Terveys

6 yleistä virhettä, joita ihmiset tekevät syödessään lääkkeitä – väärät itsehoitolääkkeet voivat aiheuttaa vakavia haittoja

Lääkkeiden säilytys- ja ottotapa voivat vaikuttaa merkittävästi lääkkeiden tehoon. Myöskään kaikki itsehoitolääkkeet eivät sovi kaikille, muistuttaa apteekissa työskentelevä proviisori.

Lääkkeiden tehtävä on parantaa ja ennaltaehkäistä sairauksia tai lieventää niiden oireita. Väärät lääkkeet väärällä tavalla otettuina voivat kuitenkin aiheuttaa käyttäjälleen enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Proviisori Tatu Hämäläinen Yliopiston Apteekista listaa kuusi yleistä virhettä, joita ihmiset tekevät käyttäessään lääkkeitä ja kertoo, miten mokat voi välttää.

Lue myös: Auttaako lääke, jos sen tehoon ei usko? Asiantuntija vastaa tyhmään kysymykseen

1. Samaa lääkettä käytetään vahingossa päällekkäin

Nuhakuume iski, ja olo on sen mukainen. Ensin flunssapotilas nappaa tabletin tulehduskipulääkettä ja huuhtelee sen alas vesilasillisella. Sen jälkeen hän kaataa kuppiin kuumaa vettä, sekoittaa sen joukkoon flunssan hoitoon tarkoitetun juomajauhepussin ja alkaa hörppiä nestettä.

Moni tekee näin, vaikka ei välttämättä kannattaisi. Juomajauheet voivat nimittäin sisältää samaa tulehduskipulääkettä kuin paketista napattu tabletti. Vaarana on, että ihminen nauttii vahingossa lääkeainetta yli sallitun määrän.

”Useimmat tietävät, ettei kahta tulehduskipulääkettä saa käyttää yhtä aikaa. Mutta monelta jää huomaamatta, että tulehduskipulääkettä voi olla myös flunssan hoitoon tarkoitetussa juomajauheessa”, sanoo proviisori Tatu Hämäläinen.

Lääkehoidon teho ei juurikaan parane, mutta riski haittavaikutuksiin kasvaa merkittävästi. Tulehduskipulääkkeiden syöminen yli suositusten tekee hallaa etenkin vatsalle, sillä tulehduskipulääkkeet heikentävät vatsaa suojaavaa limakalvoa. Seurauksena voi olla happo-oireet, närästys ja pahimmillaan jopa vatsahaava.

Jotta lääkkeitä ei nappaa tahattomasti liikaa, olisi hyvä varmistaa lääkäriltä tai farmaseutilta, että itsehoitolääke sopii yhteen omien reseptilääkkeiden tai muiden itsehoitolääkkeiden kanssa.

2. Lääkettä säilytetään väärin

Lääkkeet ovat kuin keksipaketit. Ne on säilytettävä kuivassa ja huoneenlämmössä – ellei pakkauksessa toisin mainita. Mitä lämpimämpi ja kosteampi ympäristö on, sitä heikommin lääke yleensä säilyy. Silti kylpyhuoneen peilikaappi on yksi kotien yleisimmistä lääkevarastoista.

Läpipainopakkauksien yksittäispakatut tabletit saavat hieman suojaa, mutta purkissa säilytettävät lääkkeet altistuvat kosteudelle joka kerta, kun purkin kansi avataan. Kosteus ja vääränlainen lämpötila voivat heikentää lääkkeen tehoa.

Jääkaappiin ei pidä laittaa lääkkeitä, joita ei ole tarkoitettu viileisiin olosuhteisiin. Huoneenlämpö taas ei sovi kaikille lääkkeille. Esimerkiksi herkästi pilaantuvat lasten antibiootit kuuluvat jääkaappiin. Lääkkeen oikean säilytyspaikan voi tarkistaa pakkausselosteesta, lääkäriltä tai apteekissa työskentelevältä farmaseutilta.

3. Lääke otetaan väärin

Lääkäri määräsi vaivaan tabletteja, mutta isokokoinen tai karhea pilleri on vaikea niellä. Mikä avuksi? Nielemisvaikeutta poteva ihminen ratkaisee asian tyypillisesti puolittamalla tai murskaamalla lääkkeen.

Joskus ratkaisu aiheuttaa enemmän hallaa kuin hyötyä, sillä kaikki lääkkeet eivät sovellu puolitettaviksi tai murskattaviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi enterotabletit, jotka on päällystetty kalvolla. Kalvon tehtävänä on suojata lääkettä vatsahapoilta, jotta lääke hajoaa vasta suolistossa.

Myös ruokailun ajankohta ja aterian sisältö voivat vaikuttaa lääkkeen imeytymiseen. Esimerkiksi verenpainelääke lerkanidipiini otetaan tyhjään vatsaan, sillä rasvainen ruoka voi yli kaksinkertaistaa elimistöön imeytyvän lääkeaineen määrän.

Jotkin antibiootit ja kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon tarkoitettu tyroksiini on otettava ennen ruokailua, koska maitotuotteet ja hivenaineet estävät niiden imeytymistä. Kolesterolilääke atorvastatiinia käyttävän pitää välttää greippimehua, sillä se hidastaa lääkkeen poistumista elimistöstä.

Lääkkeen ottotapa vaikuttaa lääkkeen tehoon, vaikutusaikaan ja haittavaikutuksiin. Siksi lääkärin ja farmaseutin antamia ja pakkausselosteeseen kirjattuja käyttöohjeita on noudatettava.

4. Itsehoitolääkkeen sopivuus jää varmistamatta

Farmaseutit kohtaavat päivittäin asiakkaita, jotka keräilevät apteekin hyllystä itsehoitolääkkeitä, joita heidän ei pitäisi missään nimessä käyttää. Väärin valitut itsehoitolääkkeet voivat aiheuttaa käyttäjälle vakavia haittavaikutuksia siinä missä reseptilääkkeetkin.

Itsehoitolääkkeen sopivuuteen vaikuttavat niin muut käytössä olevat lääkkeet kuin ikä ja perussairaudetkin. Tulehduskipulääkkeet eivät yleensä sovi, jos henkilölle on määrätty suun kautta nautittava kortisoni- tai mielialalääkitys. Niiden ja tulehduskipulääkkeiden yhteisvaikutus lisää ruoansulatuskanavan verenvuotoriskiä.

Yli 65-vuotiaiden pitäisi välttää tulehduskipulääkkeitä, sillä ikääntyminen itsessään on vatsahaavan riskitekijä. Yli 65 vuoden ikä nostaa myös riskiä sairastua munuaisten vajaatoimintaan. Kun munuaisten toiminta heikentyy, osa lääkkeistä poistuu elimistöstä hitaammin.

Jotta mahdollisilta haittavaikutuksilta välttyy, pitäisi ammattilaiselta tarkistaa, että itsehoitolääke varmasti sopii juuri senhetkiseen elämäntilanteeseen.

5. Lääkettä käytetään liian kauan tai liian lyhyen aikaa

Moni käyttää lääkkeitä joko liian kauan tai liian vähän aikaa. Tällöin lääkkeestä ajateltu hyöty voi jäädä saavuttamatta – tai kääntyä jopa haitaksi.

Kun nenä vuotaa, apu voi löytyä tukkoisuutta lievittävästä nenäsuihkeesta. Sumute on tarkoitettu käytettäväksi noin 7–10 päivän ajaksi. Vaikka suurin osa ihmisistä käyttää nenäsuihketta ohjeiden mukaan, ei ole täysin tavatonta, että sen käyttö venyy kuukausien – jopa vuosien – mittaiseksi.

Seuraukset ovat sen mukaiset. Pitkäaikaisessa käytössä nenäsuihke aiheuttaa ja ylläpitää tukkoisuutta. Lisäksi sen sisältämät ainesosat kuivattavat ja vaurioittavat nenän limakalvoa.

Jos antibioottikuurin lopettaa ennenaikaisesti, riskinä on, että tulehdus jatkaa jylläämistä elimistössä. Toinen tyypillinen tilanne on, että ihminen lopettaa mielialalääkkeiden syömisen heti, kun pahimmat oireet ovat helpottaneet. Riskinä on, että oireet palaavat.

Suosituksena on, että mielialalääkkeitä syötäisiin vähintään puoli vuotta oireiden loppumisen jälkeen, jotta hoidon tehosta voidaan varmistua. Lääkehoidon kesto on yksilöllistä, ja lääkityksen purkaminen pitää aina tehdä yhdessä lääkärin kanssa. Tämä mahdollistaa lääkehoidon tehon ja sopivuuden seurannan.

6. Lääke unohtuu ottaa

Päivä sinne tai tänne, ei kai sillä niin ole väliä? Apteekissa työskentelevä farmaseutti näkee tietokoneeltaan, jos asiakas hakee reseptilääkettään harvemmin kuin sitä lääkärin ohjeen mukaan otettuna kuluisi.

Syitä lääkkeen jättämättä ottamiseen voi olla monia. Lääke voi olla niin kallis, että käyttäjä vähentää lääkkeen käyttöä omatoimisesti. Useimmiten syynä on, että ihminen yksinkertaisesti unohtaa ottaa lääkkeen. Iltalääkkeet unohtuvat aamulääkkeitä herkemmin, sillä iltaan ei välttämättä liity samankaltaisia toistuvia toimintoja kuin aamuun, jossa lääkkeiden otto sujahtaa osaksi aamurutiineja.

Lääkkeen oton säännöllisyyteen vaikuttaa myös motivaatio. Useimmiten vakavasti sairaat ihmiset ovat kaikista motivoituneimpia lääkehoitoon. Jos sairaus ei oireile selkeästi, lääke saattaa jäädä välillä ottamatta. Siksi kolesteroli- ja verenpainelääkkeet unohtuvat herkemmin kuin syöpälääkkeet.

Säännöllisen lääkehoidon laiminlyönti voi heikentää lääkehoidon tehoa ja pahentaa perussairautta. Lääkkeiden unohtamista voi ehkäistä käyttämällä dosettia, johon viikon lääkkeet annostellaan päiväkohtaisesti. Siitä on helppo tarkistaa, tuliko päivän lääkkeet varmasti otettua. Myös puhelimeen laitetut, päivittäin toistuvat muistutukset voivat auttaa.

Lue myös Anna.fi: Lääkkeet neuvotaan usein ottamaan veden kanssa – mitä tapahtuu, jos pillerin nielaisee mehulasillisen kera? Lääkäri kertoo