Terveys

”Ennen hoitoja en pystynyt edes silittämään koiraa” – allergia piinasi Annukkaa töissä jatkuvasti, mutta siedätyshoito auttoi

Ennen eläinallergian siedätyshoitoa Annukka Ahola niiskutti töissä ja oli jatkuvasti väsynyt. Suomessa aikuiselle harkitaan eläinallergian siedätyshoitoa, jos hän ammattinsa puolesta altistuu eläimen allergeeneille.

Annukka Aholan, 42, koira-allergia ja kissa-allergia olivat niin pahoja, että työnteko muuttui lähes mahdottomaksi. Eläinallergian siedätyshoito toi avun parissa kuukaudessa. Näin Annukka kertoo allergiastaan ja siedätyshoidoista:

”Olen ollut syntymästäni saakka voimakkaasti allerginen kaikille karvaisille eläimille marsuista hevosiin. Jos joskus satuin menemään yökylään kaverille, jolla oli lemmikki, aivastelin, niiskutin ja yskin koko ajan. Oloni oli tukkoinen vielä seuraavanakin päivänä. Tilanne tietysti ärsytti, koska tykkäsin eläimistä valtavasti.

Vaihdoin ammattia kolmisen vuotta sitten. Uudessa työpaikassani koulunkäynninohjaajana aloin saada allergiaoireita enemmän kuin aikaisemmin. Päättelin, että kohtaamillani lapsilla oli kotonaan lemmikkejä ja heillä oli niiden allergeenejä vaatteissaan.

Kuukausien myötä tilanne paheni. Päivät menivät niiskuttaessa, ja olin jatkuvasti väsynyt. Päätin varata ajan terveyskeskuslääkärille, sillä halusin tietää, pystyisikö allergiaani hoitamaan siedätyksellä.

Lue myös: Anne oli niin herkkä siitepölylle, että joutui allergiakohtauksen takia sairaalaan – lopulta sai apua oireisiin siedätyshoidosta

Eläinallergian siedätyshoito alkoi

Sain lähetteen Lapin keskussairaalaan allergialääkärille. Hän tutki minut ja totesi, että olisin oikeutettu siedätyshoitoon, koska allergia vaikeutti työtäni merkittävästi. Ensin piti selvittää, sopiko siedätyshoito minulle. Sitä varten minun piti käydä erilaisissa tutkimuksissa. Onneksi mitään hoitoa estävää tekijää ei löytynyt.

Eläinallergiaan voi saada siedätyshoitoa vain yhdelle eläimelle kerrallaan. Sain itse valita, haluanko aloittaa siedätyshoidon koiralle vai kissalle. Valitsin koirasiedätyksen, sillä tiesin altistuvani koirille enemmän kuin kissoille.

Kun siedätyshoito vihdoin alkoi syyskuussa 2020, vatsassani oli paljon perhosia. Minulle oli kerrottu, että pistos saattaisi pahimmillaan aiheuttaa anafylaktisen shokin tai pahentaa astmani oireita. Oli myös täysin mahdollista, että siedätyshoito ei toimisi minulla ollenkaan.

Kaikki meni onneksi hienosti. Sain vain normaaleja siedätyshoitoon kuuluvia reaktioita. Pistoksen jälkeen pistosalue alkoi punoittaa ja kutittaa. Olin myös hyvin väsynyt ja aivastelin välillä. Ensimmäiset seitsemän viikkoa sain pistoksen kerran viikossa. Sen jälkeen hoito siirtyi ylläpitovaiheeseen, jossa pistos annettiin kuuden viikon välein.

Ensimmäisinä kuukausina en huomannut muutosta. Vasta noin puolen vuoden päästä havahduin äkkiä siihen, että en ollut tarvinnut allergialääkettä enää pitkään aikaan. Siedätys oli alkanut toimia huomaamatta.

Annukan koiraunelma toteutui

Allergiaoireiden häviäminen tuntui ihmeelliseltä. Tunsin oloni pirteämmäksi, ja työnteko helpottui huomattavasti. Minussa alkoi myös kyteä vanha haave. Olin jo lapsesta saakka toivonut omaa koiraa, mutta sen hankkiminen oli aina tuntunut mahdottomalta toteuttaa. En ollut 40 vuoteen pystynyt edes silittämään koiraa tai kissaa.

Kun allergiaoireet alkoivat hävitä, uskalsin kertoa haaveesta lääkärilleni. Suureksi yllätyksekseni hän näytti vihreää valoa sillä ehdolla, että koiran voisi tarvittaessa palauttaa. Oma koira nimittäin todennäköisesti tukisi siedätyshoitoa niin, että sen vaikutukset kestäisivät pitempään.

Etsin netistä tietoa mahdollisimman vähän allergisoivista koiraroduista ja löysin coton de tulearien, madagaskarilaisten kääpiökoirien kasvattajan yhteystiedot.

Viime helmikuussa meille muutti pieni hurmuri nimeltä Ape. Katselin sitä pitkään haltioissani, mutta samalla elämä tuntui epätodelliselta. Oliko totta, että se pieni olento oli oikeasti jäämässä asumaan meille?

Seuraavien viikkojen aikana jouduin tekemään paljon psyykkistä työtä. Vuosien mittaan olin oppinut, että minun täytyy varoa koiria jatkuvasti. Kun silitin Apea tai annoin sen nuolla kämmentäni, syvältä sisältäni nousi reaktio, että minun täytyy heti lähteä pesemään kädet. Vasta hetken päästä muistin, että ai niin, minun ei tarvitsekaan enää jatkuvasti olla varovainen. Minun piti opetella ottamaan rennosti.

Siedätyshoidosta huolimatta minulla on edelleen joskus pieniä allergiaoireita. Saatan esimerkiksi joskus aivastella. En ole kuitenkaan kertaakaan joutunut ottamaan allergialääkettä tai välttelemään Apen seuraa.

Elämäni on paljon vapaampaa kuin aikaisemmin. En joudu enää miettimään, kenen ystävän luona voin lähteä käymään kylässä. Lisäksi olen vihdoin saanut kokea omistajan ja lemmikin välisen hienon suhteen.”

Lue myös Anna.fi: Siedätyshoidolla eroon siitepölyallergiasta? Asiantuntija kertoo miten

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 12/2022.