasvaaminen auttaa ihoa pysymään joustavana.

4. Jalkaterapeutti ei väheksyisi kävelyä tai hyötyliikuntaa

”Kävely on liian hidasta kiireiselle ihmiselle.” ”Paikat ovat kipeinä.” ”Kuntosalilla saa jo tarpeeksi liikuntaa.”

Reeta Eskelinen on törmännyt vastaanotollaan monenlaisiin kävelemättömyyttä selittäviin väitteisiin. Hän muistuttaa, että jalat ovat käyttöä varten.

”Kävelyä voi ylläpitää vain kävelemällä. Eivät jalkakivutkaan yleensä parane sillä, että jäädään sohvanpohjalle kotiin”, Eskelinen sanoo.

Säännöllinen kävely auttaa ylläpitämään tasapainoa ja kestävyyskuntoa, parantaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa sekä kuormittaa ja vahvistaa alaraajoja. Liike on hyväksi myös nivelille.

”Jos niveltä ei käytä, se jäykistyy ja kangistuu”, Eskelinen sanoo.

Kävelemättömyys heikentää lihaksia ja tasapainoa. Se myös altistaa etenkin ikäihmiset kaatumisille ja niistä johtuville luun murtumille ja muille vammoille.

Kävelyn suositusmäärät riippuvat henkilön iästä ja muusta aktiivisuudesta. Jalkaterapeutti kannustaa kuitenkin edes jonkinlaiseen päivittäiseen kävelyyn. Kävelyä tulee kuitenkin välttää, jos jaloissa on akuutteja tulehduksia tai vammoja.

5. Jalkaterapeutti ei menisi uimaan, jos varvasväleissä on ihorikkoa

Varvasvälien ihorikot ovat tyypillinen vaiva etenkin lämpiminä kesäpäivinä. Kun ihminen hikoilee, tiiviiden varvasvälien iho saattaa hautua auki. Talvisin varvasvälien ihorikkoja voivat aiheuttaa esimerkiksi koko päivän jalassa olleet hiostavat talvikengät.

Reeta Eskelinen ei koskaan menisi uimaan, jos varvasväleissä on ihorikkoa. Rikkoutuneesta varvasvälistä kehoon saattaa päästä bakteereja, jotka voivat aiheuttaa tulehduksia.

”Varvasvälihaavauma on aina infektioportti. Rikkoutunut varvasväli altistaa jalka- ja kynsisienille. Myös ruusu on aika yleinen varvasvälihaavaumasta alkunsa saanut tulehdus”, Eskelinen sanoo.

Terve, ehjä iho suojaa parhaiten tulehduksilta. Varvasvälien ihorikkoja voi ennaltaehkäistä kuivaamalla varvasvälit huolellisesti suihkun tai uimisen jälkeen. Jos varvasvälit ovat taipuvaisia hikoilemaan tai niihin tulee ihorikkoa, sukan sisään voi sujauttaa kosteutta sitovaa lampaanvillaa. Sitä löytyy apteekkien jalkojenhoito-osastolta.

Ihorikkoa ei pidä hoitaa kosteusvoiteilla, sillä ne vain hauduttavat haavaumia lisää. Jos iho infektoituu pahasti, sitä on syytä käydä näyttämässä lääkärillä.

Lue myös Seura.fi: Paljasjalkakengät – Kenelle ohutpohjainen kevytjalkine sopii? Fysioterapeutti neuvoo ja antaa vinkit kenkien kivuttomaan sisäänajoon