Terveys

Erjan, 68, astma ei näy ulospäin – siksi kaikki eivät ymmärrä, miten paljon se rajoittaa elämää: ”Lyhyen matkan käveleminen voi olla tuskallista”

Kun Erjalla todettiin nuorena astma, lääkäri ei neuvonut häntä lopettamaan tupakointia. Kun hän lopetti viitisentoista vuotta sitten, hänen vointinsa alkoi selvästi helpottua.

Erja Hynynen, 68, sairastui astmaan parikymppisenä. Vaikka astma ei näy hänestä ulospäin, se määrittää elämisen tahdin päivittäin. Näin Erja kertoo sairastumisestaan ja elämästä astman kanssa: 

”Parikymppisenä opiskelin Turun yliopistossa äidinkielen ja historian opettajaksi. Vietin mukavaa opiskelijaelämää, mutta kärsin jatkuvista migreeneistä. Niiden takia söin migreenin estolääkettä.

Minulla oli myös tapana polttaa tupakkaa. Tupakoinnin haitoista ei 1970-luvulla tiedetty, ja mo­nien muiden opiskelijoiden tapaan minäkin olin alkanut polttaa.

Kun olin 23-vuotias, aloin kamppailla hengitysvaikeuksien kanssa. Jopa korttelivälin käveleminen saattoi olla haaste. Jalat olisivat toimineet, mutta henki ei kulkenut.

Menin YTHS:lle, josta minut lähetettiin keuhkolääkärille. Hän teetätti useita tutkimuksia. Niiden tuloksena hän totesi, että minulla oli aivan selvästi astma. Hän epäili, että migreenin estolääkkeeni olivat laukaisseet sen. Hoidoksi hän määräsi sekä avaavaa että hoitavaa lääkettä.

Keuhkolääkäri ei kysynyt kertaakaan mitään tupakoinnista. Ehkä se ei tullut hänelle edes mieleen. Olin kuitenkin itse päättänyt, että jos lääkäri kieltää tupakoinnin, lopetan sen. Koska lääkäri ei maininnut siitä mitään, ajattelin, että voin jatkaa.

Pian diagnoosin jälkeen sain esikoiseni ja kolme vuotta myöhemmin kuopukseni. Kummankaan odotuksen aikana astma ei juuri vaivannut. Pystyin olemaan pitkiä aikoja kokonaan ilman astmalääkkeitä.”

Lue myös: Hoitamaton astma voi olla jopa henkeä uhkaava sairaus – vältä näitä asioita, jos sairastat astmaa

Astma vei Erjan hoitoon Paimion parantolaan

”Vuosi kuopuksen syntymän jälkeen mieheni sairastui syöpään. Samaan aikaan hoidin kahta pientä lastamme ja tein gradua. Kurkkuani kuristi jatkuvasti, minkä takia hengittäminen oli hankalaa. Jossakin vaiheessa oivalsin, että kyseessä oli todennäköisesti astman pahenemisvaihe.

Menin lääkäriin, joka vaihtoi suihkelääkkeen tehokkaampaan hengitettävään lääkkeeseen ja tablettilääkkeeseen. Ne alkoivat nopeasti helpottaa oloani.

Valitettavasti pahenemisvaiheet eivät jääneet siihen. Vuosien mittaan niitä on tullut säännöllisin väliajoin. Olen sairastanut valtavan monta poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdusta ja syönyt niihin lukuisia antibiootti- ja tablettikortisonikuureja. Hengittäminen on välillä mennyt niin vaikeaksi, että läheiseni ovat joutuneet viemään minut sairaalan päivystykseen, josta minut on lähetetty eteenpäin keuhkosairaalaan.

Vuosituhannen alussa olin monta kertaa hoidettavana Paimion sairaalassa, jonka Alvar Aalto suunnitteli aikoinaan nimenomaan keuhkopotilaille.

Sieltä minulle on jäänyt paljon hyviä muistoja. Sairaalassa oli mukava henkilökunta, jolla riitti paljon aikaa meille potilaille. Lisäksi Aallon suunnittelemat tilat olivat viihtyisiä ja värikkäitä. Isoista erkkeri-ikkunoista tuli paljon valoa. Joka puolella oli viherkasveja, jotka toivat sairaala­maailmaan kodikkuutta.

Monissa käytännön asioissa sairaala tosin oli melko alkeellinen. Esimerkiksi käytävät saattoivat olla jopa sata metriä pitkiä. Hengitysongelmaiselle niiden käveleminen oli välillä haasteellista.”

Hajut ja hajusteet voivat laukaista astmakohtauksen

”Viitisentoista vuotta sitten lopetin tupakoinnin. Sen jälkeen astmani ­alkoi helpottua, ja viime vuodet ovat olleet hieman parempia. Muun muassa keuhkoputkentulehdukset ovat hävinneet. Poskiontelotulehdukset sen sijaan vaivaavat edelleen.

Astmassani on hyviä ja huonoja vaiheita, mutta huonot eivät ole enää aivan katastrofaalisia nykyisen lääkityksen ansiosta. Todella pahoja kohtauksia on viime aikoina tullut enää pari kertaa vuodessa. Käyn säännöllisesti kontrolleissa Turunmaan sairaalassa ja saan siellä hyvää hoitoa.

Astma ei näy minusta ulospäin. Sen takia ympärilläni olevien ihmisten voi olla välillä vaikea ymmärtää, miten elämää rajoittavasta sairaudesta on kyse.

Minulla on invakortti, joka oikeuttaa pysäköimään invapaikoille. Joskus ohikulkijat saattavat ihmetellä, kun autosta nousee ihminen, jolla ei ole näkyvää vammaa. Huonoimpina päivinä hengitykseni on kuitenkin niin kehnoa, että jo lyhyen matkan käveleminen on tuskallista.

Astma vaikuttaa elämääni päivittäin. Erilaiset hajut ja hajusteet laukaisevat minulla helposti astmakohtauksen. Olen esimerkiksi usein joutunut lähtemään pois kaupasta, kahvilasta tai konsertista jonkun vierustoverin haju- tai partaveden takia. Joskus kohtaus on tullut jo siitä, että olen kulkenut hissillä, jonka ilmaan on jäänyt hieman jonkun hajustetta leijailemaan.

Vuosien mittaan olen jo tottunut sairauteen. Tykkään liikunnasta, mutta minun täytyy aina ottaa oma kuntoni huomioon. Nautin hyvistä päivistä, kun hengitys kulkee kunnolla ja voin lähteä ulos pitkälle kävelylenkille. On luksusta, kun voi kävellä niin pitkään kuin haluaa.”

Lue myös Anna.fi: Astma ja atooppinen iho vaikeuttivat Katin, 46, elämää vuosien ajan – näin hoitotasapaino lopulta löytyi

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/2023.